Hei,
Tällä kertaa siirrymme taas kotoisan NESin peleistä eksoottisemman Famicomin pariin. Vuorossa on Namcon vuonna 1987 julkaisema näkemys Star Warsista.
Tämä on yllättäen tyystin eri peli, kuin 1991 NESille julkaistu JVC:n Star Wars, joka oli ainakin minulle tuttu vuokrapelinä. JVC:n Tähtien Sota oli ainakin silloin mukuloille aivan liian kryptinen ja vaikea, joten matka tyssäsi yleensä jo ensimmäisten kenttien aikana. Katsotaan, kuinka vain Japanissa julkaistu Namcon näkemys pärjää vertailussa.
Alku on lupaava: Alussa ruudulle tärähtää tuttu logo ja kelvollinen 8-bittinen versio John Willimasin tunnarista, jota seuraa yllättävän näyttävä alkudemo, joka on suora kopio ekan leffan alusta, jossa pikku hiljaa ruutuun lipuva Star Destroyer tekee vaikutuksen jopa näin pelkistetyssä muodossa, sen jälkeen nähdään Prinsessan avunpyyntö ja yllättävän hyvältä näyttävät Luke ja R2. Siihen “historiallinen” tarkkuus aikalailla loppuukin. Jawat kaappaavat R2:n ja Luke lähtee tasoloikkimaan pelastushommiin. Lukella on muuten jostain syystä musta tukka, mutta ei anneta sen häiritä. Homma toimii, kuten arvata saattaa siten että, A hyppää, B lyö valomiekalla tai ampuu pistoolilla. Erikoisuutena ovat vihollisilta tippuvat kristallit, jotka antavat Voimapisteitä Jedikykykjen käyttöön. Jedivoimia on reipas valikoima, vaihdellen lasereita ampuvasta miekasta salamaan ja levitaatioon. Kaikille vaikutti olevan sopiva käyttötarkoitus.
Kenttiä tuntuu olevan reippaasti ja ne ovat lyhyehköjä, mutta vaihtelevia. Jokaisen lopussa on tietenkin pomotaistelu, joka aiheutti ensimmäiset todelliset hämmästyksen tunteet. Heti kättelyssä Jawojen Sand Crawlerin sisuksissa Lukea odotti Darth Vader! Vader tosin muuttui parin miekanosuman jälkeen jättiläisskorpioniksi! Tätä käännettä en muista edes mistään leffojen Super Hyper Special Editioneista. Samankaltainen taisto tapahtuu jokaisen kentän jälkeen, olento vain vaihtuu, skorpparista lentoliskoksi tai uintikentässä (Mikähän planeetta se tämä mahtaa olla?) vaikkapa haiksi. Välillä käydään heittämässä nopea avaruusammuskelu Millenium Falconilla. Koko homma ilmeisesti huipentuu klassiseen Kuuolemantähden räjäytykseen X-Wingillä, mutta sinne saakka en onnistunut pääsemään.
Tästä päästäänkin pelin ongelmiin. Miekan hitboksi on todella pieni ja usein vihollisia pitää huiskia aivan läheltä, sillä miekan kärkeä ei selvästikään lasketa osumaksi. Lisäksi Lukelta lähtee nirri yhdestä osumasta. Continue löytyy, mutta se “maksaa” 30 voimakristallia ja jos ei ole pulittaa käypäistä hintaa, niin se on suoraan alkuruutuun. Ongelmana on se, että myös tuikitärkeät Jedivoimat maksavat samoja kristalleja, joten usein on tasapainoiltava mahdollisen continuen ja vaikean kohdan helpottamisen Voimaa käyttämällä välillä. Myöhemmissä kentissä alkoi olla huima määrä pikselintarkkoja loikintakohtia äkkikuolemalla. Tämä kaikki yhdistettynä maksulliseen continueen tekee pelistä vähän turhan vaikean, varsinkin kun tämä ei ole ihan lyhyt seikkailu. Nyt jouduin hinkkaamaan samoja paikkoja yritys/erehdys -taktiikalla.
Namcon Star Warsin ulkoasu on vähän kaksipiippuinen juttu. Alkudemo ja muutamat grafiikat ovat yllättävän hyvän näköisiä, mutta toisaalta usea kenttä on geneeristä tasoloikkaa harmailla palikoilla, joita ei osaisi yhdistää Tähtien sotaan millään tavalla. Sama pätee vihollisiin. Vader, Stormtrooperit, Jawat ynnä muut tutut hahmot löytyvät, mutta niin löytyy myös paljon tunnistamattomia liskoja ja piraijoita.
Namcon Star Wars menettelee, mutta sitä vaivaa osin samat ongelmat kuin JVC:n NES-versiota, joista suurin on vaikeusaste, joka tekee pelistä paikoin tuskastuttavan kokemuksen. Molemmissa on epätasaisuutta ja kummia suunnitteluvalintoja, joten en osaa sanoa kumpi niistä on parempi. Sen osaan sanoa, että molemmat jäävät reippaasti tasoloikkatarjonnan kärjestä.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments