Hei,
Tällä viikolla pelasin pitkästä aikaa kolikkopeliä MAMElla. Törmäsin jokin aika sitten mielenkiintoiseen tapaukseen ja päätin että “tuota on kokeiltava”, joten ryhdyin tuumasta toimeen ja asensin pienien kommervenkkien jälkeen Taiton vuonna 1986 julkaiseman pelin nimeltä Daikaiju no Gyakuhsu (Kutakuinkin Giant Monster Counter Attack).
Jos nimi ei ole tuttu, niin en ihmettele, sillä kyseessä on varsinkin nykyään harvinainen ja vähän tunnettu kolikkopeli, jossa Godzillaa muistuttava iso lisko mellastaa menemään vaihtelevissa maisemissa, riesanaan lentokoneet, panssarivaunut ynnä muut armeijan härvelit. Pelityyppi on lähellä perinteistä ylöspäin scrollaavaa ammuskelua, mutta tässä on erona se, että ruutu ei vieri itsekseen ja hirviöllä voi liikkua vapaasti joka suuntaan.
Homma on siis hyvin suoraviivaista ja nappeja on vain kaksi, yksi ampuu lasersäteen ja toinen puhaltaa tulta. Tulen puhallusta on rajattu määrä ja se osuu vihollisten lisäksi myös ilmassa oleviin ammuksiin, joten henkäys toimii myös suojakilpenä. Tulihenkäyksen oikea-aikainen käyttö on pelin tärkein juju.
Henkäyksen käytöstä päästäänkin siihen, että peli on jo heti kättelyssä armottoman vaikea. Mörököllillä on elämäpalkki, joka kuluu joka osumasta ja vieläpä melko nopeasti. Kuten arvata saattaa, otus ei ole erityisen nopea ja on myös iso kohde, joten ammusten välttely on vaikeaa ja paras puolustuskeino on edellämainittu tulihenkäys. Yrityksiä on kolme, sitten se on takaisin alkuun. Ilmeisesti pelin kehittäjät eivät ole nähneet montaakaan Godzilla elokuvaa, sillä niiden pointti on juuri se, että lentokoneet, laivat, panssarivaunut ynnä muut EIVÄT tomii monstereita vastaan. Tässä pelissä homma on päinvastoin. Kenttiä on kuulemma viisi, mutta jo toiseen pääsy tuntui valtavalta saavutukselta. Tämä onkin selvästi “high score” tyyppinen peli ja hauskasti pisteet ovat aiheutettujen tuhojen määrä jeneissä. Yksi pelikerta ei kestä kuin pari minuuttia, hyvällä tuurilla.
Pelin ulkoasu on vuoden 1986 kolikkopeliksi silmää miellyttävä. Maasto ja vastustajat ovat pelityypin peruskuvastoa, mutta itse pelaajan mörökölli on sympaattisen näköinen ja hauskasti animoitu. On vaikea olla tuntematta sympatiaa isoa ilskoa kohtaan, kun se vääjäämättä kellistyy dramaattisen näköisesti lukemattomien lentokoneiden keskelle. Musiikki on suoraan 1954 Godzillasta, muuta ei itse Godzillan teemamusa, vaan elokuvan toinen tunnettu sävellys, joka on hieman marssia muistuttava. Löysin netin syövereistä maininnan vuoden 1986 kolikkopelejä käsittelevästä Japanilaisesta lehdestä, että peli oli ilmestyessään melko suosittu, mutta pelihallien omistajat ilmoittivat jupinaa pelin vaikeudesta ja että pelin asetukset oli pakko säätää helpoimmalle vaikeusasteelle.
Daikaiju no Gyakuhsu on jännä kuriositeetti, joka ottaa pelaajalta luulot pois ja varmasti aikoinaan myös kolikot taskun pohjalta. On olemassa paljon pätevämpiä ammuskelupelejä, mutta yhdessäkään muussa ei pääse pelaamaan Godzillan serkulla.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments