Skip to main content

Maksimiannos Marvelia, osa 1: Welcome To Die!

 Moi, 


Tällä kertaa on aika aloittaa uuden retropelikokoelman ruotiminen, joka kattanee todennäköisesti ainakin suurimman osan kevättä ja alkukesän. Limited Run Games ja Konami julkaisivat lajitelman Marvel-aiheisia pelejä, joista suurinta osaa ei ole nähty lainkaan yhteensopivina nykyajan laitteille ilman emulaattoreita, tai muita vippaskonsteja. Kokoelman nimi on Marvel Maximum Collection. 

Melko kattava kokoelma sisältää seuraavat pelit: 

- X-Men Arcade, vuodelta 1992

- Captain America and The Avengers, 1991

- Spider-Man & Venom: Maximum Carnage, 1994

- Spider-Man & Venom: Separation Anxiety, 1995

- Spider-man & The X-Men: Arcade's Revenge, 1992

- Silver Surfer, 1990

Lisäksi jostain peleistä on useita eri versioita, mutta mennään niihin sitten kun se on ajankohtaista. Tämänkertainen valikoima on siinä mielessä mielenkiintoinen, että tarjolla ei ole vain kiistattomia helmiä ja klassikoita, vaan mukana on useampikin kyseenalaista mainetta nauttiva teos, esim. jokaisen AVGN:n videoita katsoneen vanhalta tutulta, LJN:ltä. 

Ensimmäinen peli sellainen kuitenkin on, etenkin ysärillä kasvaneiden jenkkien silmissä, nimittäin X-Men The Arcade Game Konamilta. Vuonna 1992 Ryhmä-X nautti todennäköisesti suosionsa huippua ja samana vuonna ilmestynyt Jim Leen X-Men #1 myi 8 miljoonaa kappaletta, ollen edelleen kaikkien aikojen menestynein Amerikkalainen sarjakuvalehti. 1992 alkoi myös X-Men the Animated Series, joka pisti lisää löylyä kiukaalle ja teki porukasta tunnetun myös sarjakuvien ulkopuolella. Samaan aikaan ilmestyi tietenkin keräilykortteja ja ties mitä oheistuotteita. Moni muistelee tätä ajankohtaa X-Menin kulta-aikana, eikä se varmasti ole kaukana totuudesta. Edes Foxin elokuvasarja ei nostanut mutanttien osakkeita samalle tasolle kun ysärin huippusuosio, eikä samanlaista kiistatonta ykköspaikkaa ole sen jälkeen saavutettu, vaan nykyään Avengers on se Marvel-ryhmien tunnetuin porukka. Itselleni X-Men lukuisine johdannaisineen on edelleen kärjessä, eikä mikään muu Marvelin porukka yllä edes lähelle. Tuohon ympäristöön täräytti Konami kolikkopelinsä, joka oli parhaimmillaan kuuden pelattava massiivinen järkäle, jossa hyödynnettiin peilejä heijastamaan kahden monitorin kuva rinnakkain luomaan illuusio yhdestä, super leveästä näytöstä. Konamilla oli jo aiempaa kokemusta ja menestystä mätkinnöistä TMNT Arcaden pohjalta ja tällä kertaa homma vietiin vielä pidemmälle. 

Magneto on taas valtaamassa maailmaa Pahojen Mutanttien Veljeskunnan (loistava nimi, siinä ei liikaa kierrellä, mikä on homman nimi) ja Sentinel-robottien avulla. Myös Professori X on kidnapattu, joten maailman pelastaminen jää jälleen Ryhmä-X:n hommaksi. On aika valita yksi kuudesta mutantista ja mätkiä pahiksia kuonoon, muutamaa nappia innokkaasti takoen. Hahmovalikoimasta löytyvät Kyklooppi, Storm, Painajainen, Kolossi, erikoisena valintana ja ajan kuvana Dazzler, sekä tietenkin Kanadan karvainen tappi, Wolverine. Kaikilla on samat kolmen napin kontrollit, lyönti, hyppy sekä erikoiskyky, mutta pienillä hahmolle sopivilla nyansseilla. 

Mätkintä on menevää ja ulkonäkö sekä etenkin äänisamplet ovat mainioita ja luovat tunnelmaa. Koko homma on ohi noin puolessa tunnissa, jos vaan jaksaa mättää krediittejä koneeseen, mikä onkin tarpeen, koska vaikeustaso on viritetty viemään kersojen viikkorahat taskun pohjilta, kuten tuohon aikaan oli tapana. 

Peli on äärimmäisen suoraviivainen, eikä se tarjoa sinänsä mitään uraauurtavaa tai hienoja oivalluksia, mutta se on edelleen erittäin mukaansatempaava ja sujuva mätkintä. Spritet ovat tyylikkäitä ja tarkasti esikuviensa näköisiä. Ymmärrän hyvin, miten tästä tuli lämmöllä muisteltu klassikko. Kannattaa kokeilla, jos aiheeseen ja ajankohtaan liittyy lämpimiä muistoja, ta kuten Magneto sen sanoi: “Welcome to die!”.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


-jarmo




Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...