Skip to main content

Mies Mandalorelta: Pikku-ukkoperjantai #5

 Hei,

Perjantain iloksi unboksausta. Tämän hetken ehkä puhutuimman sarjan vanavedessä katsotaan, miltä jo tutuksi tulleen Bandain Tamashii Nationsin S.H. Figuarts The Mandalorian Beskar Armor Version näyttää. Omasta puolestani voin sanoa, että Disney+ -sarja on juuri omaan makuuni sopivaa Tähtien Sotaa ja palautti jossain määrin uskoa sekä roppakaupalla mielenkiintoa Disneyn Warseja kohtaan. Vähemmän diskotikkuja ja kylpytakkeja, enemmän kummia otuksia, planeettoja ja avaruuscowboyta. Lone Wolf & Cub on ainakin luettu. Tässä sarjassa näyttääkin olevan Dave Filonilla näppinsä pelissä, eli sama hemmo joka on Star Wars -animaatiosarjojen takana, jotka ovat reippaasti uusia leffoja parempia. Tämä on siis toinen Figuartsin Mandalorialainen, tällä kertaa “virallisemmassa” lookissa. Ensimmäistä haarniskaa pidetään vain kahden jakson verran. 


Ensimmäiseksi huomioin, miten tyylikäs ja elegantti loota on: Kuvista ei aivan välity, kuinka koko pahvi on pinnoitettu kiiltävällä, foliomaisella efektillä, joka tekee siitä kauttaaltaan kiiltävän. Tuli heti mieleen muksuna kerätyt keräilykortit, joissa oli toisinaan sama efekti. Harvemmin tulee hehkutettua lootaa, mutta tämä oli mainittava.

Lootasta löytyy roppakaupalla tilpehöörejä. Itse ukkelin lisäksi vaihtokäsiä, jetpack ja Mudhorn-vaakunalla koristeltu olkasuojus, jotka ovat niinikään Beskar-teräksen kiiltäviä. Pistooli & kotelo, liekinheitinefekti, Whistling Birds-efekti, vibroblade, kiväärin sähköefekti, kiväärin kiinnitysosa ja jetpackin suihkuefektit. Vaihto-osia on niin maan perusteellisesti ja se olikin syy, joka teki tästä figuurista vastustamattoman. Puhutaanpa hetki kivääristä: Se on aika mahtavaa, kuinka pyssy, jota prototyyppi-Boba Fett käytti yhden kerran pahamaineisessa Holiday Specialissa vuonna 1978 ja jota suurin osa edes Star Wars-faneista ei ole nähnyt löyti lopulta tiensä Disney+ -sarjaan, joka teki siitä kertaheitolla ehkä siisteimmän aseen heti valomiekan jälkeen. 

Itse figun design ja kaiverrus on huippuluokkaa. En löytänyt mokia tai varsinaisia virheitä suhteessa esikuvaan. Viitta on kokoonsa nähden paksuhkoa kangasta, jossa ei ole sisällä rautalankoja, mutta pitää jonkin verran muotoa. Mihinkään sivulle sojottaviin hurrikaaniasentoihin sitä ei kuitenkaan saa. Viitan on syytäkin olla pehmeä, koska se pitää saada syrjään, jos aikoo kiinnittää jetpackin.

Niveliä löytyy riittävästi. Suurin osa on tuplasaranoita ja palloja, niinkuin olettaa sopii. Hahmon ulkonäössä on kuitenkin pari rajoittavaa tekijää, jotka estävät villeimmät vääntelyt. Merkittävin on panosvyö, joka kulkee olan yli, se rajoittaa aika paljon keskivartalon liikettä. Onneksi kyseessä on haarniskoitu tyyppi, eikä akrobaatti. Pikkutilpehöörien asentaminen paikoilleen vaatii kärsivällisyyttä ja jonkun verran sorminäppäryyttä. Etenkin kiväärin selkään kiinnitys, joka vaatii pyssyn purkamista osiin, sekä olkasuojan paikoilleen laittaminen. 

Maalaus on mainiota, etenkin metallin kiilto on kohdillaan. Meisho-sarjan realistista materiaalien, esimerkiksi nahan efektiä ei kuitenkaan löydy. Lipsuntaa ei kuitenkaan ole missään.

Hintaansa nähden hieno esitys, etenkin tilpehöörien määrän ja monipuolisuuden osalta. Tämä maksaa about tuplasti Hasbron Black Seriesin verran, mutta on triplasti parempi.

Siinä kaikki tällä kertaa, sunnuntaina taas peliblogia. Kiitoksia paljon lukijoille!


-malone

 


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...