Skip to main content

Museovierailulla

 Moi,

Tällä kertaa vilkaistaan, miltä tuntui mainion Rogue Trader-tietokoneropen viimeisin laajennus, kesäkuun 11. päivä julkaistu The Infinite Museion. 

Aiemmat tarinalaajennukset olivat oikein mainioita 15-20 tunnin pläjäyksiä, joissa tarinan lisäksi mukaan lyöttäytyi uusi hahmo ja samalla linjalla jatketaan tälläkin kertaa. Nyt porukkaan liittyy toinen Adeptus Mechanicus -organisaation teknopappi, Eogunn. Aiemmin mukana ollut kaiffari, Pascal, oli huomattavasti perinteisempi organisaationsa edustaja, mutta Eogunn on selvästi esoteerisemmasta lahkosta: Hän generoi voimakkaita sähkölatauksia pullean, metallisen vatsakammionsa sisällä ja voi vapauttaa sen joko hyökkäyksen tai suojakilven muodossa. Hahmossa on muutenkin paljon sellaista “eksentrinen professori” -tunnelmaa. Eogunnin mukana Rogue Traderin alukselle ilmestyy myös kyberneettisiä osia asentava kirurgin pöytä, jossa hahmoja voi tuunata lisäosilla aiempien varusteiden lisäksi. 

Itse tarina keskittyy muinaiseen Necron-rotuun kuuluvan Trazyn The Infinite-nimisen “keräilijän” museoon, johon tämä pyrkii hankkimaan ja säilyttämään hyvin pitkälti koko galaksin kaikki vähänkään merkittävät henkilöt, esineet ja asiat. Trazyn ei kysy museoesineiltään sen kummempia lupia, vaan kaappaa nämä ja muuttaa muinaisella, huomattavasti Warhammerin tämän hetkistä maailmaa kehittyneemmällä teknologialla “kiinteäksi valoksi” ja asettaa nämä esille galleriaansa. Galleria on nimensä veroinen, valtava rakennelma, jossa on säilöttynä ties mitä, esimerkiksi kokonaisia kaupunkeja. Matkan varrella törmätään myös varsin mielenkiintoiseen planeettaan, jota asuttaa niin ikään mielenkiintoinen Imperial Guardin rangaistuspataljoona. 


Tarina on jälleen hyvä ja loppuvaiheessa myös varsin kekseliäs. Aivan aikaisempien laajennusten huipputason meininkiin ei ylletä, mutta silti meno säilyy tasaisen varmana koko reilun 10 tunnin keston. Jos Rogue Trader löytyy ja maistuu, ei ole mitään syytä jättää tätä pelaamatta. Sen sijaan, jos peliä ei vielä omista, mutta kiinnostaisi, niin ehkä odottaisin tämän vuoden loppuun mennessä luvattua neljättä ja tällä hetkellä viimeistä ilmoitettua laajennusta. Sitten voi pelata koko pelin alusta loppuun kaikkine hienouksineen, koska laajennusten tarinat ja mekaniikat nivotaan saumatta mukaan pääpeliin. 




Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...
Akiba’s Trip, osa 3.  Japanian matkakatsauksen kolmannessa osassa tutustutaan pelitarjontaan. Etenkin retro- ja käytetyt pelit ovat pääosassa, johtuen siitä, että ne sattuvat olemaan erityisen lähellä allekirjoittaneen sydäntä. Uusista peleistä paikan päällä kiinnostavimmat olivat limited edition -bokseja ja erilaisia animepelejä- ja visual novelleja. Muuten sieltä löytyy hyllyiltä ne ihan samat PS4 ja Switch -pelit kun täältäkin, eikä yhtään sen halvemmalla. Retropelejä halajavalle kaksi ilmiselvää ja isointa ovat legendaarinen, joidenkin hieman jo turistirysäksikin leimaama Superpotato ja Trader. Superpotato.  Tämä klassinen pelikauppa sijaitsee keskustan lähellä, vain pieni koukkaus pääkadulta sivuun. Aivan vastapäätä ovat edellisen blogin Akiba Cultures Zone ja Kotobukiya. Superpotato on viime vuosina kärsinyt turistirysän maineesta ja korkeiden hintojen syytöksistä, itse käyneenä pistän tämän jenkkituristien piikkiin: joitain vuosia sitten jenkit älysivät, että japan...