Skip to main content

Syvänmeren Sukellus

 Moi,

Pidin viime viikon taukoa blogien kirjoittamisesta kipeän ranteen vuoksi, mutta nyt ollaan taas valmiina katsastamaan retropelihommia. Tai, se on vähän kiikun kaakun, laskenko Nintendo DS:n varsinaisesti retroksi, mutta sitä on kuitenkin tarjolla. Tämänviikkoinen peli valikoitui vahingossa, sillä kohdalle osui viimeisen muuton jälkeisen laatikon purkuhommissa DS:n Electroplankton, Toshio Iwain erikoinen viritelmä vuodelta 2005. 

Electroplankton on melkeinpä enemmän musiikin ympärille rakennettu tekniikkademo/kokeellinen projekti kuin varsinainen videopeli, sillä siinä ei ole oikeastaan mitään tavoitetta, muuta kuin kokeilla erilaisilla minipeleillä, millaista audiota planktoneista sattuu irtoamaan. Planktoneita on 10 erilaista ja kaikilla on oma kikkansa, kuinka ne toimivat, mutta yhteistä kaikille on että niistä ohjataan pääosin styluksella. Alanäytöön tökitään ja sivellään kynällä, ylänäyttö yleensä zoomaa kohdalle, mitä siellä kynän kohdalla tapahtuu. Käytössä on myös mikrofoni, joka tunnistaa pelaajan ääntä. 

Pelaamista on vaikea kuvailla sanoin, mutta helpompaa on sanoa, että pelin fiilis ja tunnelma on hyvin omintakeinen ja poikkeuksellisen rentouttava, verrattuna lähes mihin tahansa muuhun peliin verrattuna. Joillakin planktoneilla voi teoriassa säveltää ihan oikeaa musiikkia, mutta se ei ole varsinaisesti mikään tavoite, vaan enemmänkin kyse on kokeilusta ja lyhyestä rentoutumishetkestä. En aivan ymmärtänyt Electroplankronin ideaa silloin julkaisun aikoihin, vaan pidin sitä ihan näppäränä tekniikkademona, kun se näin jälkikäteen ajateltuna on enemmänkin performanssitaidetta tai rentoutumista.

Planktonit itsessään on kekseliäästi suunniteltu, kaikilla on oma juttunsa ja ne näyttävät hauskan sympaattisilta. DS:n kaiuttimilla äänenlaatu on osastoa “peruna” mutta kuulokkeilla äänet ovat merkittävästi kirkkaammat. 

Electroplanktonia on hankala arvioida pelinä, enkä ole vieläkään aivan varma, mitä siitä sanoisin, muuta kuin että pidän ajatuksesta ja arvostan sitä, että on olemassa videopelejä, joissa toteutuu yhden suunnittelijan visio, ilman laskelmointia, rahastusta ja kompromisseja. Tänä päivänä vastaavaa peliä on erittäin vaikea löytää, ainakin minkään yhtään isomman julkaisijan katalogista. 


Loppuun vielä ilmoitusluontoinen asia. Blogeihin tulee pieni kesäloma tästä eteenpäin, sillä ensi viikonloppuna olen Lahdessa Desuconissa ja siitä eteenpäin kolmisen viikkoa Japanissa kesälomalla. Palaan blogien pariin Heinäkuun puolivälin paikkeilla. Hyvää kesää kaikille lukijoille ja nähdään taas noin kuukauden kuluttua!


-jarmo 



Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...