Skip to main content

Jokikylän Gimmat

Moi,
Tällä kertaa on vuorossa taas uudempi peli, joka tosin liittyy perinteikkääseen sarjaan, jota on käsitelty täälläkin useaan otteeseen: River City Girls (PS4). Jep, tämä on jatko-osa/spinoff vuonna 1986 alkaneelle Kunio-kun Nekketsu-sarjalle (Täällä yleensä River City). Kehityksestä vastaavat Arc System Works sekä Wayforward, joilla on molemmilla runsaasti kokemusta tämän sortin projekteista.


Tällä kertaa homma menee niin, että sarjan pitkäaikaiset protagonistit Kunio ja Riki kaapataan ja vetovastuu siirtyy Kyokolle ja Misakolle, jotka karkaavat suoraan jälki-istunnosta pelastushommiin. Juoni on aika pitkälle siinä ja muutenkin melko merkityksetön ja koostuu lähinnä satunnaisista dialoginpätkistä vastaan tulevien hahmojen kanssa. Nämä ovat suuremmilta osin vitsikavalkadeja yhdistettynä jokuseen animoituna sarjakuvana kerrottuun tapahtumaan. Riittävä tekosyy vanhan ajan beat ‘em up-mätkeelle kuitenkin. 


Kyllä vain, tämä on käytännössä modernisoitu versio River City Ransomista, jossa päähahmojen roolit on vaihdettu, vaikkakin tämä on käsittääkseni jatkoa pelisarjan tapahtumien tietystä kohtaa. Modernisoitua on ilmiselvän ulkoasun lisäksi myös pelattavuus: Liikkeitä on mukava määrä ja lisää aukeaa kokemuspisteiden myötä. Myös uusia muuveja rahaa vastaan myyvä dojo löytyy, josta löytyy hauskasti alkuperäisten erikoisliikkeiden uusioversiot. Osa on hyödyllisiä, osa lähinnä kuriositeetteja. Maasta poimittavat aseistukset löytyvät myös, niinkuin asiaan kuuluu. Pelissä edetään kuitenkin pitkälle peruskaavalla light attack sarja, heavy attack, erikoisliikkeet ja torjunta, jota vanhoissa ei ollut. Uutena mekaniikkana kunkin vihollisporukan viimeinen jäljellä oleva tyyppi usein anelee armoa, jolloin tyypin voi kovistella omalle puolelleen assist-hahmoksi, joka hyökkää ruudun ulkopuolelta lyhyellä sarjalla napin painalluksella. Systeemissä on riittävästi sysyyttä ja vaihtelua, että peli välttää genren suurimman sudenkuopan, monotonisuuden ja puuduttavaksi napinhakkaamiseksi muuttumisen. Tässä auttavat myös pomotappelut, joissa pelaajalle heitetään pari kierrepalloa ja jopa sekoitetaan vähän genrejä.


 Murjotuilta vastustajilta putoaa rahaa, jota käytetään dojon lisäksi lukuisissa kaupungin liikkeissä parannusesineiden ja varusteiden ostoon. Parantamiseen käytetty sapuska myös nostaa hahmojen statseja aika ekalla ruokailulla, level upin tavoin, joten kokeilu kannattaa. Molemmilla hahmoilla on omat liikkensä ja animaationsa, joten siltä osin vaihtelua on mukavasti.


Animaatioista päästäänkin ulkoasuun. Ainakin minun silmääni peli näyttää todella mainiolta: Juuri sopivasti retrotyylin spritejä, mutta kuitenkin riittävän tarkalla resoluutiolla, jotta kaikki näyttää hyvältä. Hahmot ovat hyvin animoituja ja todella hauskoja ja ilmeikkäitä, mikä on todella tärkeä osa-alue saada oikein, Kunio-kun sarja on nimenomaan tunnettu ilmeikkäästä hahmografiikastaan. Vastustajiakin on ihan kiitettävän montaa tyyppiä: Perusdudeksia, cheerleadereita, ostarikyttiä, pompadour-prätkätyyppejä, Tiger Mask-wrestlinkiukkoja, yakuzoja, cossaajia ja vaikka mitä. Arnold-robotin “arrghlblargheäygh” -äänet jaksavat vieläkin huvittaa joka kerta. :D Taustat ovat vaihtelevia, värikkäitä ja yksityiskohtaisia. Pelin ja tapahtumapaikan edetessä teemat ja väripaletit vaihtuvat hyvällä maulla ja moni taustalla seisoskeleva sivustaseuraaja herätti pieniä huvituksen hymähdyksiä. Musiikki on menevää ja aiheeseen sopivaa. Yllärinä mukana oli jokunen ihan lauluakin sisältävä biisi. Ääninäyttely passasi sopivasti humoristiseen tyyliin, tosin olisin kaivannut optiota vaihtaa äänet ja tekstien/menujen kielet erikseen. 


Aika paljon hyvää siis. Löytyykö mitään jupinaa? No, pari juttua joo, mm. hyökkäysten hitboksit, aktiiviset framet ja prioriteetit on asetettu niin, että etu on lähes aina vastustajilla. Siis näin: Minä aloitan superhypermegamäjäysdropkickkini ja vastustaja neppaa minut ilmasta maahan peruslyönnillä kesken kaiken. Tappelupelejä pelanneena tämmöinen risoo aika reippaasti, niissä kun tuppaa olemaan tämmöiset jutut aika tärkeitä. Koska mukana on Arc System Works, joka kehittää useampaakin animetappelupeliä, niin päättelen että valinta on tietoinen. Toinen on että vihollisiin tarttuminen on automaattista kun ne ovat “stunnissa” joak johtaa toisinaan sekaannuksiin kun heiluu isomman porukan keskellä. Kolmantena ja nitpickinä ruudusta toiseen liikkuminen ovi-ikonin kohdalla voisi olla joku muu nappi kun light attack, varsinkin jos pahikset painavat päälle jo heti kynnyksellä. Tällä vältettäisiin tahaton enter/exit rumba.


River City girls on tervetullut lisä Kunio-kun sarjaan, joka modernisoi nykymittapuulla monesti hieman puuduttavan beat ‘em up genren onnistuneesti. Pelillä on ihan sopivasti mittaa ja uudelleenpeluuarvoakin löytyy, avattavien hahmojen muodossa. Humoristiset hahmot, iso kasa nyökkäyksiä alkuperäisen kehittäjän Technos Japanin peleihin bongattavaksi ja ennen kaikkea hauska ja kevyt peli, jota pelaa mielellään. Pelivuosi 2020 alkoi uudempienkin pelien osalta positiivisella vireellä.

Siinä kaikki tällä kertaa, kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...