Skip to main content

Odotin ropea, olikin mätkintää

 Moi,

Tällä kertaa on vuorossa mielenkiintoinen yhdistelmä, nimittäin ehtaa ysärin Capcomin mätkintää ja Dungeons & Dragonsia. Pelasin Xbox 360:n Chronicles of Mystaraa. Peli on uudelleen julkaistut kolikkopelit Dungeons & Dragons Tower of Doom ja Shadow Over Mystara vuosilta 1994 ja 1996. 

Dungeons & Dragons ja Capcom, tai ylipäänsä Japani on erikoinen yhdistelmä, koska länsimaiden suurin miekka ja magia -roolipelimaailma ei oikein koskaan lähtenyt vauhtiin siellä päin. Sen ikään kuin korvasi kotikutoinen, aluksi roolipelinä pelattu fantasiamaailma, josta myöhemmin tuli romaaneja ja doujin-julkaisuja saanut nimike, sekä loppujen lopuksi menestyneeksi animeksi päätynyt Record of Lodoss War. 


Ehkäpä D&D juuristaan johtuen, pelissä on ysärin mätkinnäksi huomattavan paljon sisältöä aikansa suoraviivaiseen mätkintään verrattuna. Valittavana on 4 (Tower) tai 6 (Mystara) hahmoa, Taistelija, Haltia, Varas, Kääpiö, Temppeliritari tai Magiankäyttäjä. Hahmoissa on jopa yllättävän paljon eroa, joten kyseessä ei ole pelkkä sama ukkeli hieman eri liikkeillä ja ulkonäöllä. Kaikilla on oma pelityylinsä ja lisäksi valikoima erikoisliikkeitä. Hahmot myös kehittyvät kenttien välillä ja kauppakin löytyy, mistä voi ostaa bonusesineitä kentistä kerättävällä rahalla. Tarinaakin on. Sitä kuljetetaan tuttuun tapaan välivideoilla ja dialogibokseilla, mutta seikkailu haarautuu usein “valitse oma seikkailusi” -kirjojen tyyliin tehtävillä valinnoilla. Kenttien lopussa on tietenkin aina pomotaistelu. 


Seikkailu käyttää varsin hyvin ja kattavasti tunnettuja D&D hirviöitä ja vastustajia. Heti alussa tavataan klassisia Goblineita Koboldeja sekä kaikkien suosikkeja, Pöllökarhuja. Myöhemmin mukaan tulevat kovemman tason vastukset, kuten Pimeät Haltiat, epäkuolleet sekä lohikäärmeet. Myös maisemat vaihtuvat ilahduttavan usein ja monipuolisesti. 



Tästä päästään ulkoasuun, joka on ysärin mätkintöjen kärkeä. Sitä toki uskalsin odottaa Capcomilta, mutta siitä huolimatta hahmot ovat erittäin hauskoja sekä ilmeikkäitä, hyvällä maulla kevyen animefiltterin läpi vedettyjä länsimaalaisia fantasiahahmoja ja olentoja. Musiikki on niin ikään aiheeseen sopivaa ja laadukasta.


Capcomin D&D mätkintä on piristävän erilainen julkaisu omassa lajityypissään ja oikein mainio peli. Mietin hieman, miten tätä kuvailisi tiivistäen ja päädyin tähän: “Puuttuva rengas Golden Axen ja Dragon's Crownin välissä”. 


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


-jarmo




Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...