Skip to main content

Äänen Nopeudella

 Moi,

Tällä viikolla on luvassa Nintendon vanhempaa tuotantoa, kun jatkamme NESiltä tuttujen “Black Box” -pelien parissa. Katsotaan, millainen on vähemmän tunnettu Mach Rider vuodelta 1985.

Mach Rider on aavistuksen mielenkiintoisempi taustojensa osalta kun voisi luulla, sillä tämä ei ole lähimainkaan ensimmäinen kerta kun Nintendo on valmistanut tuotteen nimeltä Mach Rider. Vuonna 1972 Nintendo valmisti kiihdytysautolelun, joka oli nimeltään Mach Rider. Se oli auto, eikä moottoripyörä niinkuin pelissä, mutta silti on mielenkiintoista ajatella, mikä sai pelin kehittäjät nimeämään pelinsä 15 vuotta vanhan lelun mukaan. Ehkä nostalgia, sillä vuonna 1985 iso osa Nintendon työntekijöistä oli vielä nuoria ja on hyvin todennäköistä että joillain oli tuo auto. 

Sitten itse peli. Mach Riderissa pelastetaan 2100-luvun maailmaa ilmeisesti ulkoavaruuden valoittajilta (jotka ajavat jostain syystä rantakirppuja). Pelimuotoja on kolme: Tavallinen pelimuoto on nimetty Fighting Courseksi, jossa on tavoitteena pelata 10 kenttää putkeen. Endurance modessa pitää ajaa tietty kilometrimäärä annetussa ajassa ja Solo Coursessa ajetaan ilman vihollisia aikaa vastaan. Pelissä on myös rataeditori, joka löytyi yllättävän monesta Black Box-pelistä.

Pelaaminen on, kuten arvata saattaa, simppeliä ajohurjastelua, jossa A on kaasu ja B ampuu. Tässä on kuitenkin yllättäen mukana 4 vaihdetta, joita vaihdetaan ylös ja alas. Vaihteet tuovat lisävaikeutta jo valmiiksi nopeatempoiseen ajoon. Tämän lisäksi mukana on taustapeili, josta näkee lähestyvän ajoneuvon jo vähän etukäteen ennen kuin se törmää perään ja räjäyttää pelaajan mopedin palasiksi. Hidasteluun siis ei ole varaa. Rata on muutenkin täynnä vastustajia ja esteitä ja tämä yhdistettynä aikarajaan ja siihen, että vauhtia on pidettävä yllä tekee Mach Riderista yllättävän hankalan tapauksen. Odotin jotain Hang Onin tyylistä, tasaisesti vaikenevaa peliä, jossa vasta toinen luuppi on oikeasti hankala, mutta tämä löi luun kurkkuun jo kentistä 2-3 alkaen. 

Audiovisuaalisesti ei ole lupa odottaa mitään mullistavaa, kyseessä on kuitenkin vuoden 1985 Famicom peli. Musiikki on menevää ja grafiikka ajaa asiansa, mutta mitään yllättävää tai mieleen jäävää ei voi sanoa näin jälkikäteen. 

Mach Rider on keskitason varhainen Nintendon peli, joka jää selvästi esimerkiksi Excitebiken timanttisesta ja hauskasta pelattavuudesta. Koin kuitenkin, että peli oli kokeilemisen arvoinen parin euron pelikasetti ja vuoden 1972 autolelu oli mielenkiintoinen Nintendon historiallinen aspekti, jonka halusin ehdottomasti tuoda esille.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...