Moi,
Viime aikojen tapahtumien takia on ollut hieman hankalaa keskittyä videopeleihin, joten tällä viikolla on vuorossa kevyt blogi ja aiheena tuttu peli. Katsotaan, miten Capcomin Famicomille julkaisema Rockman 2 poikkeaa NESin Mega Man 2:sta, vai poikkeaako mitenkään.
Mega Man 2 tuskin esittelyjä kaipaa, joten mennään suoraan asiaan. Tämän Famicom-verion suurin ja käytännössä ainoa ero on se, että Famicomilla ei ole ollenkaan vaikeusasteen valintaa, vaan peli on sama kuin NESin “difficult”. Tämä oli siinä mielessä mielenkiintoinen kokeilla, sillä vaikka Mega Man 2 on tullut pelattua läpi monen monta kertaa, niin siitä huolimatta jostain syystä ei koskaan vaikealla vaikeusasteella. Keskityn siis alla kertomaan enemmänkin koettuja tunnelmia kuin esittelemään peliä.
Voisin sanoa olevani pätevä Mega Man pelaaja, joskaan nyt en ihan mikään speedrun ekspertti, joten olin luottavainen siihen että myös Rockman hoituu, vaikka onkin vähän hankalampi. Kyllähän se hoitui, mutta jotkin jo opitut jutut meinasivat paikoitellen kampittaa etenemistä. Nyt eteen tuli kohtia, joissa on tottunut esimerkiksi vanhasta muistista että “kaksi laukausta ja sitten hyppy” onkin nyt neljä laukausta, joten paikoitellen tuli hypättyä jo ennenaikaisesti ja otettua osumia, taisi tulla kerran pudottua monttuunkin tämän takia. Useimmiten nämä kohdat tulivat isompien vihollisten kanssa, niinkuin Bubblemanin sammakoiden ja Woodmanin jänisten kanssa.
Toinen selvä ero oli, että joillain vihollisilla on kikka, jota ne eivät käyttäneet Mega Manissa Normaalilla, jos hoiti homman oikealla tavalla. Esim. päällekkäin ladotuista purkeista muodostuva robotti lennättää osansa pelaajaa kohti joka kerta, toisin kuin aiemmin, jos vaan tähtäsi oikeaan kohtaan. Näiden kanssa tuli kanssa muutama ylimääräinen osua.
Kolmantena tietysti pomovastustajat. Kaikki kestävät ja tekevät enemmän vahinkoa, mutta kuitenkaan näiden kanssa ei tullut ongelmia. Heikkoudet ovat edelleen sen verran suuri etu, että voitto on varma, kun vain käyttää oikeaa asetta.
Wilyn kenttiin varustauduin täydellä satsilla E-tankkeja ja kahdeksalla lisäelämällä. Paikoitellen jouduin hieman keräämään lisää ase-energioita ja pari helppoa möhläystä hypyissä päätyi piikkeihin, mutta muuten Wily tuntui melko samalta kuin ennenkin. Boss Rushissa oli hyvä olla E-tankki jemmassa kaiken varalta. Muuten Wily-pomot tuntuivat melko samoilta kuin NEsillä, vaikka hieman kestävämpiä taisivat ollakin.
Kyllä se vaikeampi Rockmankin läpi meni että pätkähti, mutta joitain kohtia oli selvästi haastavampi hoitaa tässä versiossa. Kuitenkin, elämiä ja E-tankkeja tarvitsi ihan oikeasti, mitä todennäköisesti NES-version Normalilla ei olisi tarvinnut. Itse peli on edelleen sama, eli 8-bittisten toimintatasoloikkien ehdotonta aatelia.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments
Snou