Moi,
Otetaanpa tarkasteluun taas Famicomin tarjontaa. Tällä kertaa vuorossa jatko-osa jo aiemmin katsastuksessa olleelle kolikkopeliklassikolle, Nintendon vuonna 1982 pelihalleihin ilmestynyt Donkey Kong Jr. Famicom-versio tosin ei voi olla vuodelta ´82, koska Family Computer julkaistiin Japanissa kesällä 1983. Pelikasetista ei löytnyt sen enempää osviittaa, siinäkin töröttää vain alkuperäinen 1982. Valaiskoon asiaa, ken tietää.
Pelin konsepti ei kovin suurta esittelyä kaipaa: Tällä kertaa asetelmat ovat vaihtuneet: Mario on napannut Donkey Kongin nalkkiin ja Juniori lähtee pelastustehtäviin loikkien ja kiipeillen läpi neljän kentän, avaa lopuksi Isä-Kongin häkin lukot ja sitten koko homma toistetaan uudelleen, niin kauan kun rahkeet riittävät. Hauskana yksityiskohtana King of Kong dokkarin “hyvis” Steve Wiebellä oli myös DK Jr:n maailmanennätys sen kuvauksen aikoihin. Nykyään sekin ennätys on jo ohitettu moneen kertaan.
Muuten! Koin melkoisen shokin pelin neljänne kentän lopussa: Mariolta lähtee nirri tässä pelissä!? D: Voittoscreenia kun katsoo tarkemmin, niin Jr pitelee Senioria ilmassa ja Mario rötköttää vasemmassa alareunassa ketarat ojossa. Lisäksi pään päällä komeilee sädekehä! Ei siis tähtiä tyrmäyksen merkiksi,vaan se on henki pois, the end.
Vaikeustaso on arcademaisen kipakka, tosin ei aivan yhtä karu heti kättelyssä kuin alkuperäinen DK. Suurin vaikeus tulee suurikokoisesta spritestä, se on poikkeuksellisesti leveämpi kuin korkea, mikä ei ole ollenkaan tyypillistä videopelihahmoille. Tämä vaikeuttaa arviointia hypyissä ja osumakohdissa. Kiipeämismekaniikka on mielenkiintoinen: Yhdessä narussa roikkumalla on enemmän turvassa korokotiillelta mutta kiipeää hitaammin kun pitämällä molemmin käsin vierekkäisistä kiinni. Tällöin tosin hahmon osumakohta on isoimmillaan ja molemmat kädet ovat vaarassa.
DK Jr. näyttää varhaiseksi Famicom “black box” peliksi varsin mukavalta, varsinkin hahmon sprite on kookas ja ilmeikäs. Ulkoasu on parhaasta päästä näitä vanhoja.
Donkey Kong Jr. on varsin mukava ja erilainen jatko-osa alkuperäselle, tosin samanlaista klassikkojen klassikko statusta tämä ei nauti. Johtuneeko helpommasta vaikeustasosta, hieman epämääräisestä pelihahmon osumakohdasta, vaiko ihan vaan tuurista? Vaikea sanoa, mutta pakko tässä on todeta, että alkuperäisessä on enemmän “sitä jotain”. Ei se silti tästä huonoa tee.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille ja palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments