Skip to main content

Smashin Serkku

 Moi,

Tällä viikolla jatkuvat Capcom Fighting Collection 2:n pelit. Vuorossa on vuonna 1999 julkaistu Power Stone. Toisin kuin monista muista Capcomin kokoelmien peleistä, tästä on tehty useita eri konsoliversioita jo aiemmin, mutta minulle kyseessä on uusi tuttavuus.

Power Stone on hyvin erilainen peli kuin useimmat muut Capcomin pelit, koska tällä kertaa ei nahista perinteisesti sivulta kuvaten, vaan yläviistosta areenalla vapaasti liikkuen. Power stone ilmestyi hyvin lähelle samoihin aikoihin kuin Nintendo 64:n Smash Bros. ja peleissä on hieman samaa tuntumaa, kuten vapaasti liikkuminen ympäri areenaa ja perinteisten erikoisliikkeiden komentojen (kuten neljännesympyrä eteenpäin+lyönti=tulipallo) puute. 

Pelin teema ja hahmot on rakennettu 1900-luvun alun tutkimusmatkailun ajan tunnelmiin, hieman Muumio-leffojen tai Indiana Jonesin hengessä. Peli itse sanoo, että se sijoittuu 1800-luvulle, mutta itse sanoisin, että vähän myöhemmin, koska yhdellä hahmolla on käytössä 2-taso lentokone. Mukana on hahmoja eri mantereilta ja kulttuureista tuttuun, stereotyyppiseen taistelupelien tapaan. Disneyn Atlantis-animaatio on yllättävän lähellä hahmojen fiilistä. 

Pelin nimi ja merkittävin pelimekaniikan erikoisuus tulee kirjaimellisesti jalokivistä, joita ilmestyy areenalle satunnaisesti taistelun aikana. Jos jompikumpi pelaajista onnistuu saamaan haltuunsa kaikki kivet kerralla, hän muuttuu joksikin aikaa super versioksi itsestään ja saa samalla käyttöön jonkin voimakkaan hyökkäyksen. Muutenkin areenoilta löytyy runsaasti erilaista kättä pidempää ja heitettävää tavaraa, jota voi ja kannattaa hyödyntää. 

Ainakin minulla, joka on tottunut perinteisiin taistelupeleihin kesti melko pitkään sisäistää Power Stonen mekaniikat ja mikä on toimiva taktiikka. Meno tuntui aluksi sen verran kaoottiselta ja liikkuminen hieman “löysältä” ja epätarkalta, mikä toi koko hommaan reippaasti sellaista satunnaisuuden ja onnen merkitystä, mikä on melko epätyypillistä Capcomin mätkinnöille.

Power Stone tuntuu siltä, mitä puhuin myös edellisen kokoelman Marvel vs Capcom 1:n kohdalla. Peli kokeilee rohkeasti uutta, mutta on selvästi vielä hieman konseptin tasolla ja sarjan seuraava osa on se, joka lyö lopulta läpi ja saavuttaa suuren suosion.   


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...