Skip to main content

Mechamaanantai #1 Kultainen Aamunkoi

Hei,
Täältä tulee nyt se luvattu unboksaussarjan eka osa. Katsotaan, miltä vaikuttaa Bandai Tamashii Nationsin Metal Robot Spirits Akatsuki Gundam. Tämä on siis Bandain mechasarjaa, jonka vetonaulana toimii metallivalua oleva runko. Samaa sarjaa kun aiempi Destiny, siis. Tässä mennään vielä pykälää spesiaalimmaksi, koska Akatsuki oli Premium Bandai-nettikaupan yksinoikeus. 


Nämä ovat hankalia saada käsiinsä, koska P-Bandain julkaisut myydään vain heidän oman nettikauppansa kautta Japanissa, Hong Kongissa ja Taiwanissa, muiden pitää koittaa haalia ne hyppysiinsä, miten parhaaksi näkevät. Kaikki valmistetaan vieläpä ennakkovarausten perusteella ja vain sen verran kun tilauksia tuli, rajoitettuna eränä. Yleensä tähän sarjaan valikoituu harvinaisempia sivuhahmoja ja kulttimaineessa olevia juttuja, joiden menekki perusjulkaisuna ei ole taattu, siksi ennakkotilausmenettely. Kaikki joutuvat siis hankkimaan nämä samalla tavalla kun normaalit kuluttajat, josta johtuen, esim jenkkien kaupoissa Premium Bandain figuurit ovat satoja dollareita, johtuen välikäsien määrästä. Itse tilasin Japanista “käytettynä” mutta avaamaton se loota meikäläisen silmään oli, teipit paikoillaan ja kaikki.


ORB-01 Akatsuki (meinaa aamunkoittoa) Gundam on Gundam Seed Destinyssä nähty Mobile Suit, joka oli sarjan loppupuolella Orb-nimisen pienen saarivaltion superase valloittajia vastaan. Pilottina toimi prinsessa Cagalli Yula Athha, koska kaikki tietävät, että aikuiset ovat surkeita mechakuskeja. Silmiinppistävin piirre on mahdoton missata, kultaisella, kirkkaalla pinnalla on “in universe” -funktio: Se on todella peilipinta, joka tekee Akatsukista täysin haavoittumattoman kaikille sädeaseille. Vieläpä näkyy kimmottavan ampujan omat lasersäteet takaisin. Samalla Bandai sai tilaisuuden elvistellä uudella, hienolla maalaus- ja pinnoitustekniikallaan. Selkäosan siivekäs yksikkö on irrotettava ja tarvittaessa hävittäjäkoneena toimiva Oowashi, joka kanjien perusteella meinasi jotain lintua ja tietokone tiesi varmistaa että Merikotkahan se. Meri ja aurinkoteemat toistuvat merkinnöissä ja nimissä kauttaaltaan, Orbin vaakunakin on aurinko.


Katsotaaanpa sitten figua: Herran pieksut, että se kullanvärinen pinta on muuten nätin näköinen ja täysin virheetön! Painoa on, johtuen metallirungosta ja nivelet jämäkät kuin mitkä. Siipiä lukuunottamatta tilpehöörejä ei ole samassa määrin kuin Destinyssa, jolla oli pyssyjä ja härveleitä mahdottomat määrät. Vain vakiovalikoima käsiä, kivääri, tuplateräinen beam saber, kilpi ja jalusta, jossa on mukavan näköiset artwörkit. Upeassa, kiltävässä pinnassa piilee myös pikku huoli, tämä on muuten sellainen somenjälkimagneetti, että oksat pois. Ainakin minulla saippua ja mikrokuituliina oli kovassa käytössä, kun settelin Akatsukia valmiiksi kuvia varten. Tämä on sellainen figuuri, joka laitetaan kerralla kohdilleen, hyllyyn, eikä kosketa sen jälkeen.


Voin kuvitella, että joillekin väri voi olla vähän liikaa, mutta sitä ei pysty hehkuttamaan tarpeeksi, kuinka upealta se näyttää livenä. Akatsuki näyttää korulta tai taide-esineeltä, joten jos sen tyylistä figua kaipaa, niin parempaa tuskin on tarjolla. Niille, jotka tykkäävät käpistellä ja kokeilla  uusia asentoja ja juttuja figujensa kanssa usein en ehkä suosittelisi. 



Sillä lailla, ensimmäinen mechamaanantai aloitettiin tyylillä. Tämän fancympaa ei ole enää luvassa, koska kukkaro ei anna myöten. :D Kiitoksia lukijoille, ensi sunnuntaina jatketaan pelien parissa ja figuureja on luvassa taas vähän myöhemmin.

-malone   

Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...