Malone Plays

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...

 Moi, Tällä viikolla pelinä on viime vuonna ilmestynyt, Focus entertainmentin julkaisema kolmannen persoonan toimintarymistely Warhammer 40000: Space Marine 2. Vähemmän yllättäen peli on jatkoa vuoden 2011 Space Marine ykköselle ja jatkaa Ultramarine-kapteeni Tituksen edesottamuksia Warhammer 40000:n synkän goottilaisessa tulevaisuudessa. Tällä kertaa kohdataan avaruusörkkien sijaan Alienin Xenomorpheja ja Starship Troopersin ötököitä muistuttavat muukalaiset, Tyranidit, sekä tietysti Kaaoksen jumalia palvelevat petturit.   Kapteeni Titus on ensimmäisen pelin tarinassa nähdyistä syistä johtuen ollut toisaalla, mutta tuodaan takaisin Ultramarineiden palvelukseen itsensä kuuluisan komentaja Marneus Calgarin käskystä, tosin tällä kertaa alennettuna luutnantiksi. Tarina itsessään on suoraviivainen, ehkä jopa vähän liiaksikin, sillä se muistuttaa todella paljon ensimmäistä peliä. Warhammer 40k:n maailma taipuisi kyllä paljon monisyisempäänkin tarinaan yksityiskohtiensa, hahmoj...

 Moi, Tällä viikolla pelinä on suosikkistudioihini kuuluvan Acquiren viime vuoden marraskuussa julkaisema, ulkoasultaan vahvasti PS1-vaikutteinen Edo-kauden toimintaseikkailu Amedama. Nimi koostuu kahdesta kanjista, jotka tarkoittavat sadetta ja sielua, mikä kuvaa melko tarkasti pelin teemaa. Pelasin näin aluksi 2 tuntia saatavilla olevaa demoversiota ja hankin sitten sen päätteeksi kokoversion.   Amedama on sivulta kuvattu toimintaseikkailu, jossa nuori sateenvarjojentekijä tapetaa ja hänen pikkusiskonsa kaapataan rosvojen toimesta. Tästä seikkailu kuitenkin vasta alkaa, sillä pojan sielu jää leijumaan hohtavan pallon muodossa ja sen onnistuu siirtyä lähistöllä olevan sammakon kehoon. Tämä on pelin keskeinen idea, tajuttomia tai henkihieverissä makaavia olentoja, eläimiä ja ihmisiä voi posessoida. Tämä ominaisuutta voi ja pitääkin käyttää usein, sillä se, millaisessa kropassa on, vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä voi tehdä ja miten keskustelut npc-hahmojen kanssa eten...

 Moi, Tällä viikolla on vuorossa lootan avaus. Tai, itseasisassa avataan kaksi lootaa, joten luvassa on spesiaalitapaus. Katsotaan, miltä näyttää Bandain S-H. Figuarts -sarjan Ultraman Taro ja Tamashii Effect for S.H. Figuarts White Smoke.  Katsotaan ensin Ultramania. Nyt vaikuttaa siltä, että Bandai on onnistunut koukuttmaan minut ainakin jollain tavalla myös Ultraman figuureihin, mutta onneksi ainakin toistaiseksi olen kiinnostunut lähinnä vanhoista, Showa-ajan Ultramaneista, joita on vain kourallinen. Ultraman Taro on järjestyksessä kuudes Ultraman, jota näytettiin TV:ssä vuosina 1973-1974. Sarja on tunnelmaltaan vaihteleva, se yhdistelee perinteisen Ultramanin tyylisen lasten supersankariohjelman ja Ultrasevenin hieman jännitystä sisältävän scifisarjan tunnelmaa, ollen useimmiten siellä keveän tunnelman puolella. Lisäksi jotkut jaksot ovat vain.. sanotaanko, että erikoisia. Ultraman Taron ihmishahmo on kotaro Higashi, joka on maankiertäjä, nyrkkeilijä ja maailmanpelastusfi...