Skip to main content

Negatiivisellä Vyöhykkeellä

 Moi,


Tällä kertaa on pelivuorossa uusi, retrohenkinen mätkintä, joka ilmestyi tämän kuun alussa. Katsotaan, miltä vaikutti Tribute Gamesin kehittämä ja Dotemun julkaisema Marvel Cosmic Invasion. 

Lähtöasetelma lupaa hyvää. Pelin on kehittänyt sama studio kuin muutaman vuoden takaisen, mainion TMNT: Shredder's Revengen. Tällä kertaa vuorossa ovat Marvelin supersankarit ja tyyli on edelleen sama, pirteää ysärin grafiikkaa mukaileva, sivulle scrollaava mätkintä. Maailma, tai tällä kertaa kaikki maailmat on pelastettava Negatiivisen Vyöhykkeen (eräänlainen Marvelin toinen ulottuvuus) hallitsijan, Annihiluksen valloitusyritykseltä. Pääpahis on ottanut hallintaansa useita muitakin hahmoja, joten pomotaisteluissa on vaihtelua laidasta laitaan ja muutama voitettu pomo saadaan jopa omaan porukkaan pelattavaksi hahmoksi. Hahmovalikoima on ilahduttavan runsas. Alussa on valittavana kymmenkunta heerosta ja pelin edetessä avautuu kuusi kappaletta lisää. Lisäksi se tärkein asia on kunnossa, eli sankarit ovat nimenomaan sarjakuvahahmoja, eikä väkisellä väännettyjä versioita elokuvahahmoista. Myös monet valinnat ovat rohkean tuntemattomia, kuten Kosminen Aaveajaja, Nova tai Beta Bill. Toki mukana ovat pakolliset Hämähäkkimies, Wolverine ja Kapteeni Amerikka. Tunnen rosterin valinnassa vahvaa ysärin Capcomin henkeä. 

Pelimuotona ovat perinteiset Tarina ja Arcade. Tarinassa avataan uusia hahmoja ja kerätään galleriaan avattavia bonuksia. Peli ei ole pitkä, vaan tarinan pelaa läpi taidoista ja osittain myös tuurista (palataan tähän) riippuen muutamassa tunnissa. Tämän tyylisissä peleissä onkin tarkoituksena pelata peli läpi useaan kertaan eri hahmoilla ja innostuksesta johtuen kerätä kaikki avattavat bonukset. 

Ulkoasu on kunnossa. Hahmot ja niiden tyyli ja animaatio ovat just eikä melkein. Tämän tyylinen grafiikka on aina miellyttänyt minua, eikä ole vanhentunut tippaakaan. Iso osa perus vastustajista on erilaisia hyönteisiä, koska Annihilus on itse vähän niinkuin heinäsirkan kaltainen olento. Vaihtelua vastustajissa on melko runsaasti, mutta olisi ehkä voinut olla enemmänkin, kun ottaa huomioon, miten paljon erilaisia tapahtumapaikkoja pelissä on. Meininki etenee perus New Yorkin kaduilta viikinkijumalten Asgardiin ja ulkoavaruuden planeetoille. 

Vaikeustasoa on mielestäni enemmän kuin Turtlesissa, joka tuntui helpolta. Cosmic Invasionissa vaikeutta lisää pari juttua. Ensinnäkin, vaikka mukana on aina kaksi hahmoa, joita voi vaihdella vapaasti ja niillä on omat kestopisteet, niin kenttä on pelattava kerralla läpi pomo mukaan lukien. Ei lisäelämiä tai checkpointtia. Tämä tekee sen, että jos pomotaistelussa on mukana hahmot, jotka soveltuvat huonosti pomon liikkeisiin ja mitä pelaajan pitäisi tehdä (hidas ja kömpelö hahmo vs pomo, joka lentää ja ampuu kaukaa tms.) niin on todennäköistä, että kenttiä on pelattava moneen kertaan, ellei satu olemaan beat ‘em up Jeesus, joka sisäistää heti kaikkiin mekaniikat. Toinen juttu on, että hahmot keräävät kokemusta ja paranevat kun niitä käyttää. Se on selvästi uudelleenpeluuarvoa lisäävä juttu, mutta meinaa myös sitä, että puolessa välissä avattua suosikkia ei kannata tuoda heti loppupään rähinään, vaan kannattaa jauhaa aiempia kenttiä ensin uudestaan. Monta erilaista hahmoa on ehdottomasti hyvä juttu, mutta se tuo mukanaan pieniä turhautumista, koska lentäviä sankareita varten mukana on paljon lentäviä rivivastustajia, isoja sankareita varten on paljon kilpiä käyttäviä vastustajia ja niin edespäin. 

Yksin pelatessa tuntui siltä, että oli lähes pakko valita kaksi mahdollisimman monta tilannetta kattavat kaksi hahmoa ja mielellään vielä niin, että toinen sopii erittäin hyvin pomon tyyliin, koska muuten moni kenttä muuttuu turhauttavaksi yritykseksi jahdata tai osua rivivastustajiin, jotka lentävät tai piileskelevät kilven takana ja lopuksi hävitään, koska pomo ei ole tuttu. Kahdella pelaajalla olisi jo neljä hahmoa mukana ja tämä ongelma todennäköisesti poistuu. 

Melko pitkästä jupinasta huolimatta peli on hauska ja kaikki ongelmat poistuvat taidolla ja valitsemalla sopivat hahmot. Onko tämä parempi tai yhtä hyvä kuin Shredder? Hahmoja on enemmän ja Marvel on lähempänä minun sydäntäni, mutta Turtlesin tarinamoden rakenne oli minusta parempi ja toiminta vauhdikkaampaa. Marvelissa on yllättävän paljon kohtia, jossa pitää oikeasti väistellä ja torjua sekä vain odottaa oikeaa hetkeä. Ja Turtlesissa oli paremmat musiikit, vaikka säveltäjä on sama. Harmillisesti Marvel Cosmic Invasion jää hiuskarvan ja ehkä balanssipäivityksen verran täystyrmäyksestä. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...