Skip to main content

Mies Mandalorelta: Pikku-ukkoperjantai #5

 Hei,

Perjantain iloksi unboksausta. Tämän hetken ehkä puhutuimman sarjan vanavedessä katsotaan, miltä jo tutuksi tulleen Bandain Tamashii Nationsin S.H. Figuarts The Mandalorian Beskar Armor Version näyttää. Omasta puolestani voin sanoa, että Disney+ -sarja on juuri omaan makuuni sopivaa Tähtien Sotaa ja palautti jossain määrin uskoa sekä roppakaupalla mielenkiintoa Disneyn Warseja kohtaan. Vähemmän diskotikkuja ja kylpytakkeja, enemmän kummia otuksia, planeettoja ja avaruuscowboyta. Lone Wolf & Cub on ainakin luettu. Tässä sarjassa näyttääkin olevan Dave Filonilla näppinsä pelissä, eli sama hemmo joka on Star Wars -animaatiosarjojen takana, jotka ovat reippaasti uusia leffoja parempia. Tämä on siis toinen Figuartsin Mandalorialainen, tällä kertaa “virallisemmassa” lookissa. Ensimmäistä haarniskaa pidetään vain kahden jakson verran. 


Ensimmäiseksi huomioin, miten tyylikäs ja elegantti loota on: Kuvista ei aivan välity, kuinka koko pahvi on pinnoitettu kiiltävällä, foliomaisella efektillä, joka tekee siitä kauttaaltaan kiiltävän. Tuli heti mieleen muksuna kerätyt keräilykortit, joissa oli toisinaan sama efekti. Harvemmin tulee hehkutettua lootaa, mutta tämä oli mainittava.

Lootasta löytyy roppakaupalla tilpehöörejä. Itse ukkelin lisäksi vaihtokäsiä, jetpack ja Mudhorn-vaakunalla koristeltu olkasuojus, jotka ovat niinikään Beskar-teräksen kiiltäviä. Pistooli & kotelo, liekinheitinefekti, Whistling Birds-efekti, vibroblade, kiväärin sähköefekti, kiväärin kiinnitysosa ja jetpackin suihkuefektit. Vaihto-osia on niin maan perusteellisesti ja se olikin syy, joka teki tästä figuurista vastustamattoman. Puhutaanpa hetki kivääristä: Se on aika mahtavaa, kuinka pyssy, jota prototyyppi-Boba Fett käytti yhden kerran pahamaineisessa Holiday Specialissa vuonna 1978 ja jota suurin osa edes Star Wars-faneista ei ole nähnyt löyti lopulta tiensä Disney+ -sarjaan, joka teki siitä kertaheitolla ehkä siisteimmän aseen heti valomiekan jälkeen. 

Itse figun design ja kaiverrus on huippuluokkaa. En löytänyt mokia tai varsinaisia virheitä suhteessa esikuvaan. Viitta on kokoonsa nähden paksuhkoa kangasta, jossa ei ole sisällä rautalankoja, mutta pitää jonkin verran muotoa. Mihinkään sivulle sojottaviin hurrikaaniasentoihin sitä ei kuitenkaan saa. Viitan on syytäkin olla pehmeä, koska se pitää saada syrjään, jos aikoo kiinnittää jetpackin.

Niveliä löytyy riittävästi. Suurin osa on tuplasaranoita ja palloja, niinkuin olettaa sopii. Hahmon ulkonäössä on kuitenkin pari rajoittavaa tekijää, jotka estävät villeimmät vääntelyt. Merkittävin on panosvyö, joka kulkee olan yli, se rajoittaa aika paljon keskivartalon liikettä. Onneksi kyseessä on haarniskoitu tyyppi, eikä akrobaatti. Pikkutilpehöörien asentaminen paikoilleen vaatii kärsivällisyyttä ja jonkun verran sorminäppäryyttä. Etenkin kiväärin selkään kiinnitys, joka vaatii pyssyn purkamista osiin, sekä olkasuojan paikoilleen laittaminen. 

Maalaus on mainiota, etenkin metallin kiilto on kohdillaan. Meisho-sarjan realistista materiaalien, esimerkiksi nahan efektiä ei kuitenkaan löydy. Lipsuntaa ei kuitenkaan ole missään.

Hintaansa nähden hieno esitys, etenkin tilpehöörien määrän ja monipuolisuuden osalta. Tämä maksaa about tuplasti Hasbron Black Seriesin verran, mutta on triplasti parempi.

Siinä kaikki tällä kertaa, sunnuntaina taas peliblogia. Kiitoksia paljon lukijoille!


-malone

 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv