Skip to main content

Henkimaailman juttuja

Tällä kertaa palaamme jälleen Famicomin pariin. Vuorossa on Youkai Douchuuki, länsimaissa Shadow Land -nimellä julkaistu Namcom toimintatasoloikka vuodelta 1987. Famicomin versio julkaistiin vajaa vuosi kolikkopeliversion jälkeen, 1988.




Pelin sankari Tarosuke joutuu helvetin porteille ja sieltä olisi sitten tarkoitus loikkia ja taistella itsensä pelin viiden tason läpi, kohti tapaamista itse Buddhan kanssa. Pelissä on viisi mahdollista loppua, jotka vaihtelevat mystisten muuttujien mukaan. Tarosuken kohtalo on siis vähintäänkin epävarma. Erikoinen asetelma ammentaa vahvasti Aasian mytologiasta, uskonnoista ja tarustoista, mikä onkin ehdottomasti pelin koukku: Vastaan tulee mitä erikoisempia olentoja ja ties mitä mönkiäisiä, joita vastaan pitää taistella. Toisinaan törmää myös avustaviin hahmoihin, sekä kauppiaisiin.





Tarosuke taistelee psyykkisillä voimillaan. Aseena on ki-ammus jota voi myös ladata. Tosin, jos lataa liian pitkään, keskittyminen herpaantuu ja Tarosuke väsähtää paikoilleen hetkeksi. Muuten pelaaminen on hyvin perinteistä 8-bittistä tasoloikkaa: A:lla hyppää ja B:llä ampuu -tyylillä. Mukana on myös upgradeja, joita hankitaan vihollisten pudottamilla tai kentistä löytyvällä rahalla joko rukoilemalla temppelissä tai ostamalla kauppiaalta. Joitain esimerkkejä ovat paremmat laukaukset, Kappan räpylä uintia varten, parantavat riisipallot ja sen sellaiset perinteiset varusteet. Mukana myös paperiset talismanit, joilla voi kutsua Tarosuken “henkiversion” taisteluun. Erittäin käytännöllinen pomovastustajissa.





Tasot ovat useampikerroksisia rakennelmia, jotka vaihtelevat alun helpoihkoista ja suoraviivaisista kentistä lopun laajempiin ja sokkeloisempiin ratkaisuihin. Myös vaikeusaste on alussa maltillinen, lopussa melko kipakka. Mukana on myös mystisempiä hetkiä, jotka varmasti aukeavat paremmin idän mytologiaa tunteville. Pomotaisteluitakin on, vastustajina pääasiassa Ogreja ja Oni-demoneja. Pelistä löytyy hauskojakin hetkiä, highlightsina ehdottomasti vedenalaisen sokkelon lopussa oleva Kappaporukka joille pitää maksaa sisäänpääsystä palatsiin, jossa luvassa saattaa olla privaatti tanssiesitys merenneidolta.



Youkai Douchuuki on mekaniikoiltaan tavanomainen aikansa tasoloikka, jossa on pituutta yhden illan tarpeiksi. Pelin ehdoton vahvuus on sen eksoottinen asetelma ja kummajaiskavalkadi, joka marssii ruudulle Tarosuken vastustajiksi. Peliä kannattaa kokeilla, jos sietää hieman kryptisiä 80-luvun juttuja, kohtalaista vaikeustasoa ja pitää Aasian tarustosta. Loppujen ehdot jäivät mysteerin peittoon, ainakin meikäläisen käsissä Tarosuken kohtalo oli lopulta aika karu.





















Sellainen oli tämän kerran retropelikatsaus, kiitoksia kaikille lukijoille, palaan pian asiaan.

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...