Skip to main content

Odotin ropea, olikin mätkintää

 Moi,

Tällä kertaa on vuorossa mielenkiintoinen yhdistelmä, nimittäin ehtaa ysärin Capcomin mätkintää ja Dungeons & Dragonsia. Pelasin Xbox 360:n Chronicles of Mystaraa. Peli on uudelleen julkaistut kolikkopelit Dungeons & Dragons Tower of Doom ja Shadow Over Mystara vuosilta 1994 ja 1996. 

Dungeons & Dragons ja Capcom, tai ylipäänsä Japani on erikoinen yhdistelmä, koska länsimaiden suurin miekka ja magia -roolipelimaailma ei oikein koskaan lähtenyt vauhtiin siellä päin. Sen ikään kuin korvasi kotikutoinen, aluksi roolipelinä pelattu fantasiamaailma, josta myöhemmin tuli romaaneja ja doujin-julkaisuja saanut nimike, sekä loppujen lopuksi menestyneeksi animeksi päätynyt Record of Lodoss War. 


Ehkäpä D&D juuristaan johtuen, pelissä on ysärin mätkinnäksi huomattavan paljon sisältöä aikansa suoraviivaiseen mätkintään verrattuna. Valittavana on 4 (Tower) tai 6 (Mystara) hahmoa, Taistelija, Haltia, Varas, Kääpiö, Temppeliritari tai Magiankäyttäjä. Hahmoissa on jopa yllättävän paljon eroa, joten kyseessä ei ole pelkkä sama ukkeli hieman eri liikkeillä ja ulkonäöllä. Kaikilla on oma pelityylinsä ja lisäksi valikoima erikoisliikkeitä. Hahmot myös kehittyvät kenttien välillä ja kauppakin löytyy, mistä voi ostaa bonusesineitä kentistä kerättävällä rahalla. Tarinaakin on. Sitä kuljetetaan tuttuun tapaan välivideoilla ja dialogibokseilla, mutta seikkailu haarautuu usein “valitse oma seikkailusi” -kirjojen tyyliin tehtävillä valinnoilla. Kenttien lopussa on tietenkin aina pomotaistelu. 


Seikkailu käyttää varsin hyvin ja kattavasti tunnettuja D&D hirviöitä ja vastustajia. Heti alussa tavataan klassisia Goblineita Koboldeja sekä kaikkien suosikkeja, Pöllökarhuja. Myöhemmin mukaan tulevat kovemman tason vastukset, kuten Pimeät Haltiat, epäkuolleet sekä lohikäärmeet. Myös maisemat vaihtuvat ilahduttavan usein ja monipuolisesti. 



Tästä päästään ulkoasuun, joka on ysärin mätkintöjen kärkeä. Sitä toki uskalsin odottaa Capcomilta, mutta siitä huolimatta hahmot ovat erittäin hauskoja sekä ilmeikkäitä, hyvällä maulla kevyen animefiltterin läpi vedettyjä länsimaalaisia fantasiahahmoja ja olentoja. Musiikki on niin ikään aiheeseen sopivaa ja laadukasta.


Capcomin D&D mätkintä on piristävän erilainen julkaisu omassa lajityypissään ja oikein mainio peli. Mietin hieman, miten tätä kuvailisi tiivistäen ja päädyin tähän: “Puuttuva rengas Golden Axen ja Dragon's Crownin välissä”. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


-jarmo




Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Tutkapari

Otetaan tähän väliin unboksaus, ikäänkuin kevyempänä blogauksena parin pidemmän jälkeen. Nämä eivät ole tuliaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska en roudannut niitä itse, vaan annoin suosiolla postin kuljetettavaksi. Siinä ne nyt kököttävät, kaksi pahvista “mailer" boksia (mailerin tarkoitus on pitää varsinainen laatikko kuosissa).  Vaan mitäpä lootista löytyy? Katsotaan: Kaksi kappaletta Megahousen Excellent Model -sarjan Kuroko’s Basketall -figuureja, ⅛ mittakaavassa. Kuroko ja Kagami, Seirinin dynaaminen duo ja sarjan päähahmot. Nämä ovat uudempia, tummalla peliasulla (tuo seirinin musta peliasu on muuten koko sarjan hienoin), figuista on myös aiemmin julkaistut versiot vaaleilla paidoilla ja housuilla. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mailereiden ansiosta myös laatikot ovat aivan koskemattoman näköisiä. Itse figuureissakaan ei ole valittamista, sculptaus on mainio, asennot luonollisen näköisiä ja maalaus oikein mukavaa jälkeä, mis...
Akiba’s Trip, osa 3.  Japanian matkakatsauksen kolmannessa osassa tutustutaan pelitarjontaan. Etenkin retro- ja käytetyt pelit ovat pääosassa, johtuen siitä, että ne sattuvat olemaan erityisen lähellä allekirjoittaneen sydäntä. Uusista peleistä paikan päällä kiinnostavimmat olivat limited edition -bokseja ja erilaisia animepelejä- ja visual novelleja. Muuten sieltä löytyy hyllyiltä ne ihan samat PS4 ja Switch -pelit kun täältäkin, eikä yhtään sen halvemmalla. Retropelejä halajavalle kaksi ilmiselvää ja isointa ovat legendaarinen, joidenkin hieman jo turistirysäksikin leimaama Superpotato ja Trader. Superpotato.  Tämä klassinen pelikauppa sijaitsee keskustan lähellä, vain pieni koukkaus pääkadulta sivuun. Aivan vastapäätä ovat edellisen blogin Akiba Cultures Zone ja Kotobukiya. Superpotato on viime vuosina kärsinyt turistirysän maineesta ja korkeiden hintojen syytöksistä, itse käyneenä pistän tämän jenkkituristien piikkiin: joitain vuosia sitten jenkit älysivät, että japan...