Skip to main content

Lääninherraksi Tunisiaan

 Moi,

Otetaanpa vaihteeksi lootan avausta. Bandain mielenkiintoiseen Meisho Movie Realization-sarjaan on ilmestynyt uusi figuuri, Daimyo Boba Fett, eli Mandalorian ja Boba Fett Disney+ sarjoihin perustuva versio. Ostin tämän Tampereen Comic conista jo toukokuussa (Terveiset figuurin myyneelle daamille, joka paljastui myös Devilman-faniksi!) mutta nyt avautui sopiva ajankohta blogin aiheeksi. 

Blogia aiemmin lukeneille tämä sarja on tuttu, mutta otetaan nopea yhteenveto: Meisho on nimitys sarjalle, joka perustuu kuvanveistäjän ja elokuvien tehosteita suunnittelevan taiteilija Takayuki Takeyan suunnittelemiin versioihin Star Wars ja Marvel -hahmoista, joiden ulkonäkö perustuu ajatukseen “mitä jos tämä hahmo olisi sengoku-ajan samurai”. Koska kyseessä on designer-vetoinen sarja, niin julkaisuja ilmestyy harvakseltaan, ehkä yksi tai kaksi vuodessa. Myös laatu on keskimääräistä korkeampi, kuten hintakin, muttei kuitenkaan aivan mahdoton, vaan näissä liikutaan 80-100 euron paikkeilla, mikä on samaa luokkaa kuin muillakin Japanilaisilla saman kokoisilla figuurisarjoilla. 

Tuttu musta loota pitää sisällään tarvittavat tilpehöörit, kuten rakettirepun, miekan, grappling hookin kettingin, vaihtokäsiä ja pyssyt. Positiivisena bonuksena mukaan on laitettu Gaffi-stick. Boba Fett on julkaistu tässä sarjassa kahdesti aiemminkin, Jedin paluun tyylisenä ja valkoisena Prototyyppi-versioina, mutta minulta ei löydy kumpaakaan aiempaa ja näitä on hankala hankkia jälkikäteen järkevään hintaan, joten tämä uusin oli paras tilaisuus päästä käsiksi Boba Fettiin. Ensinäkemältä tämä uusi versio muistuttaa paljon aiempia, mutta kun tarkastelin asiaa huolella, niin löysin ainoastaan kolme vanhasta Bobasta kierrätettyä osaa: Saika-tyylisen kypärän, selkärepun ja olkasuojat. Kaikki muu on uutta. Malli on edelleen samankaltainen, eli Sengoku-ajan samuraityyliä yhdistettynä steampunk-vaikutteisiin. Boba fett sopii hahmona erittäin hyvin tämän tyyliseen yhdistelmään ja etenkin uudet, varsin tyylikkäillä härveleillä varustetut käsiversisuojukset tekivät vaikutuksen. Muutenkin pieniä ykstyskohtia on runsaasti ja materiaalit on toteutettu todella vakuuttavasti muistuttamaan eri materiaaleja, kuten puuta, metallia, nahkaa ja kangasta. 

Maalaus on hyvin kohdillaan, mukaan on laitettu jopa pientä kulumaa ja maalin naarmuuntumista. Myös liikkuvuus on riittävää, joskin ulkonäkö ja varsin leveät varusteet ja haarniska rajoittavat jonkin verran. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä Boba Fett ei ole tunnettu akrobaattisista poseerauksistaan. Ainoa, mitä olisin toivonut on virallinen kiinnityspaikka Gaffi-stickille. Se pysyy kyllä rakettirepun takana kitkan ansiosta ja näyttää hyvältä, mutta ravistelua se ei siedä. 

Boba Fett on keräilykohteena Star Wars-hahmojen kärjessä, ehkä ainoastaan Vader kiilaa edelle suosiossa ja siihen on varmasti syynä se, että hahmon ulkonäkö soveltuu tämänkaltaisiin hommiin erinomaisesti. Vielä, kun kaikki on toteutettu ensiluokkaisesti ja suunnittelusta vastaa todellinen guru (en liioittele, Takeya on suorastaan mestarillinen suunnittelija) niin lopputulos miellyttää silmää. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...