Moi,
Joulun blogissa siirrytään merellisiin tunnelmiin. Vuorossa on Famicomin julkaisupeli Popeye vuodelta 1982. Tämä on käännös vuotta vanhemmasta kolikkopelistä.
Kippari Kalle on varmasti suurimmalle osalle ainakin jossain määrin tuttu piirroshahmo, vaikka eipä niitä ole tainnut näkyä Suomessa ainakaan TV:ssa enää vuosikymmeniin. Idea oli simppeli, Kippari Kalle oli yleensä riiustelemassa Olgaa, mutta kilpakosija Brutus laittoi kapuloita rattaisiin. Homma meni poikkeuksetta tappeluksi, jossa karpaasi Brutus oli niskan päällä, kunnes Kippari Kalle löysi pinaattia, josta sai supervoimat. Ei siis mitään korkeakulttuuria, mutta muistetaan, että hahmo on kuitenkin alun perin vuodelta 1929. Fleischerin Animaatioissa oli kuitenkin loistavasti animoitua vanhan ajan meininkiä, joka näyttää hyvältä ja kekseliäältä vielä tänäkin päivänä. Katsotaan siis, miten Kippari Kalle toimii tuoreella, juuri julkaistulla Famicomilla.
Peli on simppeli yhden ruudun kolikkopeli, kuten ajankohdasta voi päätellä. Ollaan lähellä Donkey Kongia tai tavallisia Marion Veljeksiä. Kenttiä on kolme: Ensimmäisessä pitää kerätä Olgan lentosuukkoja (sydämiä) jotka leijuvat alaspäin ruudulla, toisessa kerätään samalla idealla serenadin nuotteja ja kolmannessa rakennetaan tikkaita laivan mastoon keräämälle “HELP” kirjaimia. Idea on siis kaikissa sama, mutta kentän tasot ja juju vaihtuvat hieman. Kaikissa on kuitenkin Brutus, joka jahtaa Kallea ja viimeisessä on mukana myös korppikotka. Yksi power up löytyy, nimittäin pinaattipurkki, joka vastaa Marion tähteä, eli sen kansas on haavoittumaton jonkin aikaa ja lisäksi silloin voi jyrätä brutuksen. A-napissa on myös lyönti/tarttuminen, mitä käytetään kentän gimmikin kanssa, esimerkiksi ekassa voi pudottaa ämpärin Brutuksen päähän ja sillä myös syödään pinaatti. Todella yksinkertaiset ainekset siis.
Yksinkertaisista aineksista huolimatta Popeye on ihan hauska pelata. Vaikeustaso ei ole ekassa loopissa mitenkään kovin paha, mutta se nousee seuraavissa reilusti. Jep, tämä on niitä pelejä mitkä eivät lopu koskaan.
Ulkoasusta on paha sanoa mitään muuta kuin se on toimiva ja hahmot tunnistaa välittömästi.
Popeye on Famicomin ekan aallon peliksi pätevä kolikkopelikäännös, mutta se ei pärjää Donkey Kongille, jota pidän ehkä parhaana tämän ajan kolikkopelinä. Hauskana nippelitietona pelit liittyvät toisiinsa muutenkin: Popeyen piti olla alun perin Donkey Kong peli, mutta Nintendo ei saanut oikeuksia hahmoihin ajoissa, joten Kippari Kallesta tuli sitten hieman myöhemmin oma pelinsä. Parin euron pelikasetiksi hinta/laatu suhde on kuitenkin kohdillaan.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments
Snou
Tosiaan, tuo laivakenttä on muutenkin erikoinen, sillä siinä ruudulle "rakennetaan" lisää objekteja eli tikkaita Olgan luo mastoon. Harvassa näin vanhassa pelissä tulee lisää tavaraa ruudulle.