Moi,
Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.
Vuoden parhaat pelit
Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.
#1. Lost judgement
Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mutta pientä jupinaakin löytyy, nimittäin suurin osa sivujuonista on nyt “koulumysteerin” takana, mikä ei sinänsä ole huono juttu, mutta tuntuu, että osa aktiviteeteistä aukeaa liian myöhään ja samalla etenkin Kamurocho on todella vähissä yllättävistä kohtaamisista ja absurdeista sivuhahmoista, jotka ovat sarjan suola ja ehdoton vahvuus.Silti mainio peli, vaan ei sarjan parhaimmistoa. (Lasken nämä osaksi Yakuzoja.)
#2. Huntdown
Päädyin kakkossijaan vain siksi, että Yakuzalla on enemmän tunnearvoa. Huntdown on yksi parhaista sivulle scrollaavista pyssyttelyistä koskaan, aivan yhtä hyvä kuin Contrat sun muut klassikot. Vuoden suurin yllättäjä pelipuolella, kannataa lukea melko tuore blogaus tästä pelistä.
#3. Densha De Go! Hashirou Yamanote sen
Kolmantena Junasimu, joka on leppoisinta ajanvietettä, mitä voi videopelissä kuvitella. Pientä haastetta ja tavoitteellisuutta, muttei vanhojen sarjan pelien millintarkkaa suorittamista. Tuttuja maisemia, joita katselee kaihoten, etenkin kun korona vaan pitkittyy.
Vuoden Parhaat Sarjat
#1. The Expanse
Kehuttu scifisarja, johon suhtauduin hieman skeptisesti, kuten kaikkeen paljon hehkutettuun. Päädyin kuitenkin katsomaan ja se on hyvä, sillä Expanse todella lunasti lupaukset ja on paras scifisarja, mitä on tehty 90-luvun jälkeen. Ilman nostalgiaa se saattaa olla paras scifisarja koskaan. Hyvyys ei liene sattumaa, sillä sarjan alkuasetelma on 99% suoraan alkuperäinen Gundam, mutta ilman robotteja. :D
#2. Godzilla Singular Point
Netflixin Godzilla-anime on heittämällä paras Godzilla viime vuosilta ja yllättävän fiksu sekä nokkela mysteeri. Jos Jenkkizillat myydään ajatuksella “Aivotonta mäyhää, sitä se Godzilla kuuluu olla, ihmishahmot ovat tylsiä ja turhia” niin suosittelen tätä sarjaa, se nimittäin todistaa, että asia on juuri päinvastoin. Näyttävää perinteisen ja tietokoneanimaation yhdistelmää, aivan killeri soundtrack.
Vuoden parasta elokuvaa en nimeä tänä vuonna ollenkaan, sillä kaikki mieleen tulleet olivat enemmän tai vähemmän pettymyksiä, etenkin Marvel-leffat. Dyyni oli hienon näköinen ja kunnianhimoinen, mutta jäi kesken ja en ole nähnyt oikein mitään muita tämän vuoden leffoja (Bondi ei kiinnosta, Green Knight ehkä vähän). Vanhoja leffoja katselin vaikka millä mitalla, mutta 2021 tarjonnan päällimmäinen muistikuva on että “todella vaisu”.
Ehkä Suicide Squad ansaitsisi jotain, sanotaan se.
Parhaat Sarjikset
#1. Golden Kamuy
Satoru Nodan semi-historiallinen manga, joka kertoo aarteenetsinnästä 1900-luvun alun Hokkaidolla. Sotaveteraani Sugimoto (perustuu oikeaan henkilöön) ja Ainutyttö Asirpa etsivät kätkettyä Ainujen kulta-aarretta, mukanaan huijari ja yleisketku Shiraishi sekä muutama muu kamu. Kapuloita rattaisiin laittavat entiset rintamakaverit sekä Meiji-restauraatiosta revanssia hakevat Shinsengumin jäänteet, jotka ovat myös kullan perässä. Toimintaa, paljon hirtehishuumoria ja ennen kaikkea todella yksityiskohtaista ja selvästi suurella innolla esiteltyä Ainujen tapoja, kulttuuria, ruokia, kansantaruja sekä yleisesti Hokkaidon historiaa ja luontoa. Tämä on yhtä paljon matkailu- ja ruokasarja kuin toimintasarja. Piirrosjälki on mainiota, vaikkakin selvästi joitakin maisemia on kopsattu valokuvista. Shoutoutsit Mangakartta-podcastille, jota ilman en ehkä olisi löytänyt tätä.
