Hei,
Tällä kertaa vuorossa on jälleen Switchin uudempi peli, vaikka tyyli on kyllä suoraan 16-bittiseltä aikakaudelta. Pelasin viime vuonna julkaistua “uusretroa” 2D tasolikkaräiskntää nimeltä Huntdown. Pelin on julkaissut Coffee Stain ja kehittänyt Easy Trigger, käsittääkseni Ruotsalaista alkuperää.
Tyylilaji on sivulle scrollaava pyssyttely, joista lähinnä muistuvat mieleen Contra tai Rolling Thunder. Pelin maailma on ehtaa 80-luvun cyberpunkkia ja pelaaja hyppää palkkionmetsästäjän saappaisiin, kohteenaan kaupunkia terrorisoivat jengit. Hahmot ovat välittömästi tunnistettavia: Blade Runnerin Deckard metallileualla, naispuolinen Snake Plissken ja Mortal Kombatin Sektoria muistuttava cyborgi. Hahmoissa on pieniä eroja, jokaisen perus pistooli ampuu eri tavalla, vaihdellen hitaasta mutta tehokkaammasta lyhyeen sarjaan. Kaikilla on myös heittoase, joka on jokaisella hieman erilainen. Muuten erot ovat kosmeettisia ja tietysti ääninäyttelyn repliikit ovat jokaisella omanlaisensa.
Pelaaminen on simppeliä, hyppy, ammunta, heittooase, “käytä” tai poimi esine/vaihda ase-yleisnappi, sekä Mega Man tyylinen syöksy. Tämän lisäksi ylös painamalla pääsee suojaan oviaukkoihin ynnä muihin syvennyksiin syvyyssuunnassa. Meno on vauhdikasta ja sulavaa, poimittavia aseita on todella paljon ja pelin rytmi pyöriikin hyvin pitkälle kulloinkin käytössä olevan aseen ja sen ammusmäärän ympärillä. Kättä pidempää putoaa ja löytyy kentistä jatkuvasti ja aseen jatkuva vaihtaminen on enemmän kuin suositeltavaa. Kaikkea löytyy haulikoista konepistooliin, rynnäkkökivääriin, konekivääreihin, kranaatinheittimiin ja jopa laseriin saakka. Lisäksi heitettäviä kranaatteja, polttopulloja ynnä muita räjähteitä löytyy, kuten myös lähitaisteluaseita, jääkiekkomailasta katanaan. Peruspyssylläkin pärjää tarvittaessa, mutta viholliset käyvät kimppuun paikoitellen todella runsaslukuisina ja niilläkin on käytössään samoja aseita ja toisinaan haarniskaa tai ajoneuvoja. Hahmoilla on viisi osumapistettä ja lisää saa yhden aspiriinipurkista tai useamman lääkintälaukusta.
Vakeustaso on mallia Sega Mega Drive, eli aika kipakka, mutta ei mahdoton. Kentät eivät ole pitkiä ja niissä on useampia check pointteja, joten nirrin lähtiessä takapakkia ei tule kuin enintään minuutti tai pari. Kenttien lopussa on aina pomo, jotka ovat todella vaihtelevia tyyliltään ja mekaniikoiltaan. Toiset ovat nopeita ja vaativat jatkuvaa liikkumista ympäri kenttää, toiset isoja mörköjä, joiden pointtina on tunnistaa tilanteet ja toistaa sitä. Kaikki ovat lähes poikkeuksetta hauskoja genrekliseitä ja moni oli helposti parhaita ja haasteellisimpia pomotaistoja pitkiin aikoihin.
Audiovisuaalinen anti on mahtava, jos tykkää tämään tyylisestä. Peli näyttää siltä, kuin se olisi melkein voinut olla Sega Mega Drivella, mutta ei kuitenkaan. Tarkemmin katseltuna alkaa näkyä todella hyvällä maulla toteutetut cyberpunk-visuaalit kentissä ja niiden taustoissa. Animaatioita on yllin kyllin, kun kiinnittää huomiota, hahmot ovat tarkkaa työtä ja hyvin teemoihinsa sopivia ja ennen kaikkea, näissä kaikissa on todella paljon vaihtelua, sen mukaan, minkä jengin alueella pyöritään. Kentät ja hahmot vaihtelevat punkkareista ja prätkäjengeistä fanaattisiiin jääkiekkofaneihin ja futuristisiin kungfu/ninjaelokuvien pahiksiin. Teemojen määrä ja vaihtelu teki suuren vaikutuksen, sillä yleensä se on indiepelien heikoin kohta: Oikeasti hyviä ideoita ja paukkuja riittäisi ehkä ekaan kolmannekseen pelin kestosta. Tässä taso ei kyykähdä missään vaiheessa. Sama pätee äänimaailmaan, hahmot heittelevät one linereita kuin Arnold ikään, pyssyjen paukkuessa varsin vakuuttavasti ja etenkin musiikki ansaitsee erikoismaininnan: Parempaa synthwave-meininkiä on vaikea löytää mistään.
Huntdownia olin nähnyt kehuttavan, mutta en arvannut että se olisi ollut ihan NÄIN hyvä. Vauhdikas, sopivan haastava, ennen kaikkea hauska pelata ja sen lisäksi parhaat “uusretrot” audiovisuaalit mitä olen nähnyt/kuullut. Todella vaikuttava yllätys ja aivan parhaimmistoa tämän tyylisissä peleissä, vaikka laskisi mukaan klassikkojen parhaimmiston, kuten Contra Hard Corpsin. Jos tämän tyyliset run & gun pelit kiinnostavat, niin ei ole mitään syytä missata Huntdownia.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments