Hei,
Jatketaan vielä toinen viikonloppu uusien pelien parissa. Tällä kertaa aiheena on henkinen jatko-osa jo aiemmin käsitellylle klassikkopelisarjalle. Vuorossa on juuri julkaistu Star Wars Squadrons.
Vanhempien PC-pelaajien lämmöllä muistelema X-Wing/TIE Fighter -sarja sai yllättäen henkisen jatko-osan EA:n toimesta, jonka track record Star Wars-pelien parissa ei todellakaan ole kovin mairitteleva jos vertaa Lucasartsin aikoihin. Siksi Star Wars Squadrons tulikin täysin puskista, kukaan ei odottanut että nykyajan mittapuulla ei todellakaan seksikäs avaruussimulaattori olisi kehitteillä.
Olen tainnut kertoa tämän useampaan otteeseen, mutta kerrataan nyt vielä: Minulle Star Warsissa siisteintä on ollut lapsesta saakka siistit alukset, otukset, haarniskat, planeetat ja pelit ja pensselit. Alkuperäisiä hahmoja lukuunottamatta (Luke, Vader, Obi-Wan, Yoda) Jedit eivät usein aiheuta sen kummempia sydämentykytyksiä, varsinkaan kun kylpytakeissa diskotikkuja villisti heiluttavia heeboja on tungettu joka paikka täyteen, jolloin koko porukan mystiikka on karissut lähelle nollaa. Modernin Star Warsin ongelma ylipäätään on ihme tarve yliselittää jokainen pikku yksityiskohta, mutta Jedien kohdalla inflaation on zimbabwen luokkaa. Siispä, avaruustaistelut ovat se, mikä on säilyttänyt hohtonsa 80-luvulta saakka.
Star Warsin taistelut eivät ole modernia scifiä, vaan esikuvana on toiminut pikemminkin 2. Maailmansodan lentotukialusten taistot pienellä 1. Maailmansodan herrasmiespilotti-höysteellä (Imperiumilla on jopa “flight Baron” -arvo lentueenjohtajille). Pyssyt ammutaan käsivaralta ja vauhdit ja etäisyydet potkurikoneiden luokkaa. Isot risteilijät toimittavat taistelulaivojen ja lentotukialusten virkaa, siinä missä pienten alusten rooli on olla joko torjuntahävittäjiä, pommittajia tai jotain siltä väliltä.
Squadrons on jaettu yksinpelikampanjan ja selvästi pääpainona olevan moninpelin kesken.Koska minä en paljon netissä pelaile, niin ostin pelin lähinnä yksin pelailua varten, onneksi hintaa oli vain 40€. Tarina seuraa vuoron perään sekä Uuden tasavallan Vanguard-lentuetta, että Imperiumin Titan-lentuetta. Tämä sijoittuu hieman Endorin taistelun jälkeen SW-kaanonia, eli Keisari on nakattu kuiluun, Vaderilta nirri pois ja molemmat Kuolemantädet posautettu taivaan tuuliin. Jäljellä olevat Imperiumin kapiaiset ovat nyt keskenään nahistelevia kuppikuntia kun Kapinaliitto puolestaan julistautui uudeksi viraliseksi Tasavallaksi. Tarinassa nähdään ihan mukava sivujuonne, joka ei vaikuta juurikaan isoon kuvaan, mutta toimii riittävän kovien panosten kehyksenä 14:sta tehtävälle. Jokunen muualta tuttu hahmo nähdään tervetulleina easter eggeinä. Pelaaja liittyy mukaan keltanokkana ja lunastaa paikkansa porukassa sankaroimalla asiaan kuuluvasti. Tehtävien välillä voi käydä kuuntelemassa kamujen jorinoita hangaarissa, mutta mitään kovin kummoisia dialogeja on turha odottaa.
Pelattavuus on hieman kevennetty alkuperäisen X-Wingin lähes simulaattorista, joka lienee paikallaan, jotta pelistä tulisi padilla pelattava ja muidenkin kun vanhojen PC-jyyrien lähestyttävä. Tästä huolimatta, tuntuma on yllättävän samankaltainen kun 25 vuotta sitten, jopa siinä määrin, että ainakin minä yllätyin ihan kunnolla. Jokaiselle napille löytyy käyttöä ja alusta saakka sarjalle ominainen energianhallinta aseet/moottorit/suojakenttä -kolminaisuus on säilytetty sellaisenaan. Ehdoton sarjan tunnusmerkki, josta tietää että kehittäjät ovat tienneet, mitä tässä tehdään. Vähän on menty “cinemaattisempaan” suuntaan tehtävärakenteessa, eli enemmän on skriptattu ja tapahtumat ovat kiivaampia. Siinä, missä ennen esimerkiksi lisäohjusten lataus ja korjauksien tekoon olisi pitänyt painaa 4-5 nappia ja odottaa puoli minuuttia telakoituneena huoltoalukseen, niin nyt painetaan “käskynappia” ja homma hoituu sekunneissa ilman että edes tarvitsee jarruttaa. Itse taistelu on hyvin samankaltaista, näissä “lisäominaisuuksissa” on oiottu. Homma hoitui PS4-padilla riittävän hyvin, mutta kaipaisin kyllä joykkaria. Tästä löytyy muuten myös VR-tuki, jota ehdottomasti haluaisin kokeilla, ensimmäistä kertaa eläessäni. Toistaiseksi mikään muu peli ei moista mielitekoa ole saanut aikaiseksi.
Pirssejä löytyy tasamäärä molemmille. Kapinallis..anteeksi Tasavallan käytössä ovat jokapaikanhöylä X-Wing, torjuntahävittäjä A-Wing, pommikone Y-Wing ja tuki/korjausalus U-Wing. Imperiumin vastaavat ovat TIE Fighter, TIE Interceptor, TIE Bomber ja TIE Reaper. Alusten varusteita, moottoreita, suojakenttää sun muuta pientä voi editoida maun ja roolin mukaan. Kaikissa valinnoissa on sekä bonus- että haittapuolensa. Olisin kaivannut mukaan vielä ainakin B-Wingia ja joko Gunboatia tai TIE Advancedia. Näilläkin pärjää ja moninpeliä silmälläpitäen ymmärtää, miksi mukana ei ole uudempaa, selvästi parempaa alusta, joka tekee yhden vanhoista perinteisistä tarpeettomaksi.
Ulkoasu on vallan mainio. Perinteinen tyyli on säilytetty, mutta kaikki vaan on hienompaa ja ykstyiskohtaisempaa. Tällä on yllättäen jopa hieman negatiivinen vaikutus parissa tehtävässä: Mustaa avaruutta näkyy hyvin vähän, vaan aina pyöritään jossain asteroidien, avaruuasaemien, pilvien, nebulojen sun muiden keskellä ja jopa sisällä, mikä tekee vihollisten havainnoinnista paikoitellen hankalaa ja lentämisestä klaustrofobista, kun koko ajan on vaarassa törmätä johonkin. Toki tässä on tutka ja kohteen lukitus, mutta kyllä niitä kohteita pitää seurata myös ottamalla silmä käteen ja kuikuilemalla ikkunasta. Onhan se toki järkeenkäypää, että ei nyt kukaan mene minnekään tyhjään avaruuteen tappelemaan, mutta ehkä parissa kohtaa mennään liian pitkälle “hienojen maisemien” kanssa pelattavuuden kärsiessä. Testasin jokusen moninpelikartankin, se on käytännössä deathmatch-valtausta, jossa pitää tuhota toisen puolen iso alus kolmivaiheisessa tehtävässä. Varmasti tuttua kaikille moninpelipyssyttelyjä pelanneelle.
Kaiken kaikkiaan Squadrons on tervetullut, joskin selvästi pienen budjetin peli, jolla varmasti vähän kosiskellaan vanhoja Star WARs-faneja ja kokeillaan jäätä, olisiko tämänkaltaiselle pelille tilausta. Minulle on vain ihan bonusta että välillä ilmestyy DLC:tön, kerralla valmis 10h kampanjan peli mielenkiintoisesta aiheesta. On tämä tosi karsittu, mutta aihe ja nostalgia kantavat riittävästi, että paketti on ostamisen arvoinen. Jos omistat VR:n, niin silloin ehdoton hankinta.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments