Skip to main content

Äänen Nopeudella

 Moi,

Tällä viikolla on luvassa Nintendon vanhempaa tuotantoa, kun jatkamme NESiltä tuttujen “Black Box” -pelien parissa. Katsotaan, millainen on vähemmän tunnettu Mach Rider vuodelta 1985.

Mach Rider on aavistuksen mielenkiintoisempi taustojensa osalta kun voisi luulla, sillä tämä ei ole lähimainkaan ensimmäinen kerta kun Nintendo on valmistanut tuotteen nimeltä Mach Rider. Vuonna 1972 Nintendo valmisti kiihdytysautolelun, joka oli nimeltään Mach Rider. Se oli auto, eikä moottoripyörä niinkuin pelissä, mutta silti on mielenkiintoista ajatella, mikä sai pelin kehittäjät nimeämään pelinsä 15 vuotta vanhan lelun mukaan. Ehkä nostalgia, sillä vuonna 1985 iso osa Nintendon työntekijöistä oli vielä nuoria ja on hyvin todennäköistä että joillain oli tuo auto. 

Sitten itse peli. Mach Riderissa pelastetaan 2100-luvun maailmaa ilmeisesti ulkoavaruuden valoittajilta (jotka ajavat jostain syystä rantakirppuja). Pelimuotoja on kolme: Tavallinen pelimuoto on nimetty Fighting Courseksi, jossa on tavoitteena pelata 10 kenttää putkeen. Endurance modessa pitää ajaa tietty kilometrimäärä annetussa ajassa ja Solo Coursessa ajetaan ilman vihollisia aikaa vastaan. Pelissä on myös rataeditori, joka löytyi yllättävän monesta Black Box-pelistä.

Pelaaminen on, kuten arvata saattaa, simppeliä ajohurjastelua, jossa A on kaasu ja B ampuu. Tässä on kuitenkin yllättäen mukana 4 vaihdetta, joita vaihdetaan ylös ja alas. Vaihteet tuovat lisävaikeutta jo valmiiksi nopeatempoiseen ajoon. Tämän lisäksi mukana on taustapeili, josta näkee lähestyvän ajoneuvon jo vähän etukäteen ennen kuin se törmää perään ja räjäyttää pelaajan mopedin palasiksi. Hidasteluun siis ei ole varaa. Rata on muutenkin täynnä vastustajia ja esteitä ja tämä yhdistettynä aikarajaan ja siihen, että vauhtia on pidettävä yllä tekee Mach Riderista yllättävän hankalan tapauksen. Odotin jotain Hang Onin tyylistä, tasaisesti vaikenevaa peliä, jossa vasta toinen luuppi on oikeasti hankala, mutta tämä löi luun kurkkuun jo kentistä 2-3 alkaen. 

Audiovisuaalisesti ei ole lupa odottaa mitään mullistavaa, kyseessä on kuitenkin vuoden 1985 Famicom peli. Musiikki on menevää ja grafiikka ajaa asiansa, mutta mitään yllättävää tai mieleen jäävää ei voi sanoa näin jälkikäteen. 

Mach Rider on keskitason varhainen Nintendon peli, joka jää selvästi esimerkiksi Excitebiken timanttisesta ja hauskasta pelattavuudesta. Koin kuitenkin, että peli oli kokeilemisen arvoinen parin euron pelikasetti ja vuoden 1972 autolelu oli mielenkiintoinen Nintendon historiallinen aspekti, jonka halusin ehdottomasti tuoda esille.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...