Moi,
On aika palata parin viikon jälkeen Famicomin pariin. Tällä kertaa vuorossa on jo ennestään tutun pelin hieman erikoisempi jatko-osa, Namcon Dragon Buster 2 vuodelta 1989.
Vuoden 1984 kolikkopelin käännös katsastettiin jo aikoja sitten, kyseessä oli ehkä ensimmäinen peli koskaan, jossa päähahmolla oli (kankea) tuplahyppy. Jatko-osaa odoteltiin viisi vuotta ja tämä on julkaistu yksinoikeudella vain Famicomille. Pelin tarina antaa ymmärtää, että se on esi-osa ensimmäiselle pelille: Tapahtumat sijoittuvat tuhansia vuosia ennen ykköstä ja pelin sankari Carl (aika tavanomainen nimi näin kunnianhimoiseen high-fantasyyn) etsii Totuuden Miekkaa, jolla tuhota paha Lohikäärme. Ykkösen sankarilla sitten kaiketi oli tämä Carlin löytämä miekka.
Toisin kuin ensimmäinen Dragon Buster, tämä ei ole sidescoller, vaan Zelda 1:n tyylinen ylhäältä kuvattu toimintaseikkailu, joskin kartta on enemmän kuin Zelda kakkosesta. Kartalta valitaan luolasto, johon mennä ja sitten siirrytään ylävinkkelin toimintaan. Luolasto paljastuu vähitellen tutkittaessa ja jokaisessa on yhdellä hirviöllä avain, joka tarvitaan ulospääsyyn ja kartalla etenemiseen. Mukana on muutama esine ja pelin tärkeimmän ominaispiirteen, jousen nuolet löytyvät kanssa luolastoista. Jousesta puheenollen, se on asia, joka tekee tästä pelistä erilaisen ja vähän jännemmän kun keskinkertaisen Zelda-kopion. Ensinnäkin, jousi pääaseena ei ole mikään tyypillisin ratkaisu ja sen lisäksi nuolet ovat ilmaisesti Wilhelm Tell-koulukunnan temppuammuntaa varten, sillä ne kimpoavat seinistä, samalla tavalla kuin pallo. Jos ammut suoraan seinään, se kimpoaa suoraa takaisin, viistosta kohtaa sivulle. Ruudulla voi olla yhtä aikaa vain yksi nuoli, joten laukaus kannattaa tähdätä tarkkaan, muuten ei voi ampua päälle hyökkivää vihollista kun nuoli on kimmokkeen jäljiltä yhä menossa ties minne tai jopa pahimmillaan päätyy ampumaan itseään omalla nuolellaan. Taitavasti ampumalla kimmoketta voi myös käyttää hyväkseen. Tämä on pelin ehdottomasti mielenkiintoisin mekaniikka, enkä ihan heti muista nähneeni toista näin vanhoissa peleissä. Carlilla ei ole elämäpalkkia, vaan hän kestää viisi osumaa ja jokaista osoittaa nutun vaihtuva väri, vihreästä punaiseen. Peli on myös melko pitkä ja kartat suurenevat jokaisen uuden landian myötä, joita lienee kahdeksan. Onneksi löytyy salasana.
Mikään erityisen näyttävä peli ei ole, mutta ulkoasu ajaa asiansa. Carl ja pari isompaa vihollista ovat ihan näyttäviä, mutta luolastot kaipaisivat reippaasti lisää detaljia ja vaihtelua. Musiikista ei juuri voi puhua, sillä kartan rallatusta lukuunottamatta, mitään biisejä ei ole, vain muutama hirviöiden urahdus ja aseen kilahdus.
Dragon Buster 2 on erikoinen ja jännä Zeldan tyyppinen toimintaseikkailu, tai olisi, ellei peli olisi niin perhanan pitkä ja puuduttava. Kunnon musiikki, hiema enemmän tempoa ja vaihtelua luolastoihin, sekä lyhyemmät kartat tekisi tästä varsin mainion pelin. Nyt kyseessä on vain kuriositeetti ja ainakin meikäläinen kyllästyi jauhamaan samalta näyttäviä luolastoja maailmassa 3. Salasana antaa mahdollisuuden palata lohikäärmeen metsästykseen, mutta saa nähdä, kuinka lopulta käy.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments