Skip to main content

Maksimiannos Marvelia, osa 1: Welcome To Die!

 Moi, 


Tällä kertaa on aika aloittaa uuden retropelikokoelman ruotiminen, joka kattanee todennäköisesti ainakin suurimman osan kevättä ja alkukesän. Limited Run Games ja Konami julkaisivat lajitelman Marvel-aiheisia pelejä, joista suurinta osaa ei ole nähty lainkaan yhteensopivina nykyajan laitteille ilman emulaattoreita, tai muita vippaskonsteja. Kokoelman nimi on Marvel Maximum Collection. 

Melko kattava kokoelma sisältää seuraavat pelit: 

- X-Men Arcade, vuodelta 1992

- Captain America and The Avengers, 1991

- Spider-Man & Venom: Maximum Carnage, 1994

- Spider-Man & Venom: Separation Anxiety, 1995

- Spider-man & The X-Men: Arcade's Revenge, 1992

- Silver Surfer, 1990

Lisäksi jostain peleistä on useita eri versioita, mutta mennään niihin sitten kun se on ajankohtaista. Tämänkertainen valikoima on siinä mielessä mielenkiintoinen, että tarjolla ei ole vain kiistattomia helmiä ja klassikoita, vaan mukana on useampikin kyseenalaista mainetta nauttiva teos, esim. jokaisen AVGN:n videoita katsoneen vanhalta tutulta, LJN:ltä. 

Ensimmäinen peli sellainen kuitenkin on, etenkin ysärillä kasvaneiden jenkkien silmissä, nimittäin X-Men The Arcade Game Konamilta. Vuonna 1992 Ryhmä-X nautti todennäköisesti suosionsa huippua ja samana vuonna ilmestynyt Jim Leen X-Men #1 myi 8 miljoonaa kappaletta, ollen edelleen kaikkien aikojen menestynein Amerikkalainen sarjakuvalehti. 1992 alkoi myös X-Men the Animated Series, joka pisti lisää löylyä kiukaalle ja teki porukasta tunnetun myös sarjakuvien ulkopuolella. Samaan aikaan ilmestyi tietenkin keräilykortteja ja ties mitä oheistuotteita. Moni muistelee tätä ajankohtaa X-Menin kulta-aikana, eikä se varmasti ole kaukana totuudesta. Edes Foxin elokuvasarja ei nostanut mutanttien osakkeita samalle tasolle kun ysärin huippusuosio, eikä samanlaista kiistatonta ykköspaikkaa ole sen jälkeen saavutettu, vaan nykyään Avengers on se Marvel-ryhmien tunnetuin porukka. Itselleni X-Men lukuisine johdannaisineen on edelleen kärjessä, eikä mikään muu Marvelin porukka yllä edes lähelle. Tuohon ympäristöön täräytti Konami kolikkopelinsä, joka oli parhaimmillaan kuuden pelattava massiivinen järkäle, jossa hyödynnettiin peilejä heijastamaan kahden monitorin kuva rinnakkain luomaan illuusio yhdestä, super leveästä näytöstä. Konamilla oli jo aiempaa kokemusta ja menestystä mätkinnöistä TMNT Arcaden pohjalta ja tällä kertaa homma vietiin vielä pidemmälle. 

Magneto on taas valtaamassa maailmaa Pahojen Mutanttien Veljeskunnan (loistava nimi, siinä ei liikaa kierrellä, mikä on homman nimi) ja Sentinel-robottien avulla. Myös Professori X on kidnapattu, joten maailman pelastaminen jää jälleen Ryhmä-X:n hommaksi. On aika valita yksi kuudesta mutantista ja mätkiä pahiksia kuonoon, muutamaa nappia innokkaasti takoen. Hahmovalikoimasta löytyvät Kyklooppi, Storm, Painajainen, Kolossi, erikoisena valintana ja ajan kuvana Dazzler, sekä tietenkin Kanadan karvainen tappi, Wolverine. Kaikilla on samat kolmen napin kontrollit, lyönti, hyppy sekä erikoiskyky, mutta pienillä hahmolle sopivilla nyansseilla. 

Mätkintä on menevää ja ulkonäkö sekä etenkin äänisamplet ovat mainioita ja luovat tunnelmaa. Koko homma on ohi noin puolessa tunnissa, jos vaan jaksaa mättää krediittejä koneeseen, mikä onkin tarpeen, koska vaikeustaso on viritetty viemään kersojen viikkorahat taskun pohjilta, kuten tuohon aikaan oli tapana. 

Peli on äärimmäisen suoraviivainen, eikä se tarjoa sinänsä mitään uraauurtavaa tai hienoja oivalluksia, mutta se on edelleen erittäin mukaansatempaava ja sujuva mätkintä. Spritet ovat tyylikkäitä ja tarkasti esikuviensa näköisiä. Ymmärrän hyvin, miten tästä tuli lämmöllä muisteltu klassikko. Kannattaa kokeilla, jos aiheeseen ja ajankohtaan liittyy lämpimiä muistoja, ta kuten Magneto sen sanoi: “Welcome to die!”.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


-jarmo




Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Lohenpunainen Paroni Palaa

 Moi, tällä viikolla on vaihteeksi vuorossa pieni harrasteblogi. Palaamme aiemmista blogeista tuttuun Mobile Suit Gundamin maailmaan, kun tällä kertaa avataan ja tuunataan Bandain Robot Spirits-sarjan MS-14S Gelgoog Char’s Custom Model.  Kyllä vain, ensimmäisestä Gundamista tuttu antagonisti, Punainen Komeetta, Char tekee paluun. Tällä kertaa mobile suit on päivitetty perinteisestä Zaku 2:sta viimeistä huutoa olevaan Gelgoog Commander Typeen. Tässä uudessa mallissa erityistä oli sen Gundamin tasoinen suorituskyky ja mahdollisuus käyttää ensimmäistä kertaa tehokkaita beam-aseita Zeonin kehittämässä laitteessa. Näitä valmistettiin Gundamin historiikin mukaan 25 kappaletta ja Char sai tietysti yhden laitteen testiin, loput menivät Zeonin muille pilottiässille.  Lootasta löytyy reilu satsi vaihto-osia, kuten käsiä, tutut moottoriefektit ja useat erilaiset beam naginatan efektit esim. vauhdikkaita dioraamoja varten. Erikoisuutena löytyy jopa katkennut käsi kuvaamaan tiettyä ko...