Skip to main content

Robotit Ruttuun

 Moi,

Tällä kertaa vuorossa on Robo Pit, PS1-peli, jonka on julkaissut Altron Corporation vuonna 1995, eli konsolin varhaisemman pään pelejä. Robo Pit on esiintynyt blogin alkutaipaleella kerran aikaisemminkin, kun katsastin pelin Sega Saturn-version.

Robo Pit on 3D-areenataistelu, jossa humoristiset robotit taistelevat areenalla ja sen tulosten mukaan joko nousevat tai laskevat rankinglistalla. Tavoitteena on rakentaa robottiareenan #1. Konsepti muistuttaa 2000-luvun realitysarjoja, joissa kilpailijat rakentavat kauko-ohjattavan robotin ja sitten niillä taistellaan areenalla. Homma on juuri niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaakin.


Alussa tietysti suunnitellaan oma robotti. Tärkeimmät valinnat ovat runko, jonka tyypistä määräytyy ominaisuudet kuten paino ja kesto, sekä jalat, joiden tyypistä määräytyy nopeus ja hypyn korkeus. Malleja löytyy laidasta laitaan, varsinkin liikkumisvaihtoehdoissa: Löytyy perinteisiä jalkoja, jousen varassa pomppivaa mallia sekä erilaisia renkaita, telaketjuja ja propelleja. Robotille valitaan myös silmät, josta määräytyy ilme ja fiilis. Lopuksi valitaan oikea ja vasen käsi, joka voi olla joko perinteinen käsi tai esimerkiksi keihäs tai nuija. Alussa vaihtoehtoja on niukasti, mutta valikoima paranee voittamalla matseja. Sääntönä nimittäin on, että voittaja saa ottaa itselleen yhden häviäjän käsistä. Käsien tyypit myös keräävät “kokemusta” ja muuttuvat tehokkaammiksi, mitä enemmän niitä käyttää. Vaihtoehtoja on kaiken kaikkiaan paljon ja vaikka minkä tyylistä harveliä vasaroista ja sirpeistä imukuppeihin, kilpiin ja lasereihin.  

Pelattavuus on simppeliä. Kaksi nappia on käsille, ympyrä on oikea ja neliö vasen, risti hyppää ja päätynapilla on mittarin täytyttyä erkoishyökkäys. Aseen käyttöä voi vaihdella ristiohjaimen suunnalla, joka määrittää, että millä tavalla sitä melaa heilautetaan. Perus käsi on uniikki siten, että sillä voi poimia ja heittää areenalla olevia esineitä, mikä on varsin tehokasta. Mukana on energiapalkin lisäksi myös Ring Out, sillä areenat ovat ilmassa leijuva kiekkoja. Maastoa kannattaa hyödyntää ja tässä kohtaa myös hyppäämisen tärkeys tulee esille: Painava runko yhdistettynä telaketjuihin on kestävä, mutta ei hyppää paljonkaan, siinä missä kevyt runko yhdistettynä propelliin leijuu ilmassa pitkiä matkoja. Urheiluauto alustana kulkee lujaa maassa ja niin poispäin. Roboteissa on näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta yllättävän paljon eroja kun yhdistää eri komponentit ja aseet.


Kontrolleissa on PS1-ajan 3D-peleille tyypillistä kankeutta, mutta se ei liiemmälti haittaa, koska peli ei missään vaiheessa vaadi erityisen tarkkoja ohjausliikkeitä ja vaikeustaso on maltillinen. Toisinaan voiton ja tappion ratkaisee joku koominen areenan objekteihin liittyvä sattumus, kuten että jompikumpi sattuu törmäämään tai juuttumaan johonkin juuri ratkaisevalla hetkellä, mutta pelin tunnelma on sellainen, että pieni komiikka ja kömpelyys kuuluvat asiaan. Toisinaan tappio tarkoittaa sitä, että pelaajan on vaihdettava suosikkiaseensa johonkin toiseen, koska voittaja saattaa viedä juuri sen parhaan härvelin. Revanssi on kuitenkin edessä nopeasti ja missään vaiheessa ei tunnu siltä, että edessä olisi erityisen pitkä jakso paikallaan junnaamista, koska varusteiden teho ei tunnu riittävältä kovempiin vastustajiin. Ykkössija on täysin saavutettavissa parin illan pelailulla, kunhan hieman miettii mitä tekee ja osaa hyödyntää pelin hyvin simppeliä tekoälyä. 

Ulkoasu on kantikas ja simppeli, mutta sympaattinen. Samalla pelin tunnelma on hyvin omanlaisensa, mitä on vaikea kuvailla. Se ei ole tarkoituksella koominen, mutta robottien ulkonäkö ja tapa liikkua vaikuttavat fiilikseen siten, että missään vaiheessa homma ei tunnu kovin vakavalta.  

Robo Pit on kevyt ja hauska areenamähistely, joka erottuu muista samantyyppisistä peleistä sillä, että pelaaja saa suunnitella hahmonsa, toisin kuin vaikkapa Power Stonessa. Pelimekaniikoissa ei ole valtavasti syvyyttä, mutta se tarkoittaa, että tämä soveltuu kaikkien pelattavaksi, sillä kynnys on lähes olematon. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!   


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...