#2. Mobile Suit Gundam Thunderbolt
Sain luettua “kiinni” Yasuo Ohtagakin Gundam-mangan, joka on poikkeuksellinen siinä mielessä, että se sijoittuu alkuperäisen sarjan aikaan, mutta tapahtuu sen “sivussa” ja seuraa tavallisia pilotteja paljon rosoisemmalla ja realistisemmalla otteella. Todella hyvin kerrottua sotilasdraamaa, joka ei unohda missään vaiheessa näyttää sotimisen seurauksia henkisesti ja fyysisesti. Tämä on “aikuisin” Gundam monessa mielessä.
Vuoden ylläri
Hankin peräti kaksi (2) konsolia! Nintendo Switch tuli hankittua keväällä, koska sen pelitarjonta on alkanut näyttää todella kiinnostavalta. Tämä on selvä Vitan jälkeläinen niche-pelien alustana.
Yllättävämpi ja järkyttävämpi tapaus on tuore. Ostin joulukuun alussa Xbox Series S:n koska PS4 alkoi osoittaa kuolemisen merkkejä ja tarvitsen jonkun sortin medialootan, kun minulla ei ole Smart-telkkaria. Xbox oli halvin järkevä ja saatavilla oleva vaihtoehto ja samalla, jos niikseen tulee, voin pelata Mikkisoftan yksinoikeuspelejä ja ehkä joitain uusia multiplattereita. Sonylla ei tällä hetkellä ole muutenkaan mitään pakollista pelattavaa, siis sen lisäksi että PS vitosta ei edes saa mitään. Osittain pakon sanelema hankinta siis, mutta ei tuossa mitään vikaa ole ollut ja ilmaista Haloa oli ihan hauska pelata pitkästä aikaa. Levyasema puute on miinus, mutta en minä osta muutenkaan montaa uutta peliä vuodessa ja useimpien tämän tyylisten “AAA” juttujen keräily- ja jälleenmyyntiarvo on meikäläisen silmissä nykyään nolla. Switch on näistä kahdesta se, jolle ostan oikeita pelejä.
Vuoden uusi harrastus
Sain tänä vuonna vauhtiin Gundam-pienoismallien rakennushommat, joita olen harkinnut jo pidemmän aikaa. Mukavaa ajanvietettä ja ennen kaikkea se on jotain luovaa, mitä olen haikaillut, sekä tietysti plussana se ei tapahdu ruudun ääressä. Muutenkin tänä vuonna tuntui että Gundamien räpellys ja muutenkin figuhommat ovat kiinnostaneet ja vallanneet enemmän aikaa mun nupin sisällä kuin esimerkiksi pelialan uutisten ja keskustelujen seuraaminen. Pidän sitä hyvänä juttuna ja paljon positiivisempana tapana käyttää aikaa.
Vuoden turaus
Cyberpunkin lisäksi NFT-mania. Niin kauan kuin hiiren oikea klikkaus ja “tallenna nimellä” toimivat, näillä ei tee mitään. Peleissä todennäköisesti seuraava “horse armor” -tason kusetus, joka joko onnistuu, tai sitten ei.
Samalla voisi mainita Activision/Blizzardin, mutta siinä ei ole mitään tähän vuoteen sidonnaista, aivan paskoja firmoja ne on olleet jo vuosia (kymmeniä). Disney on kanssa aika pyllystä, etenkin se, että eivät halua maksaa tyypeille, jotka on luoneet niiden kaikki rahasammot.
Lopuksi vielä kuulumisia ja tukevan vuoden näkymiä:
Kiitokset podcast-kamu Severille menneestä vuodesta, meininki jatkuu vähintään yhtä suurella innostuksella myös tulevana vuonna.
Blogia aion jatkaa samaan malliin, eli vähintään yksi viikossa. Iloisena yllätyksenä myös lukijamäärät näyttivät pompsahtaneen ylöspäin, mistä suuri kiitos kuuluu juuri sinulle, Lukija.
Retropelejä näyttää riittävän ainakin lähitulevaisuuden tarpeiksi, joten painotus tulee olemaan edelleen siellä, mutta pienoismalli/figuuripostauksia jatkan edelleen aina kun sopiva tilaisuus tulee. Näissä tahdin sanelee myös tila ja rahatilanne, makselen kaikki ihan omasta pussista (Rikkaat mesenaatit saavat ilmoittautua :D). Jokunen moderni pelikin saattaa välillä livahtaa mukaan. Tavoite säilyy edelleen samana, eli säännöllinen kirjoitusharrastus minulle ja aiheet, joita juuri kukaan ei käsittele tai tuo esille suomeksi lukijoille.
Kiitoksia kaikille kuluneesta vuodesta, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments
Snou
Snou