Vaeltava Sielu

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on suosikkistudioihini kuuluvan Acquiren viime vuoden marraskuussa julkaisema, ulkoasultaan vahvasti PS1-vaikutteinen Edo-kauden toimintaseikkailu Amedama. Nimi koostuu kahdesta kanjista, jotka tarkoittavat sadetta ja sielua, mikä kuvaa melko tarkasti pelin teemaa. Pelasin näin aluksi 2 tuntia saatavilla olevaa demoversiota ja hankin sitten sen päätteeksi kokoversion.  

Amedama on sivulta kuvattu toimintaseikkailu, jossa nuori sateenvarjojentekijä tapetaa ja hänen pikkusiskonsa kaapataan rosvojen toimesta. Tästä seikkailu kuitenkin vasta alkaa, sillä pojan sielu jää leijumaan hohtavan pallon muodossa ja sen onnistuu siirtyä lähistöllä olevan sammakon kehoon. Tämä on pelin keskeinen idea, tajuttomia tai henkihieverissä makaavia olentoja, eläimiä ja ihmisiä voi posessoida. Tämä ominaisuutta voi ja pitääkin käyttää usein, sillä se, millaisessa kropassa on, vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä voi tehdä ja miten keskustelut npc-hahmojen kanssa etenevät. Pikkusisko pitäisi löytää ja samalla mahdollisesti hankkiutua eroon seutua ahdistelevista rosvoista. Miljöönä toimii kuvitteellinen, mutta melko aidolta tuntuva Edo-kauden loppupuolen kaupunki ja sen lähiseudut. Niin, pelissä myös sataa paljon, joten siitä nimi. 

Muuten meno on melko samanlaista kuin suurimmassa osassa tämän tyylisiä indiepelejä. Mukana on kaksi hyökkäysnappia, torjunta ja väistö sekä hyppy. Sen lisäksi onnistuneen torjunnan jälkeen voi tehdä tehokkaan vastaiskun, jos on nopea. Erikoisliike löytyy mittarin takaa. Kaupungilta löytyy posessoitavien kehojen lisäksi liikkeitä ja kauppoja, joista saa parannus- ja bonusesineitä, sekä tietysti peliluola, kuten asiaan kuuluu. Peli muistuttaa rakenteeltaan todella paljon River City -sarjaa. 

Ulkoasu on selvästi PS1-vaikutteista, mikä näkyy siten, että esirenderöidyissä, usein kauniilta näyttävissä taustoissa liikkuu melko simppeleitä 3d-hahmoja. Tyyli kuitenkin toimii hyvin, ainaki minulle, joka suhtautuu tämän tyyliseen ratkaisuun lämpimän nostalgian kautta. Mieleen tuli välittömästi mm. Konamin mainio PS1-samuraiseikkailu Ronin Blade/Soul of the Samurai.

Olen pelissä parin tunnin demon jälkeen vasta alussa, mutta voin jo nyt sanoa ainakin sen varmuudella, että minunlaiselleni samuraiseikkailuiden ystävälle tämä on oikein tervetullut ja sopivan erilainen tapaus, johon on keksitty normaalin toimintaseikkailun lisäksi mielenkiintoinen idea, sekä mainio tunnelma. Kehut myös keskusteluissa näkyville hahmopiirroksille, jotka ovat todella hyvin suunnitellut.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo