Moi,
Tällä viikolla pelinä on kolikkopeliklassikko, jonka konsoliversiot ovat varmasti useimmille tuttuja. Katsotaan, miltä vaikutti Super C:n, eli Super Contran kolikkopeliversio. Pelasin Xboxilla, mutta se ei liene kovin relevanttia, sillä emuloitu peli on sama kaikilla alustoilla.
NESin ja Famicomin Super C on kiistämättä konsolin kirkkainta kärkeä ja Konamin kulta-ajan klassikoita (Famicom-versio löytyy vanhemmista blogauksista), joka on edelleen erittäin toimiva tasoloikkaräiskintä. Moni tuon ajan peli pohjautuu kolikkopeliin, mikä pätee myös Contran kohdalla. Peli julkaistiin 1988, NES-versio pari vuotta myöhemmin.
Moni voisi luulla, että 80- ja 90-lukujen kolikkopeli- ja konsoliversiot olivat aina hyvin lähellä toisiaan, erona lähinnä grafiikan taso. Toisinaan asia oli näin, mutta ei läheskään aina. Usein konsoliversio poikkesi merkittävästi päällisin puolin samanlaisesta kolikkopelistä, usein jopa niin, että pelejä ei voi kutsua “versioiksi” vaan kyseessä on kaksi eri peliä. Contra osuu tällä asteikolla noin puoliväliin, joten erot ovat huomattavat, muttei kuitenkaan niin, että voisi puhua tyystin eri peleistä.
En tiedä, kaipaako kukaan juonen kuvausta Contrasta, mutta tässä se nyt kuitenkin on: H.G. Giger-vaikutteiset muukalaiset ovat vallanneet maailman ja koko sotkun selvittäminen on Arnoldin ja Stallo..anteeksi, Billin ja Lancen öljytyillä ja leveillä harteilla.
Kolikkopelin ulkoasu on hieman konsoliversiota hiotumpi ja yksityiskohtaisempi, mutta samalla hieman “kiireisempi”, mikä on itseasiassa ongelma, sillä ammukser sekoittuvat helposti taustaan ja efekteihin, joita pärisee ja tsyhii joka puolella. Noin puolet hengenlähdöistä johtui siitä, että en yksinkertaisesti huomannut lähestyvää ammusta. Tästä päästää siihen toiseen puolikkaaseen..
..nimittäin kontrolleihin ja ohjaustuntumaan. Peli on selvästi tahmaisemman tuntuinen kuin NES/Famicom-versio ja etenkin hahmon hyppy on huomattavasti hitaampi, matalampi ja kömpelömpi. Yhdistettynä reippaasti suuremmalta tuntuvaan (tämä voi olla vain tunne, joka johtuu pelihahmon hitaudesta) määrään vihollisia, Super C:n kolikkopeliversio on, verrattuna jo valmiiksi melko haastavaan konsoliversioon aivan hiuksianostattavan vaikea. Olen pelannut NES-Contraa 35 vuotta ja pienen totuttelun jälkeen pääsen pelin läpi vaivatta. Tämä ei auttanut kolikkopelissä pätkän vertaa, sillä lihasmuisti on tyystin erilaisen tuntuman ja hahmon tahmean liikkumisen vuoksi enemmän haitta kuin hyöty, sillä mikään opittu ajoitus ei ole oikea. Ensimmäiset continue-tekstit vilkkuivat ruudulla jo ensimmäisessä pomossa. Ymmärrän sen, että tämän ajan peleissä on opeteltava joitain asioita ulkoa, mutta tässä tapauksessa se on käytännössä koko peli, sillä reaktioilla ei pysty välttämään mitään. Tämä johtuu seuraavasta yhdistelmästä: Isompi, hitaampi ja kankeampi hahmo, enemmän vihollisia sekä ammuksia ja ruudun täyttävä määrä tavaraa. Konamin suunnittelijat ilmeisesti päättivät kerätä ylimääräiset jenit pois taskuista kuljeksimasta sillä, että nirri lähtee heti ja usein, ellei koko homma ole opeteltu ulkoa alusta loppuun. Ajankohdalle tyypillinen, mutta turhauttava tapa.
Super C NESillä ja Famicomilla on konsolin parhaita pelejä, mutta kolikkopeliversio on turhauttava ja käytännössä kaikin tavoin heikompi kokemus, joita ei kannata edes verrata, ellei halua vaivata päätään ihmetellessään sitä, kuinka on edes mahdollista, miten valtava ero näiden kahden pelattavuuden välillä on ja etenkin siinä, kuinka hauskaa se on.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments