Skip to main content

Konamin vastaus Biohazardille

Huhtikuun ensimmäisessä blogissa katsastetaan PS1:n Ronin Blade (jenkkiversio Soul of the Samurai, japanissa 新時代劇アクション shin jidaigeki action Rasetsu no ken eli abouttiarallaa “New Samurai drama action: Blade of the demon”), Konamin 1999 julkaisema jännitys/toiminta/samuraipeli, joka muistuttaa toteutukseltaa paljon Capcomin Biohazardia, eli tutummin Resident Evilia. Tässäkin on polygonihahmot, jotka liikkuvat pääosin valmiiksi renderöidyssä maisemissa ja liikkuvat hieman tankkikontrollein. Suurimpana erona on, että tämä sijoittuu vanhaan Japaniin. Muilta osin eroavaisuuksia on hieman vaikeampi löytää.



Tarina menee kutakuinkin näin: Ronin samurai Kotaro Hiba on palaamassa kotikyläänsä vaelluksiltaan ja huomaa viranomaisten olevan oudon aggressiiivisia. Hän päättää mennä tapaamaan nuoruuden ystäväänsä, paikallisen dojon opettaja Yukinosukea, joka selvästi salaa jotain, mutta antaa ymmärtää, että jutun takana on paikallinen sotaherra Lordi Tohjo. Tästä alkaa samuraidraaman ja zombie/örvelöseikkailun yhdistelmä, joka kestää jokusen tunnin. Pelissä on kaksi hahmoa, joista toinen on nuori kunoichi Rin, jonka tarina menee kutakuinkin samoin, mutta hieman eri juonenkääntein ja keskeisenä henkilönä tarinassa on Rinin veli. Tältäkin osin yhtäläisyydet Resident Eviliin ovat huomattavat, koko juoni ja todellinen loppuratkaisu avautuu vain pelaamalla molempien hahmojen tarinat. Tarinoita sen enempää spoilaamatta myöhemmin mukaan tulee lisää kauhuelementtejä ja kummia örvelöitä.




Pelattavuus on niinikään RE:n tapaan hieman kankeahko, mutta ei aivan samoissa määrin. Onneksi, koska tässä pelissä pääosassa ovat miekkataistelut, jotka vaativat ainakin jossain määrin responsiivistä ohjausta. Miekkailu on kuitenkin tietyllä tapaa hidastempoista ja vaatii ennalta suunnittelua tilanteiden hoitoon, eikä laisinkaan nopeaa napinhakkausta. Itseasiassa kolmen lyönnin lyötikombokin on sidottu miekan painoon ja ajoitukseen, ränkkäämällä ei onnistu kuin yksittäinen sivallus. Torjunta lötytyy, ja sen oikealla ajoituksella saa paremman ikkunan vastaiskuille. Sidestepilla voi väistää hyökkäyksia kokonaan. Matkan varrella löytyy myös uusia miekkoja, joissa on kaikissa vaihteleva terävyys, pituus paino ja erikoishyökkäys, joka tehdään mittarin täytyttyä. Huvittavasti jopa parannus tapahtuu vihreillä yrteillä. Inventaarion kanssa ähellystä ei onneksi ole kopioitu RE:stä. 




Kotaro ja Rin poikkeavat mukavasti toisistaan pelityylien puolesta, mikä tuo vaihtelua. Voin kuvitella, että varsinkaan nykyään kaikki eivät lämpene hitaahkolle ja monella mittapuulla kankealle taistelulle, sama juttu kuin muidenkin vanhojen tämän tyylisten pelien kanssa. Vihollistyyppejä on mukavan runsaasti vaihdellen samuraista ninjoihin, zombeihin ja ties mihin ihme mutantteihin. Pomotaistelujakin löytyy puolen tusinaa. Puzzleja ei ole kuin pari simppeliä, siltä osin tämä poikkeaa RE-kaavasta. Jos puzzlet aiheuttavat allergiaa mutta muuten tyylilaji maistuisi, niin tämä on silloin hyvä vaihtoehto.




Ronin Blade tuntui pitkän ajan jälkeen yllättävän freesiltä, muistan pelanneeni tätä vuosia sitten ja edelleen samat ärsyttävyydet olivat mukana, mutteivat siinä määrin että olisivat pilanneet kokemusta. Ulkoasu on aikansa mittapuulla melko hyvä ja etenkin menevä musiikki ansaitsee erikoismaininnan. Jos Residen evil 1-3, dino Crisis tai Fear Effect maistui, suosittelen tätäkin. Itse pidän Ronin Bladea PS1:n “hidden gem” -osastolla. Joku voi tosin olla toistakin mieltä, mutta olkoon vaan.

Sellaista meininkiä tällä kertaa, kiitokset taas kaikille lukijoille ja palaan pian asiaan!

-malone

Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...