Malone Plays

 Moi, Viime viikko oli taukoa blogista Desucon-keikan vuoksi, mutta tällä viikolla palaamme taas pelien ääreen. Vuorossa on pitkästä aikaa wrestlinkiä, nimittäin PS1:n New Japan Pro Wrestling: Toukon Retsuden 3. Pelin on kehittänyt etenkin WWE-peleistä tuttu Yukes ja julkaissut Tomy vuonna 1998.  Showpaini, eli suomeksi wrestlinki lienee lajina sen verran tuttu, ettei meininki juuri esittelyjä kaipaa. 90-luvun lopun New Japanista lienee lajia hieman enemmän tunteville mielenkiintoista tietoa se, että rosterista löytyy mm. eräs naamiota käyttävä luchador, joka esiintyi pari vuotta myöhemmin Smackdownissa, nimittäin Eddie Guerrero. Myös pelin alkuvideo on siitä erikoinen, että harvemmin näkee Hulk Hoganin ja Stingin samassa montaasissa. Pelimuotoja löytyy useita, joista kaikki ovat odotettavissa. Yksittäisiä, joukkuematseja ja turnauksia. Pelata voi 4 pelaajaa yhtäaikaa, jos jostain sattuu löytymään multitap. Hahmoja on mukana mukavat nelisenkymmentä, firman omistaja, kansanedustaja ja p

 Moi, Tällä kertaa vuorossa on Robo Pit, PS1-peli, jonka on julkaissut Altron Corporation vuonna 1995, eli konsolin varhaisemman pään pelejä. Robo Pit on esiintynyt blogin alkutaipaleella kerran aikaisemminkin, kun katsastin pelin Sega Saturn-version. Robo Pit on 3D-areenataistelu, jossa humoristiset robotit taistelevat areenalla ja sen tulosten mukaan joko nousevat tai laskevat rankinglistalla. Tavoitteena on rakentaa robottiareenan #1. Konsepti muistuttaa 2000-luvun realitysarjoja, joissa kilpailijat rakentavat kauko-ohjattavan robotin ja sitten niillä taistellaan areenalla. Homma on juuri niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaakin. Alussa tietysti suunnitellaan oma robotti. Tärkeimmät valinnat ovat runko, jonka tyypistä määräytyy ominaisuudet kuten paino ja kesto, sekä jalat, joiden tyypistä määräytyy nopeus ja hypyn korkeus. Malleja löytyy laidasta laitaan, varsinkin liikkumisvaihtoehdoissa: Löytyy perinteisiä jalkoja, jousen varassa pomppivaa mallia sekä erilaisia renkaita, te

 Moi, Tällä viikolla pelinä on kolikkopeliklassikko, jonka konsoliversiot ovat varmasti useimmille tuttuja. Katsotaan, miltä vaikutti Super C:n, eli Super Contran kolikkopeliversio. Pelasin Xboxilla, mutta se ei liene kovin relevanttia, sillä emuloitu peli on sama kaikilla alustoilla. NESin ja Famicomin Super C on kiistämättä konsolin kirkkainta kärkeä ja Konamin kulta-ajan klassikoita (Famicom-versio löytyy vanhemmista blogauksista), joka on edelleen erittäin toimiva tasoloikkaräiskintä. Moni tuon ajan peli pohjautuu kolikkopeliin, mikä pätee myös Contran kohdalla. Peli julkaistiin 1988, NES-versio pari vuotta myöhemmin.   Moni voisi luulla, että 80- ja 90-lukujen kolikkopeli- ja konsoliversiot olivat aina hyvin lähellä toisiaan, erona lähinnä grafiikan taso. Toisinaan asia oli näin, mutta ei läheskään aina. Usein konsoliversio poikkesi merkittävästi päällisin puolin samanlaisesta kolikkopelistä, usein jopa niin, että pelejä ei voi kutsua “versioiksi” vaan kyseessä on kaksi eri peliä.