Moi,
Tällä kertaa on vuorossa taas uudempi peli, joka tosin liittyy perinteikkääseen sarjaan, jota on käsitelty täälläkin useaan otteeseen: River City Girls (PS4). Jep, tämä on jatko-osa/spinoff vuonna 1986 alkaneelle Kunio-kun Nekketsu-sarjalle (Täällä yleensä River City). Kehityksestä vastaavat Arc System Works sekä Wayforward, joilla on molemmilla runsaasti kokemusta tämän sortin projekteista.
Tällä kertaa homma menee niin, että sarjan pitkäaikaiset protagonistit Kunio ja Riki kaapataan ja vetovastuu siirtyy Kyokolle ja Misakolle, jotka karkaavat suoraan jälki-istunnosta pelastushommiin. Juoni on aika pitkälle siinä ja muutenkin melko merkityksetön ja koostuu lähinnä satunnaisista dialoginpätkistä vastaan tulevien hahmojen kanssa. Nämä ovat suuremmilta osin vitsikavalkadeja yhdistettynä jokuseen animoituna sarjakuvana kerrottuun tapahtumaan. Riittävä tekosyy vanhan ajan beat ‘em up-mätkeelle kuitenkin.
Kyllä vain, tämä on käytännössä modernisoitu versio River City Ransomista, jossa päähahmojen roolit on vaihdettu, vaikkakin tämä on käsittääkseni jatkoa pelisarjan tapahtumien tietystä kohtaa. Modernisoitua on ilmiselvän ulkoasun lisäksi myös pelattavuus: Liikkeitä on mukava määrä ja lisää aukeaa kokemuspisteiden myötä. Myös uusia muuveja rahaa vastaan myyvä dojo löytyy, josta löytyy hauskasti alkuperäisten erikoisliikkeiden uusioversiot. Osa on hyödyllisiä, osa lähinnä kuriositeetteja. Maasta poimittavat aseistukset löytyvät myös, niinkuin asiaan kuuluu. Pelissä edetään kuitenkin pitkälle peruskaavalla light attack sarja, heavy attack, erikoisliikkeet ja torjunta, jota vanhoissa ei ollut. Uutena mekaniikkana kunkin vihollisporukan viimeinen jäljellä oleva tyyppi usein anelee armoa, jolloin tyypin voi kovistella omalle puolelleen assist-hahmoksi, joka hyökkää ruudun ulkopuolelta lyhyellä sarjalla napin painalluksella. Systeemissä on riittävästi sysyyttä ja vaihtelua, että peli välttää genren suurimman sudenkuopan, monotonisuuden ja puuduttavaksi napinhakkaamiseksi muuttumisen. Tässä auttavat myös pomotappelut, joissa pelaajalle heitetään pari kierrepalloa ja jopa sekoitetaan vähän genrejä.
Murjotuilta vastustajilta putoaa rahaa, jota käytetään dojon lisäksi lukuisissa kaupungin liikkeissä parannusesineiden ja varusteiden ostoon. Parantamiseen käytetty sapuska myös nostaa hahmojen statseja aika ekalla ruokailulla, level upin tavoin, joten kokeilu kannattaa. Molemmilla hahmoilla on omat liikkensä ja animaationsa, joten siltä osin vaihtelua on mukavasti.
Animaatioista päästäänkin ulkoasuun. Ainakin minun silmääni peli näyttää todella mainiolta: Juuri sopivasti retrotyylin spritejä, mutta kuitenkin riittävän tarkalla resoluutiolla, jotta kaikki näyttää hyvältä. Hahmot ovat hyvin animoituja ja todella hauskoja ja ilmeikkäitä, mikä on todella tärkeä osa-alue saada oikein, Kunio-kun sarja on nimenomaan tunnettu ilmeikkäästä hahmografiikastaan. Vastustajiakin on ihan kiitettävän montaa tyyppiä: Perusdudeksia, cheerleadereita, ostarikyttiä, pompadour-prätkätyyppejä, Tiger Mask-wrestlinkiukkoja, yakuzoja, cossaajia ja vaikka mitä. Arnold-robotin “arrghlblargheäygh” -äänet jaksavat vieläkin huvittaa joka kerta. :D Taustat ovat vaihtelevia, värikkäitä ja yksityiskohtaisia. Pelin ja tapahtumapaikan edetessä teemat ja väripaletit vaihtuvat hyvällä maulla ja moni taustalla seisoskeleva sivustaseuraaja herätti pieniä huvituksen hymähdyksiä. Musiikki on menevää ja aiheeseen sopivaa. Yllärinä mukana oli jokunen ihan lauluakin sisältävä biisi. Ääninäyttely passasi sopivasti humoristiseen tyyliin, tosin olisin kaivannut optiota vaihtaa äänet ja tekstien/menujen kielet erikseen.
Aika paljon hyvää siis. Löytyykö mitään jupinaa? No, pari juttua joo, mm. hyökkäysten hitboksit, aktiiviset framet ja prioriteetit on asetettu niin, että etu on lähes aina vastustajilla. Siis näin: Minä aloitan superhypermegamäjäysdropkickkini ja vastustaja neppaa minut ilmasta maahan peruslyönnillä kesken kaiken. Tappelupelejä pelanneena tämmöinen risoo aika reippaasti, niissä kun tuppaa olemaan tämmöiset jutut aika tärkeitä. Koska mukana on Arc System Works, joka kehittää useampaakin animetappelupeliä, niin päättelen että valinta on tietoinen. Toinen on että vihollisiin tarttuminen on automaattista kun ne ovat “stunnissa” joak johtaa toisinaan sekaannuksiin kun heiluu isomman porukan keskellä. Kolmantena ja nitpickinä ruudusta toiseen liikkuminen ovi-ikonin kohdalla voisi olla joku muu nappi kun light attack, varsinkin jos pahikset painavat päälle jo heti kynnyksellä. Tällä vältettäisiin tahaton enter/exit rumba.
River City girls on tervetullut lisä Kunio-kun sarjaan, joka modernisoi nykymittapuulla monesti hieman puuduttavan beat ‘em up genren onnistuneesti. Pelillä on ihan sopivasti mittaa ja uudelleenpeluuarvoakin löytyy, avattavien hahmojen muodossa. Humoristiset hahmot, iso kasa nyökkäyksiä alkuperäisen kehittäjän Technos Japanin peleihin bongattavaksi ja ennen kaikkea hauska ja kevyt peli, jota pelaa mielellään. Pelivuosi 2020 alkoi uudempienkin pelien osalta positiivisella vireellä.
Siinä kaikki tällä kertaa, kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments