Skip to main content

Vaeltava Sielu

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on suosikkistudioihini kuuluvan Acquiren viime vuoden marraskuussa julkaisema, ulkoasultaan vahvasti PS1-vaikutteinen Edo-kauden toimintaseikkailu Amedama. Nimi koostuu kahdesta kanjista, jotka tarkoittavat sadetta ja sielua, mikä kuvaa melko tarkasti pelin teemaa. Pelasin näin aluksi 2 tuntia saatavilla olevaa demoversiota ja hankin sitten sen päätteeksi kokoversion.  

Amedama on sivulta kuvattu toimintaseikkailu, jossa nuori sateenvarjojentekijä tapetaa ja hänen pikkusiskonsa kaapataan rosvojen toimesta. Tästä seikkailu kuitenkin vasta alkaa, sillä pojan sielu jää leijumaan hohtavan pallon muodossa ja sen onnistuu siirtyä lähistöllä olevan sammakon kehoon. Tämä on pelin keskeinen idea, tajuttomia tai henkihieverissä makaavia olentoja, eläimiä ja ihmisiä voi posessoida. Tämä ominaisuutta voi ja pitääkin käyttää usein, sillä se, millaisessa kropassa on, vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä voi tehdä ja miten keskustelut npc-hahmojen kanssa etenevät. Pikkusisko pitäisi löytää ja samalla mahdollisesti hankkiutua eroon seutua ahdistelevista rosvoista. Miljöönä toimii kuvitteellinen, mutta melko aidolta tuntuva Edo-kauden loppupuolen kaupunki ja sen lähiseudut. Niin, pelissä myös sataa paljon, joten siitä nimi. 


Muuten meno on melko samanlaista kuin suurimmassa osassa tämän tyylisiä indiepelejä. Mukana on kaksi hyökkäysnappia, torjunta ja väistö sekä hyppy. Sen lisäksi onnistuneen torjunnan jälkeen voi tehdä tehokkaan vastaiskun, jos on nopea. Erikoisliike löytyy mittarin takaa. Kaupungilta löytyy posessoitavien kehojen lisäksi liikkeitä ja kauppoja, joista saa parannus- ja bonusesineitä, sekä tietysti peliluola, kuten asiaan kuuluu. Peli muistuttaa rakenteeltaan todella paljon River City -sarjaa. 


Ulkoasu on selvästi PS1-vaikutteista, mikä näkyy siten, että esirenderöidyissä, usein kauniilta näyttävissä taustoissa liikkuu melko simppeleitä 3d-hahmoja. Tyyli kuitenkin toimii hyvin, ainaki minulle, joka suhtautuu tämän tyyliseen ratkaisuun lämpimän nostalgian kautta. Mieleen tuli välittömästi mm. Konamin mainio PS1-samuraiseikkailu Ronin Blade/Soul of the Samurai.


Olen pelissä parin tunnin demon jälkeen vasta alussa, mutta voin jo nyt sanoa ainakin sen varmuudella, että minunlaiselleni samuraiseikkailuiden ystävälle tämä on oikein tervetullut ja sopivan erilainen tapaus, johon on keksitty normaalin toimintaseikkailun lisäksi mielenkiintoinen idea, sekä mainio tunnelma. Kehut myös keskusteluissa näkyville hahmopiirroksille, jotka ovat todella hyvin suunnitellut.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo    



Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Kohtalokkaat Mutantit

 Moi, Marvel-maaliskuu päättyy tänä viikonloppuna ja se tapahtuu melko erikoisen pelin parissa. Vuorossa on Vuoden 2011 X-Men Destiny Xbox 360:lle (pelistä julkaistiin myös PS3, Wii ja DS-versiot). Pelin on kehittänyt Silicon Knights ja julkaissut Activision. X-Men Destiny on erikoinen tapaus siinä mielessä, että pelin kehitykseen ja julkaisuun liittyy aikamoista dramatiikkaa: Silicon Knightsin pomolla, Denis Dyackilla oli tapana rahoittaa studionsa pelejä siten, että hän käytti isojen julkaisijoiden projekteihin myönnettyjä resursseja kehittämään siinä sivussa ohessa muita, studion omia julkaisuja. Pelin maksanut taho siis ei saanut mitä oli luvattu, ainakaan siinä kapasiteetissa, mitä peliä kehittävän studion taholta oli annettu ymmärtää. Joku voisi ajatella, että sehän on vähintään sopimusrikkomus, ehkä jopa petos. Kyllä vain, X-Men -lisenssinhaltija tuohon aikaan, Activision, pääsi ilmeisesti asiasta kärryille ja päätti että pelin julkaisua ei siirretä, oli se peli sitten missä...