Skip to main content

Syvänmeren Sukellus

 Moi,

Pidin viime viikon taukoa blogien kirjoittamisesta kipeän ranteen vuoksi, mutta nyt ollaan taas valmiina katsastamaan retropelihommia. Tai, se on vähän kiikun kaakun, laskenko Nintendo DS:n varsinaisesti retroksi, mutta sitä on kuitenkin tarjolla. Tämänviikkoinen peli valikoitui vahingossa, sillä kohdalle osui viimeisen muuton jälkeisen laatikon purkuhommissa DS:n Electroplankton, Toshio Iwain erikoinen viritelmä vuodelta 2005. 

Electroplankton on melkeinpä enemmän musiikin ympärille rakennettu tekniikkademo/kokeellinen projekti kuin varsinainen videopeli, sillä siinä ei ole oikeastaan mitään tavoitetta, muuta kuin kokeilla erilaisilla minipeleillä, millaista audiota planktoneista sattuu irtoamaan. Planktoneita on 10 erilaista ja kaikilla on oma kikkansa, kuinka ne toimivat, mutta yhteistä kaikille on että niistä ohjataan pääosin styluksella. Alanäytöön tökitään ja sivellään kynällä, ylänäyttö yleensä zoomaa kohdalle, mitä siellä kynän kohdalla tapahtuu. Käytössä on myös mikrofoni, joka tunnistaa pelaajan ääntä. 

Pelaamista on vaikea kuvailla sanoin, mutta helpompaa on sanoa, että pelin fiilis ja tunnelma on hyvin omintakeinen ja poikkeuksellisen rentouttava, verrattuna lähes mihin tahansa muuhun peliin verrattuna. Joillakin planktoneilla voi teoriassa säveltää ihan oikeaa musiikkia, mutta se ei ole varsinaisesti mikään tavoite, vaan enemmänkin kyse on kokeilusta ja lyhyestä rentoutumishetkestä. En aivan ymmärtänyt Electroplankronin ideaa silloin julkaisun aikoihin, vaan pidin sitä ihan näppäränä tekniikkademona, kun se näin jälkikäteen ajateltuna on enemmänkin performanssitaidetta tai rentoutumista.

Planktonit itsessään on kekseliäästi suunniteltu, kaikilla on oma juttunsa ja ne näyttävät hauskan sympaattisilta. DS:n kaiuttimilla äänenlaatu on osastoa “peruna” mutta kuulokkeilla äänet ovat merkittävästi kirkkaammat. 

Electroplanktonia on hankala arvioida pelinä, enkä ole vieläkään aivan varma, mitä siitä sanoisin, muuta kuin että pidän ajatuksesta ja arvostan sitä, että on olemassa videopelejä, joissa toteutuu yhden suunnittelijan visio, ilman laskelmointia, rahastusta ja kompromisseja. Tänä päivänä vastaavaa peliä on erittäin vaikea löytää, ainakin minkään yhtään isomman julkaisijan katalogista. 


Loppuun vielä ilmoitusluontoinen asia. Blogeihin tulee pieni kesäloma tästä eteenpäin, sillä ensi viikonloppuna olen Lahdessa Desuconissa ja siitä eteenpäin kolmisen viikkoa Japanissa kesälomalla. Palaan blogien pariin Heinäkuun puolivälin paikkeilla. Hyvää kesää kaikille lukijoille ja nähdään taas noin kuukauden kuluttua!


-jarmo 



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv