Skip to main content

Negatiivisellä Vyöhykkeellä

 Moi,


Tällä kertaa on pelivuorossa uusi, retrohenkinen mätkintä, joka ilmestyi tämän kuun alussa. Katsotaan, miltä vaikutti Tribute Gamesin kehittämä ja Dotemun julkaisema Marvel Cosmic Invasion. 

Lähtöasetelma lupaa hyvää. Pelin on kehittänyt sama studio kuin muutaman vuoden takaisen, mainion TMNT: Shredder's Revengen. Tällä kertaa vuorossa ovat Marvelin supersankarit ja tyyli on edelleen sama, pirteää ysärin grafiikkaa mukaileva, sivulle scrollaava mätkintä. Maailma, tai tällä kertaa kaikki maailmat on pelastettava Negatiivisen Vyöhykkeen (eräänlainen Marvelin toinen ulottuvuus) hallitsijan, Annihiluksen valloitusyritykseltä. Pääpahis on ottanut hallintaansa useita muitakin hahmoja, joten pomotaisteluissa on vaihtelua laidasta laitaan ja muutama voitettu pomo saadaan jopa omaan porukkaan pelattavaksi hahmoksi. Hahmovalikoima on ilahduttavan runsas. Alussa on valittavana kymmenkunta heerosta ja pelin edetessä avautuu kuusi kappaletta lisää. Lisäksi se tärkein asia on kunnossa, eli sankarit ovat nimenomaan sarjakuvahahmoja, eikä väkisellä väännettyjä versioita elokuvahahmoista. Myös monet valinnat ovat rohkean tuntemattomia, kuten Kosminen Aaveajaja, Nova tai Beta Bill. Toki mukana ovat pakolliset Hämähäkkimies, Wolverine ja Kapteeni Amerikka. Tunnen rosterin valinnassa vahvaa ysärin Capcomin henkeä. 

Pelimuotona ovat perinteiset Tarina ja Arcade. Tarinassa avataan uusia hahmoja ja kerätään galleriaan avattavia bonuksia. Peli ei ole pitkä, vaan tarinan pelaa läpi taidoista ja osittain myös tuurista (palataan tähän) riippuen muutamassa tunnissa. Tämän tyylisissä peleissä onkin tarkoituksena pelata peli läpi useaan kertaan eri hahmoilla ja innostuksesta johtuen kerätä kaikki avattavat bonukset. 

Ulkoasu on kunnossa. Hahmot ja niiden tyyli ja animaatio ovat just eikä melkein. Tämän tyylinen grafiikka on aina miellyttänyt minua, eikä ole vanhentunut tippaakaan. Iso osa perus vastustajista on erilaisia hyönteisiä, koska Annihilus on itse vähän niinkuin heinäsirkan kaltainen olento. Vaihtelua vastustajissa on melko runsaasti, mutta olisi ehkä voinut olla enemmänkin, kun ottaa huomioon, miten paljon erilaisia tapahtumapaikkoja pelissä on. Meininki etenee perus New Yorkin kaduilta viikinkijumalten Asgardiin ja ulkoavaruuden planeetoille. 

Vaikeustasoa on mielestäni enemmän kuin Turtlesissa, joka tuntui helpolta. Cosmic Invasionissa vaikeutta lisää pari juttua. Ensinnäkin, vaikka mukana on aina kaksi hahmoa, joita voi vaihdella vapaasti ja niillä on omat kestopisteet, niin kenttä on pelattava kerralla läpi pomo mukaan lukien. Ei lisäelämiä tai checkpointtia. Tämä tekee sen, että jos pomotaistelussa on mukana hahmot, jotka soveltuvat huonosti pomon liikkeisiin ja mitä pelaajan pitäisi tehdä (hidas ja kömpelö hahmo vs pomo, joka lentää ja ampuu kaukaa tms.) niin on todennäköistä, että kenttiä on pelattava moneen kertaan, ellei satu olemaan beat ‘em up Jeesus, joka sisäistää heti kaikkiin mekaniikat. Toinen juttu on, että hahmot keräävät kokemusta ja paranevat kun niitä käyttää. Se on selvästi uudelleenpeluuarvoa lisäävä juttu, mutta meinaa myös sitä, että puolessa välissä avattua suosikkia ei kannata tuoda heti loppupään rähinään, vaan kannattaa jauhaa aiempia kenttiä ensin uudestaan. Monta erilaista hahmoa on ehdottomasti hyvä juttu, mutta se tuo mukanaan pieniä turhautumista, koska lentäviä sankareita varten mukana on paljon lentäviä rivivastustajia, isoja sankareita varten on paljon kilpiä käyttäviä vastustajia ja niin edespäin. 

Yksin pelatessa tuntui siltä, että oli lähes pakko valita kaksi mahdollisimman monta tilannetta kattavat kaksi hahmoa ja mielellään vielä niin, että toinen sopii erittäin hyvin pomon tyyliin, koska muuten moni kenttä muuttuu turhauttavaksi yritykseksi jahdata tai osua rivivastustajiin, jotka lentävät tai piileskelevät kilven takana ja lopuksi hävitään, koska pomo ei ole tuttu. Kahdella pelaajalla olisi jo neljä hahmoa mukana ja tämä ongelma todennäköisesti poistuu. 

Melko pitkästä jupinasta huolimatta peli on hauska ja kaikki ongelmat poistuvat taidolla ja valitsemalla sopivat hahmot. Onko tämä parempi tai yhtä hyvä kuin Shredder? Hahmoja on enemmän ja Marvel on lähempänä minun sydäntäni, mutta Turtlesin tarinamoden rakenne oli minusta parempi ja toiminta vauhdikkaampaa. Marvelissa on yllättävän paljon kohtia, jossa pitää oikeasti väistellä ja torjua sekä vain odottaa oikeaa hetkeä. Ja Turtlesissa oli paremmat musiikit, vaikka säveltäjä on sama. Harmillisesti Marvel Cosmic Invasion jää hiuskarvan ja ehkä balanssipäivityksen verran täystyrmäyksestä. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...