Skip to main content

90-luvun samuraihenkeä, osa 5

 Moi,

Tänään on vuorossa Samurai Shodown Neo Geo -kokoelman katsauksen viimeinen osa. Tai oikeastaan osat, sillä Samurai Shodown vitosesta on kolme eri julkaisua. Pelit eivät eroa niin merkittävästi toisistaan, että olisi järkevää lähteä ruotimaan jokaista erikseen, joten luon ensin pienen katsauksen pelin alkuperään ja sitten keskityn tämän kokoelman vetonaulaan, eli ennen julkaisemattomaan Samurai Shodown V Perfectiin.

Konkurssin partaalta pelastettu SNK, tai tähän aikaan SNK Playmore julkaisi vielä vuonna 2003 pelin ikääntyneelle Neo Geo-kolikkopelille ja tämä peli oli siis Samurai Shodown V. Aikaa edellisestä sarjan pelistä oli kulunut seitsemän vuotta ja välissä oli ehtinyt tapahtua kaksi omistajanvaihdosta ja pelin kehittänyt tiimikin oli eri. Tässä projektissa siis oli kaikki katastrofin ainekset. Vaan, vastoin odotuksia SS V oli vallan mainio peli, joka ei varsinaisesti mullistanut sarjaa, mutta hioi pelin taas hieman aiempaa sujuvammaksi jättämättä käytännössä mitään pois. Peli sai hyvän vastaanoton ja myös PS2 käännöksen Japanissa ja Euroopassa. Jostain syystä jenkki-Sony ei lämmennyt, eikä ottanut peliä levitykseen. Vuotta myöhemmin julkaistiin vielä hiotumpi päivitysversio, Samurai Shodown V Special, joka on Neo Geon viimeinen virallinen peli. 

Siirrytään sitten nykypäivään.  Elpymisen merkkejä osoittanut SNK julkaisi 2020 tämän kokoelman, josta olen kirjoitellut jo viiden blogauksen verran ja ilmoitti, että bonuksena levyllä olisi ennen julkaisematon Neo Geon Samurai Shodown. Tämä peli on siis SS Perfect, joka toimi varmasti usealle houkuttimena tämän kokoelman hankkimiseen. Perfect kehitettiin käytännössä valmiiksi, mutta jäi aikoinaan pöytälaatikkoon ja nyt, 18 vuotta edellisen pelin jälkeen, se on tarjolla ensimmäistä kertaa.

Lyhykäisyydessään Samurai Shodown V Perfect tekee käytännössä kaiken saman kuin perus vitonen ja Special, mutta lisää pari hahmoa ja muuttaa pieniä nyansseja, jotka eivät varmasti aukea kuin pelejä enemmän pelanneille. Pohja on kuitenkin jo valmiiksi niin vahva, ettei tarvitsekaan. Sarjan viides osa on mielestäni paras pelimekaniikoiltaan ja uudet hahmotkin ovat jälleen onnistuneita, highlightseina etenkin ogre Kusaregado, Tokugawa Yoshitora ja erikoisesti jousta käyttävä Mina Makimiya.

Samurai shodown V Perfect ei ehkä ole nimensä mukaisesti aivan täydellinen peli, mutta se on erittäin hyvä 2D-tappelu, jota pelaa vielä tänäkin päivänä mielellään. Kadonneeksi luullun pelin tuominen saataville osana tätä kokoelmaa oli hieno kulttuuriteko.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv