Skip to main content

Äänen Nopeudella

 Moi,

Tällä viikolla on luvassa Nintendon vanhempaa tuotantoa, kun jatkamme NESiltä tuttujen “Black Box” -pelien parissa. Katsotaan, millainen on vähemmän tunnettu Mach Rider vuodelta 1985.

Mach Rider on aavistuksen mielenkiintoisempi taustojensa osalta kun voisi luulla, sillä tämä ei ole lähimainkaan ensimmäinen kerta kun Nintendo on valmistanut tuotteen nimeltä Mach Rider. Vuonna 1972 Nintendo valmisti kiihdytysautolelun, joka oli nimeltään Mach Rider. Se oli auto, eikä moottoripyörä niinkuin pelissä, mutta silti on mielenkiintoista ajatella, mikä sai pelin kehittäjät nimeämään pelinsä 15 vuotta vanhan lelun mukaan. Ehkä nostalgia, sillä vuonna 1985 iso osa Nintendon työntekijöistä oli vielä nuoria ja on hyvin todennäköistä että joillain oli tuo auto. 

Sitten itse peli. Mach Riderissa pelastetaan 2100-luvun maailmaa ilmeisesti ulkoavaruuden valoittajilta (jotka ajavat jostain syystä rantakirppuja). Pelimuotoja on kolme: Tavallinen pelimuoto on nimetty Fighting Courseksi, jossa on tavoitteena pelata 10 kenttää putkeen. Endurance modessa pitää ajaa tietty kilometrimäärä annetussa ajassa ja Solo Coursessa ajetaan ilman vihollisia aikaa vastaan. Pelissä on myös rataeditori, joka löytyi yllättävän monesta Black Box-pelistä.

Pelaaminen on, kuten arvata saattaa, simppeliä ajohurjastelua, jossa A on kaasu ja B ampuu. Tässä on kuitenkin yllättäen mukana 4 vaihdetta, joita vaihdetaan ylös ja alas. Vaihteet tuovat lisävaikeutta jo valmiiksi nopeatempoiseen ajoon. Tämän lisäksi mukana on taustapeili, josta näkee lähestyvän ajoneuvon jo vähän etukäteen ennen kuin se törmää perään ja räjäyttää pelaajan mopedin palasiksi. Hidasteluun siis ei ole varaa. Rata on muutenkin täynnä vastustajia ja esteitä ja tämä yhdistettynä aikarajaan ja siihen, että vauhtia on pidettävä yllä tekee Mach Riderista yllättävän hankalan tapauksen. Odotin jotain Hang Onin tyylistä, tasaisesti vaikenevaa peliä, jossa vasta toinen luuppi on oikeasti hankala, mutta tämä löi luun kurkkuun jo kentistä 2-3 alkaen. 

Audiovisuaalisesti ei ole lupa odottaa mitään mullistavaa, kyseessä on kuitenkin vuoden 1985 Famicom peli. Musiikki on menevää ja grafiikka ajaa asiansa, mutta mitään yllättävää tai mieleen jäävää ei voi sanoa näin jälkikäteen. 

Mach Rider on keskitason varhainen Nintendon peli, joka jää selvästi esimerkiksi Excitebiken timanttisesta ja hauskasta pelattavuudesta. Koin kuitenkin, että peli oli kokeilemisen arvoinen parin euron pelikasetti ja vuoden 1972 autolelu oli mielenkiintoinen Nintendon historiallinen aspekti, jonka halusin ehdottomasti tuoda esille.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...