Skip to main content

Pensseliä Pystäriin

 Moi,

Vuosi on lopuillaan, mutta vielä mahtui mukaan pikainen blogaus. Luvassa on jotain vähän erilaista, nimittäin tällä kertaa tutustumme figuurien kustomoinnin maailmaan.

Kohteena on vanha, Dive-nimisen valmistajan Crows/Worst -mangojen hahmo, Bouya Harumichi vuodelta 2007. Tämä on toinen figuni samasta hahmosta ja ostettu itse asiassa samaan aikaan edellisen kanssa, jonka unboksaus löytyy vanhoista postauksista parin vuoden  takaa. Sieltä löytyy myös mangan yhteenveto ja lyhyt esittely, mutta tässä kerrottakoon, että Crows on ysärin lukio/jengi/tappelumanga, jossa pahamaiseen poikakouluun tulee uusi vaihto-oppilas, nimeltään Bouya Harumichi, eli siis tämä jäbä. Luvassa on Toimintaa, jengitappeluita, gangstereita, mutta myös paljon huumoria ja jopa aika syvällistä pohdintaa ystävyydestä ja mitä sitä tekisi, kun koko nuoruus on mennyt kaikkeen muuhun kuin opiskeluun/työpaikan etsimiseen ja elämä alkaa vaikuttaa umpikujalta.

Tämä on simppeli monopose mangafiguuri 15 vuoden takaa, jonka halusin ehdottomasti, koska pose on mahtava ja tällä versiolla on hieno sukajan-verkkatakki. Se, mikä jätti toivomisen varaa oli maalauksen taso, joten kiskottuani figun paketista ja pilattuani sen vähäisenkin jälleenmyyntiarvon päätin viimeistellä tekoni maalaamalla jäbän lärvin uusiksi itse. Aivan ummikkona en hommaan lähtenyt, vaan itseluottamusta toi noin 15 vuoden kokemus Warhammer- ynnä muiden figujen maalauksesta. Uskoin siis kykyihini ja että lopputulos on ainakin jonkin sortin parannus alkuperäiseen.

Ennen..

Kaivoin siis figuurimaalit ja pensselit kaapista ja aloin hommiin. Kuten kuvasta näkee, niin Bouyan kasvojen ja ihon maalaukseen on käytetty vain yhtä maalia ja sävyä, joten loppuptulos aika tasapaksu. Halusin kaverin lärviin vähän lisää sävyä, joka korostaa itseasiasa aika hyvää kaiverrusta ilmettä. Samalla tuumasin vähän vaalentaa Regent-pystäriä, joka näytti vähän turhan tasaisen vaaleanruskealta värjätyksi. Vähän vaaleaa ja keltaista siis tuuttiin. 

Pienellä vaivalla sain sudittua naamaan ja kaulaan sopivat värisävyt pienellä varjostuksella ja reippaasti päivettyneemmällä värisävyllä, mikä sopii hahmolle paremmin kun kalvakka cafe latte. Samalla sipaisin vähän vaaleaa punaista huuleen mainiota ilmettä korostamaan. Pystäriin laitoin vähän highlight/drybrush -tyylillä paria kellertävää, mikä vaalentaa kokonaisuutta, mutta se jättää vähän tummaa koloihin, mikä on omiaan tuomaan “ei ihan eilen” värjätyn tukan vaikutelmaa. Sipasin vielä vähän kiiltävämpää hopeaa avainketjuun.

..ja jälkeen.


Lopputulokseen on oltava tyytyväinen, tai ainakin onnistuin tavoitteessa, eli silmin nähtävässä parannuksessa. Bonuksena pieni punainen huulessa onnistui yli odotusten ja oli spontaani päätös. 


Tämä oli vähän erilainen figuuriblogaus. Jos maistui tai herätti muita tunteita, niin olisin kiitollinen palautteesta, sillä näitä erikoisia aiheita on aina vähän jänskättävä tuoda mukaan kun muut aiheet ovat jo hyvin vakiintuneita.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan!

-malone


Comments

Anonymous said…
Hahhah, nauroin tälle ääneen : D Pakkelointi ei suinkaan ole meikkiblogien yksinoikeus! Jäbän katu-uskottavuus myös kasvoi heti, koska näyttää yrmymmältä.
Snou
Malone said…
Enpä tullut ajatelleeksi, että tästä löytyy yhteys meikkiblogeihin. :'D

Tässähän voi pian räjähtää huippusuosituksi influensseriksi, miljoonien katsojien tiktok-videoita ja kaikkea. Tosin, ei taida mun aiheet olla oikein niiden kohderyhmien suosiossa.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv