Skip to main content

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei,

Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen. 

Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper. Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta myöhemmin. 

Missing Link -sarjan viehätykseen kuuluu ehdottomasti pakkaus, joka muistuttaa vanhoja 80-luvun laatikoita. Joka kerta kun tämän paketin näkee, niin ei voi olla ihmettelemättä, miten hyvin sen ulkonäkö on kestänyt aikaa. Ulkoasun lisäksi pakkausmateriaalit ja mukana tulevat tilpehöörit ovat klassisen sarjan mukaiset. Figuuri on muovisen kuoren sijaan pakattu styroksiin, mikä lämmittää mieltä jotenkin erityisen paljon, enkä oikein edes osaa sanoa tarkalleen miksi, kaiketi joku alitajuinen lapsuuden muistikuva. Mukana on myös reippaasti muuta materiaalia: Pakolliset ohjeet, hahmon esittelykortti, sarjan julkaisuja esittelevä lehtinen sekä kaikille vanhat Transformerit muistaville tuikitärkeä punainen pala kalvoa, jolla näkee paketista hahmon ominaisuudet asettamalla se sotkuisen kaavion päälle. Lopputuloksen kruunaa setti tarroja, joilla saadaan aikaan kasarin Transformereiden tyyli. 

Täytyy sanoa, että vaikka omistan erinomaisen Masterpiece Arceen, on tämä Missing Linkin ajoneuvomuoto paras näkemäni versio fututistisesta autosta, joka nähtiin 1986 animaatiossa. Se on juuri oikea mittasuhteiltaan, kulmikkuudeltaan ja muuntautumisen yksinkertaisuus tekee kokonaisuudesa eheän, koska paneelien ja saumojen määrä on pieni. Pinkin, valkoisen ja harmaan yhdistelmä on maalattu virheettömästi ja se miellyttää silmää. Tämä figuuri julkaistiin myös vaihtoehtoisessa prototyypin värityksessä, mutta johonkin täytyy vetää raja suhteellisen arvokkaiden ostosten kanssa ja tyydyin tähän, normaalin väriseen. Vaihtoehtoinen väritys johtui alunperin siitä, että suunnitteluvaiheessa Takaralla ei ollut tiedossa, minkä värinen Arcee tulee lopulta animaatiossa olemaan. 

Muuntautumisesta puheenollen, se on todella simppeli, kuten retrotyylisestä suunnittelusta voi olettaa. Mukana on kuitenkin Takaran suunnittelulle tyypillistä oivaltavuutta, mikä jaksaa ilahduttaa kerta toisensa jälkeen. 

Robottimuoto on täsmälleen prototyypin näköinen. Samalla se tarkoittaa, että Arcee on selvästi kulmikkaampi ja vähemmän orgaanisen näköinen kuin modernit versiot. Tämä vaikuttaa myös jonkin verran liikkuvuuteen, mutta vähemmän kuin luulisi. Samalla on todettava, että hahmon yksinkertaisuus mahdollistaa sen, että tämä on ainoa Arcee, jolla ei ole lainkaan selkäreppua, mihin automuodon kori pitää pakata robottimuodossa. Edes Masterpiece ei välttynyt selkärepulta ja useimmissa ns. “perus julkaisuissa” Arcee kantaa selkeästi käytännössä kokonaista auton koria selässään. 

Arcee on toinen omistamani Missing Link ja tälläkään kertaa sarja ei pettänyt. Nämä figuurit saavuttavat aika lailla täydellisen tasapainon retron ja modernin välimaastossa, olemalla kuitenkin niin uskollisia nimenomaan vanhoille figuureille, että ne eivät kilpaile animaatiohahmoja täydellisesti jäljittelevien ja paljon kookkaampien Masterpiece -figujen kanssa. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...