Skip to main content

Kamurochon Kadut Ovat Pikseliset

 Hei,

Tällä kertaa kerron poikkeuksellisesti aivan uunituoreesta pelistä. Steamiin ilmaantui 17.10 eli eilen peli nimeltä Streets of Kamurocho, joka on osa Segan 60-vuotis juhlallisuuksia. Melkoisen pitkä pätkä videopelifirmalle, vaikka Nintendon ikiä ei olla lähelläkään. Segan tapauksessa ollaan kuitenkin aina oltu jonkin sortin pelihalliviihteen parissa, sillä firman ensimmäiset masiinat olivat perinteisiä yksikätisiä rosvoja ja varhaisia pachinkoja. Videopeleihin Sega laajenti 70-luvulla. Minulle Sega on aina ollut mukana peliharrastuksessa ainakin jossain muodossa, mutta ehkä vahvimmin 90-luvulla pelihallien ja Mega Drive/Saturn-yhdistelmän ansiosta. Sitten oli vähän hiljaisempaa 2000-luvulla, kunnes ilmestyi eräs pelisarja nimeltä Yakuza (Ryu Ga Gotoku). 

Yakuzasta muodostui Metal Gearin tilalle se tärkein vielä jatkuva moderni pelisarja, joka vieläpä etenee reaaliajassa ja hahmojen annettiin vanheta tai siirtyä eläkkeelle uskottavan tuntuisesti. Mieleenpainuvat hahmot, hauskat sivujuonet ja todelliselta tuntuvat kaupungit, sekä paikoitellen riipaiseva draama loivat oman elävän, hengittävän maailmansa, johon on helppo kiintyä. Ryu Ga Gotoku-studiolla on muuten yhteys Segan kulta aikaan 90-luvulla: Toshihiro Nagoshi, Yakuzan tuottaja ja pääjehu sekä useat tiimin tyypit ovat entisiä Sega AM2-studion jäseniä, joka siis teki käytännössä kaikki firman pelihallihitit Virtua Fightereista Sega Rallyyn.

Niin, mikäs tämä Streets of Kamurocho on? No, se on käytännössä simppeli Streets of Rage 2:n päälle rakenettu hacki, jossa spritet ja kentät on vaihdettu Yakuza-teemaisiksi. Peli on ikäänkuin pieni kädenojennus ja fiilistelyn pätkä faneille ja samalla sopiva tilaisuus virittäytyä tunnelmaan Yakuza 7:n julkaisua varten, joka on marraskuun puolivälissä. Streets of Kamurocho ei maksa mitään ja sen voi ladata Steamista, mutta vain tämän viikonlopun ajan. Sitten se on poissa. 

Peli on lyhyt, vain neljän kentän mittainen pätkä, jonka pelaa vartissa, sitten se looppaa alusta vaikeampana. Alkuperäinen SoR oli toki pidempi. Kaverukset Kiryu ja Majima murjovat tuttuun tyyliin gangstereita ja päihittävät pari bossia, sitten aukeaa kolmas pelattava hahmo, jota ei ole ajankohtaan nähden vaikea arvata: Seiskan uusi päähenkilö Ichiban. 

Tämä oli mukava ja blogin arvoinen ylläri pappaikäiseltä Segalta, joka varmasti sykähdyttää vain ja ainoastaan riittävän suurta fania. Minä olen justiinsa sopivaa kohderyhmää. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille ja palaan taas pian asiaan.

-malone



Comments

Anonymous said…
Siskon miehen kanssa on tullu co-opina hakattua Streets of Rage 2:sta ja Yakuza -pelisarjasta on tullut kans äkkiä yksi mun lemppari pelisarjoista nyt kun Metal Gear istuu jäähyllä, joten tää oli aika miellyttävä ylläri. Harmi lyhyestä kestosta ja 16-bittisiä Yakuza renkutuksia olis voinu kuulua enemmänkin.

Yakuza 7:aan kosken vasta kun Kiryu saaga on pelattu pakettiin ja siihen perään varmaan vielä Judgment, joten en ihan hetkeen...


-SilentwarriorX
Malone said…
Jep, ihan kiva ylläri, vaikka lyhykäinen onkin.
Innolla odottelen seiskaa.

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...