Skip to main content

Syvänmeren Sukellus

 Moi,

Pidin viime viikon taukoa blogien kirjoittamisesta kipeän ranteen vuoksi, mutta nyt ollaan taas valmiina katsastamaan retropelihommia. Tai, se on vähän kiikun kaakun, laskenko Nintendo DS:n varsinaisesti retroksi, mutta sitä on kuitenkin tarjolla. Tämänviikkoinen peli valikoitui vahingossa, sillä kohdalle osui viimeisen muuton jälkeisen laatikon purkuhommissa DS:n Electroplankton, Toshio Iwain erikoinen viritelmä vuodelta 2005. 

Electroplankton on melkeinpä enemmän musiikin ympärille rakennettu tekniikkademo/kokeellinen projekti kuin varsinainen videopeli, sillä siinä ei ole oikeastaan mitään tavoitetta, muuta kuin kokeilla erilaisilla minipeleillä, millaista audiota planktoneista sattuu irtoamaan. Planktoneita on 10 erilaista ja kaikilla on oma kikkansa, kuinka ne toimivat, mutta yhteistä kaikille on että niistä ohjataan pääosin styluksella. Alanäytöön tökitään ja sivellään kynällä, ylänäyttö yleensä zoomaa kohdalle, mitä siellä kynän kohdalla tapahtuu. Käytössä on myös mikrofoni, joka tunnistaa pelaajan ääntä. 

Pelaamista on vaikea kuvailla sanoin, mutta helpompaa on sanoa, että pelin fiilis ja tunnelma on hyvin omintakeinen ja poikkeuksellisen rentouttava, verrattuna lähes mihin tahansa muuhun peliin verrattuna. Joillakin planktoneilla voi teoriassa säveltää ihan oikeaa musiikkia, mutta se ei ole varsinaisesti mikään tavoite, vaan enemmänkin kyse on kokeilusta ja lyhyestä rentoutumishetkestä. En aivan ymmärtänyt Electroplankronin ideaa silloin julkaisun aikoihin, vaan pidin sitä ihan näppäränä tekniikkademona, kun se näin jälkikäteen ajateltuna on enemmänkin performanssitaidetta tai rentoutumista.

Planktonit itsessään on kekseliäästi suunniteltu, kaikilla on oma juttunsa ja ne näyttävät hauskan sympaattisilta. DS:n kaiuttimilla äänenlaatu on osastoa “peruna” mutta kuulokkeilla äänet ovat merkittävästi kirkkaammat. 

Electroplanktonia on hankala arvioida pelinä, enkä ole vieläkään aivan varma, mitä siitä sanoisin, muuta kuin että pidän ajatuksesta ja arvostan sitä, että on olemassa videopelejä, joissa toteutuu yhden suunnittelijan visio, ilman laskelmointia, rahastusta ja kompromisseja. Tänä päivänä vastaavaa peliä on erittäin vaikea löytää, ainakin minkään yhtään isomman julkaisijan katalogista. 


Loppuun vielä ilmoitusluontoinen asia. Blogeihin tulee pieni kesäloma tästä eteenpäin, sillä ensi viikonloppuna olen Lahdessa Desuconissa ja siitä eteenpäin kolmisen viikkoa Japanissa kesälomalla. Palaan blogien pariin Heinäkuun puolivälin paikkeilla. Hyvää kesää kaikille lukijoille ja nähdään taas noin kuukauden kuluttua!


-jarmo 



Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Lohenpunainen Paroni Palaa

 Moi, tällä viikolla on vaihteeksi vuorossa pieni harrasteblogi. Palaamme aiemmista blogeista tuttuun Mobile Suit Gundamin maailmaan, kun tällä kertaa avataan ja tuunataan Bandain Robot Spirits-sarjan MS-14S Gelgoog Char’s Custom Model.  Kyllä vain, ensimmäisestä Gundamista tuttu antagonisti, Punainen Komeetta, Char tekee paluun. Tällä kertaa mobile suit on päivitetty perinteisestä Zaku 2:sta viimeistä huutoa olevaan Gelgoog Commander Typeen. Tässä uudessa mallissa erityistä oli sen Gundamin tasoinen suorituskyky ja mahdollisuus käyttää ensimmäistä kertaa tehokkaita beam-aseita Zeonin kehittämässä laitteessa. Näitä valmistettiin Gundamin historiikin mukaan 25 kappaletta ja Char sai tietysti yhden laitteen testiin, loput menivät Zeonin muille pilottiässille.  Lootasta löytyy reilu satsi vaihto-osia, kuten käsiä, tutut moottoriefektit ja useat erilaiset beam naginatan efektit esim. vauhdikkaita dioraamoja varten. Erikoisuutena löytyy jopa katkennut käsi kuvaamaan tiettyä ko...