Moi,
Tällä viikolla pelinä on viime vuonna ilmestynyt, Focus entertainmentin julkaisema kolmannen persoonan toimintarymistely Warhammer 40000: Space Marine 2. Vähemmän yllättäen peli on jatkoa vuoden 2011 Space Marine ykköselle ja jatkaa Ultramarine-kapteeni Tituksen edesottamuksia Warhammer 40000:n synkän goottilaisessa tulevaisuudessa. Tällä kertaa kohdataan avaruusörkkien sijaan Alienin Xenomorpheja ja Starship Troopersin ötököitä muistuttavat muukalaiset, Tyranidit, sekä tietysti Kaaoksen jumalia palvelevat petturit.
Kapteeni Titus on ensimmäisen pelin tarinassa nähdyistä syistä johtuen ollut toisaalla, mutta tuodaan takaisin Ultramarineiden palvelukseen itsensä kuuluisan komentaja Marneus Calgarin käskystä, tosin tällä kertaa alennettuna luutnantiksi. Tarina itsessään on suoraviivainen, ehkä jopa vähän liiaksikin, sillä se muistuttaa todella paljon ensimmäistä peliä. Warhammer 40k:n maailma taipuisi kyllä paljon monisyisempäänkin tarinaan yksityiskohtiensa, hahmojensa ja suuren lähdemateriaalin määränsä puolesta.
Se, mikä on kuitenkin viimeisen päälle kunnossa on ulkoasu. Kaikki on aiheeseen sopivan massiivista, rakennusten mittakaava valtava ja Tyranid-otuksia vyöryy kimppuun valtavia määriä, horisonttiin kantavan piirtoetäisyyden kera. Kaikki näyttää ja kuulostaa juuri siltä, miltä pitääkin.
Toinen asia, joka pelissä tavoitetaan, on tuntuma, että pelaaja todella ohjaa 2.5 metristä, haarniskoineen 500kg painavaa geenimaipuloitua supersotilasta, jolla on kymmenen tavallisen miehen voimat ja lähes läpäisemätön panssari. Pelimekaniikka on lähes ennallaan, eli peli tasapainottaa olan takaa ammuntaa ja lähitaistelua kutakuinkin 50/50 yhdistelmällä. Varusteita on lisätty hieman ja toimintaa on siloteltu, mutta pelituntuma on pääosin ennallaan ja perustuu jälleen siihen, että tiukasta paikasta selvitään suojan takana odottamisen sijaan rohkeasti käsirysyyn hakeutumalla, sillä melee-teloitukset lataavat pelaajan suojakilven välittömästi, kun normaalisti pelaajan pitää odottaa rauhallista hetkeä ja kymmenkunta sekuntia.
.jpg)
Yksinpelin lisäksi pitää olla tietysti moninpeli. Peli on nykymuodin mukaisesti tyyppiä “always online” ja tarinaa voi pelata yhtä aikaa kolmen pelaajan toimesta, koska Tituksella roikkuu mukana koko ajan kaksi muutakin heeboa. Mukaan mahtui myös PvE-muoto, jossa suoritetaan operaatioita ryhmässä, samaan tapaan kuin monissa muissakin nettiräiskinnöissä. Sitten on tietysti PvP, jossa pelaajat ohjaavat sekä Keisarille lojaaleja, että Kaaoksen puolelle kääntyneitä marineja. Hahmoluokkia löytyy puolen tusinaa, tuttuun tyyliin kevyestä ja ketterästä snipuun ja raskaaseen varustukseen. Ulkoasua voi muokata erittäin kattavasti, mistä faneille irtoaa reippaasti riemua. Moninpelistä kertyy tietysti myös expaa, jolla parannellaan hahmoa. En ole mitenkään aktiivinen moninpelaaja, mutta homma vaikutti toimivalta ja käsitykseni mukaan se on myös melko suosittu.
Space Marine 2 on näyttävän näköinen ja toimiva Warhammer 40k -rymistely, joka kannattaa etenkin moninpeliä kaipaavan napata haltuun välittömästi. Pelkän yksinpelin vuoksi ei kannata ehkä maksaa täyttä hintaa, paitsi jos innostus pelin maailmaan on kova. Minulle tämä osui ja upposi ysärin puoliväliin asti ulottuvana nostalgisena fiilistelynä.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-jarmo
Comments