Skip to main content

Museovierailulla

 Moi,

Tällä kertaa vilkaistaan, miltä tuntui mainion Rogue Trader-tietokoneropen viimeisin laajennus, kesäkuun 11. päivä julkaistu The Infinite Museion. 

Aiemmat tarinalaajennukset olivat oikein mainioita 15-20 tunnin pläjäyksiä, joissa tarinan lisäksi mukaan lyöttäytyi uusi hahmo ja samalla linjalla jatketaan tälläkin kertaa. Nyt porukkaan liittyy toinen Adeptus Mechanicus -organisaation teknopappi, Eogunn. Aiemmin mukana ollut kaiffari, Pascal, oli huomattavasti perinteisempi organisaationsa edustaja, mutta Eogunn on selvästi esoteerisemmasta lahkosta: Hän generoi voimakkaita sähkölatauksia pullean, metallisen vatsakammionsa sisällä ja voi vapauttaa sen joko hyökkäyksen tai suojakilven muodossa. Hahmossa on muutenkin paljon sellaista “eksentrinen professori” -tunnelmaa. Eogunnin mukana Rogue Traderin alukselle ilmestyy myös kyberneettisiä osia asentava kirurgin pöytä, jossa hahmoja voi tuunata lisäosilla aiempien varusteiden lisäksi. 

Itse tarina keskittyy muinaiseen Necron-rotuun kuuluvan Trazyn The Infinite-nimisen “keräilijän” museoon, johon tämä pyrkii hankkimaan ja säilyttämään hyvin pitkälti koko galaksin kaikki vähänkään merkittävät henkilöt, esineet ja asiat. Trazyn ei kysy museoesineiltään sen kummempia lupia, vaan kaappaa nämä ja muuttaa muinaisella, huomattavasti Warhammerin tämän hetkistä maailmaa kehittyneemmällä teknologialla “kiinteäksi valoksi” ja asettaa nämä esille galleriaansa. Galleria on nimensä veroinen, valtava rakennelma, jossa on säilöttynä ties mitä, esimerkiksi kokonaisia kaupunkeja. Matkan varrella törmätään myös varsin mielenkiintoiseen planeettaan, jota asuttaa niin ikään mielenkiintoinen Imperial Guardin rangaistuspataljoona. 


Tarina on jälleen hyvä ja loppuvaiheessa myös varsin kekseliäs. Aivan aikaisempien laajennusten huipputason meininkiin ei ylletä, mutta silti meno säilyy tasaisen varmana koko reilun 10 tunnin keston. Jos Rogue Trader löytyy ja maistuu, ei ole mitään syytä jättää tätä pelaamatta. Sen sijaan, jos peliä ei vielä omista, mutta kiinnostaisi, niin ehkä odottaisin tämän vuoden loppuun mennessä luvattua neljättä ja tällä hetkellä viimeistä ilmoitettua laajennusta. Sitten voi pelata koko pelin alusta loppuun kaikkine hienouksineen, koska laajennusten tarinat ja mekaniikat nivotaan saumatta mukaan pääpeliin. 




Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...