Moi,
Tällä kertaa vuorossa on perinteikkään Konamin pelisarjan hengenheimolainen, joka tuli mahdolliseksi vieläpä ikään kuin sattumalta. Inti Createsin vuoden 2018 tasoloikka Castlev.. äh, eikun Bloodstained: Curse of the Moon. Kyseessä on Castlevaniaveteraanin Koji Igarashin kickstarterprojektin oheistuote, tämä ei nimittäin ollut edes se varsinainen Kickstarter, vaan pelkkä stretch-goal, jos rahat sattuvat riittämään. Varsinainen peli, Bloodstained: Ritual of the Night on PS1:n Symphony of the Nightin hengellinen jatko-osa, eli siis kansankielellä Igavania. Tämä Curse of the Moon on NESin Castlevanioiden tyylinen lineaarisempi tasoloikka, joka toimii samalla prequel-tarinana.
Tarinassa kirottu demoneja metsästävä miekkamies Zangetsu loikkii ja sivaltaa läpi kohdeksan kentän, tavaten matkan varrella liittolaisia, joilla on kaikilla ominaiset erikoiskykynsä. Toisin kuin NESillä, hahmoa voi ja pitää tässä vaihtaa lennosta ja kaikilla on oma elämäpalkkinsa.
- Miriam, jolla on aseena ruoska, eli ulottuvuutta sekä kyky liukua kuin Mega Man, kolmosesta alkaen. Miriam myös hyppää korkeammalle kuin muut.
- Alfred on alkemisti ja velho, joka on muuten heikko, mutta Alfredin erikoiskykynä olevat loitsut ovat todella tehokkaita
- Gebel on puolivampyyri, joka voi muuttua lepakoksi ja lentää
Castlevanioista hyvin perillä olevat huomaavat jo varmasti tässä kohtaa yhtymäkohtia NESin Castlevania kolmoseen. Voisin sanoa, että tämä on käytännössä täysin yksi yhteen tehty moderni näkemys CV 3.n kanssa, samalla lailla kun Mega man 9 & 10. Kyseessä on sama firma, joten siltäkin osin yhtäläisyyksiä löytyy. Toki tässä jo joitain moderneja juttuja, joita NESillä ei olisi voinut toteuttaa, mutta estetiikka on vahvasti 8-bit retroa hyvällä maulla toteutettuna.
Perinteistä kaavaa hämmennetään hieman kentistä löytyvillä pysyvillä bonuksilla: Sydämet pidentävät health-palkkia, ruukut antavat lisää magiapisteitä erikoiskykyjen käyttöön, mukana on myös ainakin haarniska, joka pienen tää vauriota, sekä rautahansikas, joka nostaa vauriota. Nuo löysin ekalla pelikerralla. Nimeomaan ekalla, sillä peli on NES-tyyliin lyhyehkö, minulla meni CV-veteraanina kolmisen tuntia koko hommaan alusta loppuun, veteran vaikeustasolla, eli knockback aktivoituna ja rajoitetuilla lisäelämillä. Myös beginner löytyy, mutta ei Castlevaniaa kuulu pelata ilman rotkoihin pudottavaa knockbäkkiä. Kentissä on runsaasti haarautuvia reittejä, joihin usein tarvitsee jonkun hahmon erkoiskykyä, joten kaikkiiin paikkoihin ei edes pääse ekalla pelikerralla. Muutenkin Vaihtoehtoisia loppuratkaisuja on useampi, sillä kamuja ei ole pakko ottaa mukaan ja ne voi jopa kylmästi tappaa tavattaessa. Loppuja on kuulemma kuusi erilaista.
Ulkoasu on mainio, jos pitää pikseligrafiikasta. Kaikki on näyttävää ja hyvällä maulla toteutettua gootikauhuhommaa, musiikki hyvää, vaan ei aivan Castlevanian parhaimpien biisien tasoa. Sanoisin, että Messengerin kanssa viime aikojen parasta 8-bit imitaatiota, mitä on tullut nähtyä.
Bloodstained: Curse of the Moon on perinteisestä tasoloikka-Castlevaniasta pitävälle pakollinen hankinta. Tämä jatkaa NESin sarjan kunniakasta perinnettä tyylillä. Minä pidän nimenomaan näistä, en niinkään lämpene Igavanioiden edestakaisin haahuilulle, vaikka SotN ja pari DS:n peliä on tullutkin pelattua ja ihan hyviä nekin ovat. Sitä uutta Igavania-Bloodstainedia en kuitenkaan ole vielä hankkinut.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan, ellei lämpöhalvaus vie mennessään!
-malone
Comments