Skip to main content

Robotit Ruttuun

 Moi,

Tällä kertaa vuorossa on Robo Pit, PS1-peli, jonka on julkaissut Altron Corporation vuonna 1995, eli konsolin varhaisemman pään pelejä. Robo Pit on esiintynyt blogin alkutaipaleella kerran aikaisemminkin, kun katsastin pelin Sega Saturn-version.

Robo Pit on 3D-areenataistelu, jossa humoristiset robotit taistelevat areenalla ja sen tulosten mukaan joko nousevat tai laskevat rankinglistalla. Tavoitteena on rakentaa robottiareenan #1. Konsepti muistuttaa 2000-luvun realitysarjoja, joissa kilpailijat rakentavat kauko-ohjattavan robotin ja sitten niillä taistellaan areenalla. Homma on juuri niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaakin.


Alussa tietysti suunnitellaan oma robotti. Tärkeimmät valinnat ovat runko, jonka tyypistä määräytyy ominaisuudet kuten paino ja kesto, sekä jalat, joiden tyypistä määräytyy nopeus ja hypyn korkeus. Malleja löytyy laidasta laitaan, varsinkin liikkumisvaihtoehdoissa: Löytyy perinteisiä jalkoja, jousen varassa pomppivaa mallia sekä erilaisia renkaita, telaketjuja ja propelleja. Robotille valitaan myös silmät, josta määräytyy ilme ja fiilis. Lopuksi valitaan oikea ja vasen käsi, joka voi olla joko perinteinen käsi tai esimerkiksi keihäs tai nuija. Alussa vaihtoehtoja on niukasti, mutta valikoima paranee voittamalla matseja. Sääntönä nimittäin on, että voittaja saa ottaa itselleen yhden häviäjän käsistä. Käsien tyypit myös keräävät “kokemusta” ja muuttuvat tehokkaammiksi, mitä enemmän niitä käyttää. Vaihtoehtoja on kaiken kaikkiaan paljon ja vaikka minkä tyylistä harveliä vasaroista ja sirpeistä imukuppeihin, kilpiin ja lasereihin.  

Pelattavuus on simppeliä. Kaksi nappia on käsille, ympyrä on oikea ja neliö vasen, risti hyppää ja päätynapilla on mittarin täytyttyä erkoishyökkäys. Aseen käyttöä voi vaihdella ristiohjaimen suunnalla, joka määrittää, että millä tavalla sitä melaa heilautetaan. Perus käsi on uniikki siten, että sillä voi poimia ja heittää areenalla olevia esineitä, mikä on varsin tehokasta. Mukana on energiapalkin lisäksi myös Ring Out, sillä areenat ovat ilmassa leijuva kiekkoja. Maastoa kannattaa hyödyntää ja tässä kohtaa myös hyppäämisen tärkeys tulee esille: Painava runko yhdistettynä telaketjuihin on kestävä, mutta ei hyppää paljonkaan, siinä missä kevyt runko yhdistettynä propelliin leijuu ilmassa pitkiä matkoja. Urheiluauto alustana kulkee lujaa maassa ja niin poispäin. Roboteissa on näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta yllättävän paljon eroja kun yhdistää eri komponentit ja aseet.


Kontrolleissa on PS1-ajan 3D-peleille tyypillistä kankeutta, mutta se ei liiemmälti haittaa, koska peli ei missään vaiheessa vaadi erityisen tarkkoja ohjausliikkeitä ja vaikeustaso on maltillinen. Toisinaan voiton ja tappion ratkaisee joku koominen areenan objekteihin liittyvä sattumus, kuten että jompikumpi sattuu törmäämään tai juuttumaan johonkin juuri ratkaisevalla hetkellä, mutta pelin tunnelma on sellainen, että pieni komiikka ja kömpelyys kuuluvat asiaan. Toisinaan tappio tarkoittaa sitä, että pelaajan on vaihdettava suosikkiaseensa johonkin toiseen, koska voittaja saattaa viedä juuri sen parhaan härvelin. Revanssi on kuitenkin edessä nopeasti ja missään vaiheessa ei tunnu siltä, että edessä olisi erityisen pitkä jakso paikallaan junnaamista, koska varusteiden teho ei tunnu riittävältä kovempiin vastustajiin. Ykkössija on täysin saavutettavissa parin illan pelailulla, kunhan hieman miettii mitä tekee ja osaa hyödyntää pelin hyvin simppeliä tekoälyä. 

Ulkoasu on kantikas ja simppeli, mutta sympaattinen. Samalla pelin tunnelma on hyvin omanlaisensa, mitä on vaikea kuvailla. Se ei ole tarkoituksella koominen, mutta robottien ulkonäkö ja tapa liikkua vaikuttavat fiilikseen siten, että missään vaiheessa homma ei tunnu kovin vakavalta.  

Robo Pit on kevyt ja hauska areenamähistely, joka erottuu muista samantyyppisistä peleistä sillä, että pelaaja saa suunnitella hahmonsa, toisin kuin vaikkapa Power Stonessa. Pelimekaniikoissa ei ole valtavasti syvyyttä, mutta se tarkoittaa, että tämä soveltuu kaikkien pelattavaksi, sillä kynnys on lähes olematon. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!   


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...