Skip to main content

Vaeltava Sielu

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on suosikkistudioihini kuuluvan Acquiren viime vuoden marraskuussa julkaisema, ulkoasultaan vahvasti PS1-vaikutteinen Edo-kauden toimintaseikkailu Amedama. Nimi koostuu kahdesta kanjista, jotka tarkoittavat sadetta ja sielua, mikä kuvaa melko tarkasti pelin teemaa. Pelasin näin aluksi 2 tuntia saatavilla olevaa demoversiota ja hankin sitten sen päätteeksi kokoversion.  

Amedama on sivulta kuvattu toimintaseikkailu, jossa nuori sateenvarjojentekijä tapetaa ja hänen pikkusiskonsa kaapataan rosvojen toimesta. Tästä seikkailu kuitenkin vasta alkaa, sillä pojan sielu jää leijumaan hohtavan pallon muodossa ja sen onnistuu siirtyä lähistöllä olevan sammakon kehoon. Tämä on pelin keskeinen idea, tajuttomia tai henkihieverissä makaavia olentoja, eläimiä ja ihmisiä voi posessoida. Tämä ominaisuutta voi ja pitääkin käyttää usein, sillä se, millaisessa kropassa on, vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä voi tehdä ja miten keskustelut npc-hahmojen kanssa etenevät. Pikkusisko pitäisi löytää ja samalla mahdollisesti hankkiutua eroon seutua ahdistelevista rosvoista. Miljöönä toimii kuvitteellinen, mutta melko aidolta tuntuva Edo-kauden loppupuolen kaupunki ja sen lähiseudut. Niin, pelissä myös sataa paljon, joten siitä nimi. 


Muuten meno on melko samanlaista kuin suurimmassa osassa tämän tyylisiä indiepelejä. Mukana on kaksi hyökkäysnappia, torjunta ja väistö sekä hyppy. Sen lisäksi onnistuneen torjunnan jälkeen voi tehdä tehokkaan vastaiskun, jos on nopea. Erikoisliike löytyy mittarin takaa. Kaupungilta löytyy posessoitavien kehojen lisäksi liikkeitä ja kauppoja, joista saa parannus- ja bonusesineitä, sekä tietysti peliluola, kuten asiaan kuuluu. Peli muistuttaa rakenteeltaan todella paljon River City -sarjaa. 


Ulkoasu on selvästi PS1-vaikutteista, mikä näkyy siten, että esirenderöidyissä, usein kauniilta näyttävissä taustoissa liikkuu melko simppeleitä 3d-hahmoja. Tyyli kuitenkin toimii hyvin, ainaki minulle, joka suhtautuu tämän tyyliseen ratkaisuun lämpimän nostalgian kautta. Mieleen tuli välittömästi mm. Konamin mainio PS1-samuraiseikkailu Ronin Blade/Soul of the Samurai.


Olen pelissä parin tunnin demon jälkeen vasta alussa, mutta voin jo nyt sanoa ainakin sen varmuudella, että minunlaiselleni samuraiseikkailuiden ystävälle tämä on oikein tervetullut ja sopivan erilainen tapaus, johon on keksitty normaalin toimintaseikkailun lisäksi mielenkiintoinen idea, sekä mainio tunnelma. Kehut myös keskusteluissa näkyville hahmopiirroksille, jotka ovat todella hyvin suunnitellut.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo    



Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...