Skip to main content

Tatami Tömähtää Toistamiseen

Moi, 
Tällä kertaa on vuorossa uusi sukellus pulleiden poikien kiehtovaan maailmaan. Vuorossa on Jalecon vuonna 1989 julkaisema Terao no dosukoi oozumou (Terao’s amazing sumo wrestling). 


Tämä on lisenssipeli siinä mielessä, että pelin päähahmona on Terao Tsunefumi, iahn oikea tosimaailman Sumopainija. Peli on siis samaa sarjaa kuin Wayne Gretzky Hockey tai Madden Football. Ei, ei niinkun Madden, koska se äijä ei koskaan pelannut NFL:ssä, vaan oli valmentaja ja kommentaattori. Aika hemmetin outo konsepti nimetä pelisarja kommentaattorin mukaan, sama kun meillä olisi Mertsi Hockey -sarja. Mutta, Terao on varmaan nykyään yksi tunnetuimmista sumopainijoista, siitä huolimatta että hemmo ei koskaan ollut edes lähelläkään Yokozunan arvoa, vaan oli korkeimmillaankin vain kolmanneksi arvokkaimmalla arvonimellä Sekiwake. Minäkin muistan nähneeni Teraon joskus 90-luvun lopulla Eurosportilta. Se, millä Terao loi maineensa oli, että hän oli ottelupainoltaan vain 117 kiloa, joka on aika vähän kun suurin osa pyörii 150 kilon paikkeilla. Siinä antaa siis tasoitusta, mutta samalla onnistui saamaan sympaattisen altavastaajan roolin. Teraon ura oli myös poikkeuksellisen pitkä, yli 20 vuotta. Ukko muuten näyttää nykyään pitkälle päälle 50-vuotiaana ihan sopusuhtaiselta ja vaikuttaa olevan hyvässä kuosissa.  


Mites sitten itse peli? Terao Sumossa on kaksi modea, perus turnausmode, jossa vaan otellaan joko valmiilla tai itse luodulla hahmolla ja “Best in Japan” mode, joka muistuttaa paljon vanhan ajan jrpg:tä tyyliin Dragon Quest tai FF. Peli aloitetaan Kyushun saarelta, tavoitteena voittaa koko maan 5 parasta sumokoulua ja päästä Yokozunaksi Yokozunan paikalle. Tämän jälkeen alkaa vielä 15 ottelun lopputurnaus. Peli etenee kartalla, jossa on sekä merkattuja kohteita, kuten smokoulut, vuoret ja satamat. Matkalla kohdataan random taisteluissa sumopainijoita, joita voittamalla saa esineitä, joilla on mahdollista helpottaa seikkailua tai nostaa statseja. Taistelut ovat tosin ihan perinteistä reaaliaikaista sumomatsausta, jossa A-nappi läpsii ja/tai työntää käsillä, B-nappi on heittoja ja nostamista varten. B-nappiin on yhdistettynä neljä ristiohjaimen suuntaa, joihin voi opetella pisteillä liikkeitä. Peli aloitetaan kahdella perusheitolla, jotka kyllä riittävät aika pitkälle. Molemmilla painijoilla on staminamittari, jota koitetaan nostaa itsellä ja laskea vastustajalta, lähinnä onnistuneella läpsinnällä ja vastustajan horjuttamisella. Sitten on aika työntää pois kehästä, tai yrittää kaataa heitolla. Toisinaan matsin kyllä häviää nopeasti ja melko satunnaiselta vaikuttavalla tavalla, jossa tietokone ikäänkuin on “päättänyt voittaa”. Näitä tilanteita voi ehkäistä taidolla ja kokemuksella, mutta kaikkia matseja ei vaan voita millään.  


Mistä päästäänkin siihen, että peli on aika helkkarin grindikäs. Matseja tulee jatkuvasti ja bonusesineet tippuvat täysin satunnaisesti, jos tippuvat. Esimerkiksi meikäläinen grindasi puoli tuntia ja kymmeniä matseja ennenkun sain tallennukseen vaaditun käärön, jolla pääsi huilaamaan. Pääsin yhden illan pelailulla tilanteeseen, jossa olen voittanut neljä dojoa viidestä. Hokkaidon dojo osoittautui vielä liian kovaksi, niiden heebolla oli tuplaten staminaa meikäläiseen verrattuna, jotan voittamiseen tarvitaan joko pirusti grindausta tai varmasti toimiva taktiikka. Salasana löytyy, joten palaan asiaan myöhemmin. Loppuvaiheessa alkoi jo taisteluväsymys painaa ja hävisin matseja puhtaasti käsien väsymiseen ja keskittymisen puutteeseen, joten oli aika pitää paussia. 


Grafiikat ovat simppelit, mutta mukavat ja painijat hauskasti piirrettyjä ja animoituja. Edelliseen sumopeliin verrattuna on paljon yhtäläisyyksiä, mutta tässä on enemmän eroa painijoiden koossa ja kroppien tyypissä, kun taas aiemmassa oli enemmän naamojen ilmeissä. Mukana on aidon tunnelman luomiseksi tuomarin mölötystä taustalla äänisampleina. 


Terao no dosukoi oozumou on varmasti ainoa laatuaan, ainakin Famicomilla. Ei sitä joka päivä törmää sumo/jrpg-yhdistelmään. Pelattavuuskin on kunnossa, vaikka miinusta tulee esineiden liian työläästä grindauksesta. Omaperäinen ja positiivinen kokemus kuitenkin, plussan puolelle jäätiin kirkkaasti. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan! 

-malone

Comments

Anonymous said…
Näyttääpä hauskalta! Paitsi etten osaa kuvitella sumopainijaa (edes hiukan alamittaista) lyllertämässä ympäriinsä saarella. Ja se saarihan kuhisee niitä jos kerran sumojen välisiä random encountereita pitää tahkota! :o
Malone said…
Joo, mä halusin tän pelin kanssa kuvitella maailman just sillei, että joka pusikko ja tienristeys on täynnä Sumomiehiä, jotka odottelevat löytävänsä haastettavia vastustajia. :D

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...