Skip to main content

Äänen Nopeudella

 Moi,

Tällä viikolla on luvassa Nintendon vanhempaa tuotantoa, kun jatkamme NESiltä tuttujen “Black Box” -pelien parissa. Katsotaan, millainen on vähemmän tunnettu Mach Rider vuodelta 1985.

Mach Rider on aavistuksen mielenkiintoisempi taustojensa osalta kun voisi luulla, sillä tämä ei ole lähimainkaan ensimmäinen kerta kun Nintendo on valmistanut tuotteen nimeltä Mach Rider. Vuonna 1972 Nintendo valmisti kiihdytysautolelun, joka oli nimeltään Mach Rider. Se oli auto, eikä moottoripyörä niinkuin pelissä, mutta silti on mielenkiintoista ajatella, mikä sai pelin kehittäjät nimeämään pelinsä 15 vuotta vanhan lelun mukaan. Ehkä nostalgia, sillä vuonna 1985 iso osa Nintendon työntekijöistä oli vielä nuoria ja on hyvin todennäköistä että joillain oli tuo auto. 

Sitten itse peli. Mach Riderissa pelastetaan 2100-luvun maailmaa ilmeisesti ulkoavaruuden valoittajilta (jotka ajavat jostain syystä rantakirppuja). Pelimuotoja on kolme: Tavallinen pelimuoto on nimetty Fighting Courseksi, jossa on tavoitteena pelata 10 kenttää putkeen. Endurance modessa pitää ajaa tietty kilometrimäärä annetussa ajassa ja Solo Coursessa ajetaan ilman vihollisia aikaa vastaan. Pelissä on myös rataeditori, joka löytyi yllättävän monesta Black Box-pelistä.

Pelaaminen on, kuten arvata saattaa, simppeliä ajohurjastelua, jossa A on kaasu ja B ampuu. Tässä on kuitenkin yllättäen mukana 4 vaihdetta, joita vaihdetaan ylös ja alas. Vaihteet tuovat lisävaikeutta jo valmiiksi nopeatempoiseen ajoon. Tämän lisäksi mukana on taustapeili, josta näkee lähestyvän ajoneuvon jo vähän etukäteen ennen kuin se törmää perään ja räjäyttää pelaajan mopedin palasiksi. Hidasteluun siis ei ole varaa. Rata on muutenkin täynnä vastustajia ja esteitä ja tämä yhdistettynä aikarajaan ja siihen, että vauhtia on pidettävä yllä tekee Mach Riderista yllättävän hankalan tapauksen. Odotin jotain Hang Onin tyylistä, tasaisesti vaikenevaa peliä, jossa vasta toinen luuppi on oikeasti hankala, mutta tämä löi luun kurkkuun jo kentistä 2-3 alkaen. 

Audiovisuaalisesti ei ole lupa odottaa mitään mullistavaa, kyseessä on kuitenkin vuoden 1985 Famicom peli. Musiikki on menevää ja grafiikka ajaa asiansa, mutta mitään yllättävää tai mieleen jäävää ei voi sanoa näin jälkikäteen. 

Mach Rider on keskitason varhainen Nintendon peli, joka jää selvästi esimerkiksi Excitebiken timanttisesta ja hauskasta pelattavuudesta. Koin kuitenkin, että peli oli kokeilemisen arvoinen parin euron pelikasetti ja vuoden 1972 autolelu oli mielenkiintoinen Nintendon historiallinen aspekti, jonka halusin ehdottomasti tuoda esille.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Lohenpunainen Paroni Palaa

 Moi, tällä viikolla on vaihteeksi vuorossa pieni harrasteblogi. Palaamme aiemmista blogeista tuttuun Mobile Suit Gundamin maailmaan, kun tällä kertaa avataan ja tuunataan Bandain Robot Spirits-sarjan MS-14S Gelgoog Char’s Custom Model.  Kyllä vain, ensimmäisestä Gundamista tuttu antagonisti, Punainen Komeetta, Char tekee paluun. Tällä kertaa mobile suit on päivitetty perinteisestä Zaku 2:sta viimeistä huutoa olevaan Gelgoog Commander Typeen. Tässä uudessa mallissa erityistä oli sen Gundamin tasoinen suorituskyky ja mahdollisuus käyttää ensimmäistä kertaa tehokkaita beam-aseita Zeonin kehittämässä laitteessa. Näitä valmistettiin Gundamin historiikin mukaan 25 kappaletta ja Char sai tietysti yhden laitteen testiin, loput menivät Zeonin muille pilottiässille.  Lootasta löytyy reilu satsi vaihto-osia, kuten käsiä, tutut moottoriefektit ja useat erilaiset beam naginatan efektit esim. vauhdikkaita dioraamoja varten. Erikoisuutena löytyy jopa katkennut käsi kuvaamaan tiettyä ko...