Skip to main content

Superrobottinahistelu

Moi, 
Tällä kertaa vuorossa on perinteikäs, mutta täällä tuntematon suuruus. Kaipasin pitkästä aikaa pelattavaa Vitalle ja onneksi silmään osui peli, jota olen halunnut testata jo pidemmän aikaa, ei vaan ole tullut sopivaa tilaisuutta. Bandai Namcon vuonna 2016 julkaistu Super Robot Wars V. Ilmeisesti siis todellakin “v” eikä Roomalainen viisi, näitä on reippaasti enemmän alkaen jo ekalta Game Boylta, vaan virallista Englanninkielistä käännöstä ei ole näkynyt ennen kuin viime vuosina. Jep, jälleen yksi sarja, jota juuri kukaan länsimaissa ei ole pelannut, huolimatta sen melko suuresta suosiosta Aasiassa.


Super robot Wars (Super Robot Taisen) on lyhyesti strategia-rpg, kuten esimerkiksi Final Fantasy Tactics, Fire Emblem ja mitä näitä nyt on. Pelissä on siis visual novel.tyylinen juonenkuljetus keskustelujen muodossa ja itse peliosuus hoituu vuoropohjaisella taktisella taistelulla, jossa ylävinkelistä kuvatut hahmot liikkuvat ruuduissa ta komennot annetaan valikoista. Tämän sarjan juju on vaan huomattavasti keskiverto taktiikkaropea kunnianhimoisempi: Mitä jos kaikki Japanilaiset robotti- ja mecha-animaatioden hahmot olisivatkin samasta universumista? 



Kyllä vain, tässä läntätään yhteen hirmuinen määrä hahmoja samaan peliin oikein kunnon kaikkien aikojen eeppisimpään mechamääyhäkseen! Samaan tarinaan mahtuu niin tusinan verran eri Gundam-sarjoja, Evangelion, Full Metal Panic sun muita mitaristisia robottisarjoja jotka toimivat sulassa sovussa vanhojen 70-luvun superrobottien kuten Mazingerin, Getter Robon tai vähän uudenpien vastaavien kanssa. Lisäksi nämä kaikki matkaavat taistoon tukialuksinaan esim. Space Battleship Yamato tai Macross. Mukana on aivan julmettu määrä hahmoja, sadan paikkeilla alkaa jo seota laskuissa. 



Koko helahoito sidotaan yhteen tarinalla, jossa avaruuden valloittajat ovat tuhonneet maailman ja vain Space Battleship Yamato on jäljellä, tehtävänään matkata satoja tuhansia valovuosia hakemaan apua joltain muinaiselta superrodulta. Laivassa on upouusi warppimoottori, jotta matka olisi ylipäänsä mahdollinen, kaikki vaan ei tietenkään mene putkeen, vaan tarinassa ajaudutaan harharetkille toisiin ulottuvuuksiin ja aikajanoihin, joista pomitaan kytiin uusia hahmoja. Jos satut pitämään mechoista tai ylipäänsä Japaniroboteista, bongattavaa ja viittauksia löytyy hengästymiseen asti. Nämä eivät ole myöskän vain irrallisia cameoita, vaan pelissä on iso kasa dialogia, paikoin jopa alkuperäisillä ääninäyttelijöillä, jossa vaikkapa Evangelionin Shinji keskustelee Gundamin Amuron kanssa. 



Peliäkin löytyy: Taisteluissa on reippaasti vaihtoehtoja, jo pelkästään himan hahmokaartion ansiosta, mutta lisäksi mukana on monipuolista hahmonkehitystä: Pilottien kkykyjä voi kehittää kahdella tapaa, statsien nostolla ja taitoja opettelemalla. Tämän lisäksi robotteja voi kustomoida nostamalla niiden eri ominaisuuksia tai varustamalla niitä erikoisosilla tai itemeillä Pilotteja kehitetään Tactical pointseilla, mechoja rahalla, joita molempia kerätään taisteluista. Robottityypeillä on myös selkeät erot: Superrobotit ovat kestäviä, lyövät lujaa, etenkin läheltä ja niissä voi olla toisinaan useampi pilotti. Mechat ovat kevyempiä, nopeampia, eivätkä niin kestäviä, vaan perustavat puolustuksensa väistämiseen. Tukialukset toimivat nimensä mukaisesti tukena, antavat bonuksia ja ampuvat isoilla tykeillään kauas, mutta eivät liiku kätevästi.



Taistelut eivät kjuitenkaan ole vaikeita, etenkään, jos on perillä kuinka tämän tyyliset pelit toimivat, nyt päälle 30 skenaarion jälkeen olen tainnut nähdä Game Overin kerran, tämäkin siksi, että en arvannut, kuinka scriptattu kohta kuuluu hoitaa.

Super Robot Warsin ulkoasu mukailee muita saman tyyppisiä pelejä: Visual Novel-osuuden hahmopotretit on hyvin piirrettyjä, mutta mitään animaatioita ei ole, ainoastaan muuttuvia ilmeitä tilanteen mukaan. Taisteluosuudessa sen sijaan on animaatioita jokaisen hyökkäyksen esittämiseen. Näissä on mukana myös ääninäyttely ja jokaisen hahmon tunnarit. Animaatiot saa kytkettyä pois päältä, jos ei halua katsella joka kerta, kun Space Battleship Yamato ampuu sadannen kerran kaikilla tykeillään noin 30 sekunnin ajan. Itse haluan. 



Super Robot Wars V on ennen kaikkea mechafanin unelmien täyttymys ja fiilistely, sen verran koko hommasta paistaa läpi rakkaudesta lajiin-pelinkehitys. Mukana on myös mukava strategia-rpg, mutta sen tyylin pelien veteraaneille haaste jäänee kevyeksi. Ainakin minä onnistuin kustomoimaan jo tässä vaiheessa peliä aluksi valittavan “päähahmoni” jo sellaiseksi voittamattomaksi murhamechaksi, ettei paremmasta väliä. One-shottailen pahiksia vasemmalta ja oikealta, niiden osumamahdollisuuden meikäläiseen liikkuvan pyöreän 0% paikkeilla, lukuunottamatta bosseja. Sarjan pelejä on muuten alkanut näkyä muitakin, ainakin joku on saatavilla myös Switchille ja Steamistakin taitaa löytyä jotain, jos kiinnostaa kokeilla. Vaikea kuvitella paremmin käsikonsolille sopivaa rentoa ja kiireetöntä hyvän mielen peliä, joka ei ole Animal Crossing.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan!

-malone

Comments

Anonymous said…
"Rento ja kiireetön"??? xD Mitä ihmettä... ja mitä tuo Nine oikein vihjailee pikkuiselle Shinjille! o.o
Snou
Malone said…
Jep, tämä on helppo, vuoroissa pelattava/visual novel-yhdistelmä jonka voi jättää pauselle tai tallentaa mhin kohtaan vaan ja juonessa on huumoria mukana. Aika rento on. Nine opettaa Shjinjille miehistymisen alkeita. :D

Se nine on itseasiassa tekoäly-androidi, joka on pelin "päähahmon" mechan tekoäly ja designeted waifuhahmo. (Se päähahmo on tuo pilottitakkinen dude noissa kuvissa. Naisversiokin löytyy valittavaksi alussa, en tiedä saako se husbandon)

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...