Skip to main content

Mies Mandalorelta: Pikku-ukkoperjantai #5

 Hei,

Perjantain iloksi unboksausta. Tämän hetken ehkä puhutuimman sarjan vanavedessä katsotaan, miltä jo tutuksi tulleen Bandain Tamashii Nationsin S.H. Figuarts The Mandalorian Beskar Armor Version näyttää. Omasta puolestani voin sanoa, että Disney+ -sarja on juuri omaan makuuni sopivaa Tähtien Sotaa ja palautti jossain määrin uskoa sekä roppakaupalla mielenkiintoa Disneyn Warseja kohtaan. Vähemmän diskotikkuja ja kylpytakkeja, enemmän kummia otuksia, planeettoja ja avaruuscowboyta. Lone Wolf & Cub on ainakin luettu. Tässä sarjassa näyttääkin olevan Dave Filonilla näppinsä pelissä, eli sama hemmo joka on Star Wars -animaatiosarjojen takana, jotka ovat reippaasti uusia leffoja parempia. Tämä on siis toinen Figuartsin Mandalorialainen, tällä kertaa “virallisemmassa” lookissa. Ensimmäistä haarniskaa pidetään vain kahden jakson verran. 


Ensimmäiseksi huomioin, miten tyylikäs ja elegantti loota on: Kuvista ei aivan välity, kuinka koko pahvi on pinnoitettu kiiltävällä, foliomaisella efektillä, joka tekee siitä kauttaaltaan kiiltävän. Tuli heti mieleen muksuna kerätyt keräilykortit, joissa oli toisinaan sama efekti. Harvemmin tulee hehkutettua lootaa, mutta tämä oli mainittava.

Lootasta löytyy roppakaupalla tilpehöörejä. Itse ukkelin lisäksi vaihtokäsiä, jetpack ja Mudhorn-vaakunalla koristeltu olkasuojus, jotka ovat niinikään Beskar-teräksen kiiltäviä. Pistooli & kotelo, liekinheitinefekti, Whistling Birds-efekti, vibroblade, kiväärin sähköefekti, kiväärin kiinnitysosa ja jetpackin suihkuefektit. Vaihto-osia on niin maan perusteellisesti ja se olikin syy, joka teki tästä figuurista vastustamattoman. Puhutaanpa hetki kivääristä: Se on aika mahtavaa, kuinka pyssy, jota prototyyppi-Boba Fett käytti yhden kerran pahamaineisessa Holiday Specialissa vuonna 1978 ja jota suurin osa edes Star Wars-faneista ei ole nähnyt löyti lopulta tiensä Disney+ -sarjaan, joka teki siitä kertaheitolla ehkä siisteimmän aseen heti valomiekan jälkeen. 

Itse figun design ja kaiverrus on huippuluokkaa. En löytänyt mokia tai varsinaisia virheitä suhteessa esikuvaan. Viitta on kokoonsa nähden paksuhkoa kangasta, jossa ei ole sisällä rautalankoja, mutta pitää jonkin verran muotoa. Mihinkään sivulle sojottaviin hurrikaaniasentoihin sitä ei kuitenkaan saa. Viitan on syytäkin olla pehmeä, koska se pitää saada syrjään, jos aikoo kiinnittää jetpackin.

Niveliä löytyy riittävästi. Suurin osa on tuplasaranoita ja palloja, niinkuin olettaa sopii. Hahmon ulkonäössä on kuitenkin pari rajoittavaa tekijää, jotka estävät villeimmät vääntelyt. Merkittävin on panosvyö, joka kulkee olan yli, se rajoittaa aika paljon keskivartalon liikettä. Onneksi kyseessä on haarniskoitu tyyppi, eikä akrobaatti. Pikkutilpehöörien asentaminen paikoilleen vaatii kärsivällisyyttä ja jonkun verran sorminäppäryyttä. Etenkin kiväärin selkään kiinnitys, joka vaatii pyssyn purkamista osiin, sekä olkasuojan paikoilleen laittaminen. 

Maalaus on mainiota, etenkin metallin kiilto on kohdillaan. Meisho-sarjan realistista materiaalien, esimerkiksi nahan efektiä ei kuitenkaan löydy. Lipsuntaa ei kuitenkaan ole missään.

Hintaansa nähden hieno esitys, etenkin tilpehöörien määrän ja monipuolisuuden osalta. Tämä maksaa about tuplasti Hasbron Black Seriesin verran, mutta on triplasti parempi.

Siinä kaikki tällä kertaa, sunnuntaina taas peliblogia. Kiitoksia paljon lukijoille!


-malone

 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...