Skip to main content

90-luvun samuraihenkeä, osa 5

 Moi,

Tänään on vuorossa Samurai Shodown Neo Geo -kokoelman katsauksen viimeinen osa. Tai oikeastaan osat, sillä Samurai Shodown vitosesta on kolme eri julkaisua. Pelit eivät eroa niin merkittävästi toisistaan, että olisi järkevää lähteä ruotimaan jokaista erikseen, joten luon ensin pienen katsauksen pelin alkuperään ja sitten keskityn tämän kokoelman vetonaulaan, eli ennen julkaisemattomaan Samurai Shodown V Perfectiin.

Konkurssin partaalta pelastettu SNK, tai tähän aikaan SNK Playmore julkaisi vielä vuonna 2003 pelin ikääntyneelle Neo Geo-kolikkopelille ja tämä peli oli siis Samurai Shodown V. Aikaa edellisestä sarjan pelistä oli kulunut seitsemän vuotta ja välissä oli ehtinyt tapahtua kaksi omistajanvaihdosta ja pelin kehittänyt tiimikin oli eri. Tässä projektissa siis oli kaikki katastrofin ainekset. Vaan, vastoin odotuksia SS V oli vallan mainio peli, joka ei varsinaisesti mullistanut sarjaa, mutta hioi pelin taas hieman aiempaa sujuvammaksi jättämättä käytännössä mitään pois. Peli sai hyvän vastaanoton ja myös PS2 käännöksen Japanissa ja Euroopassa. Jostain syystä jenkki-Sony ei lämmennyt, eikä ottanut peliä levitykseen. Vuotta myöhemmin julkaistiin vielä hiotumpi päivitysversio, Samurai Shodown V Special, joka on Neo Geon viimeinen virallinen peli. 

Siirrytään sitten nykypäivään.  Elpymisen merkkejä osoittanut SNK julkaisi 2020 tämän kokoelman, josta olen kirjoitellut jo viiden blogauksen verran ja ilmoitti, että bonuksena levyllä olisi ennen julkaisematon Neo Geon Samurai Shodown. Tämä peli on siis SS Perfect, joka toimi varmasti usealle houkuttimena tämän kokoelman hankkimiseen. Perfect kehitettiin käytännössä valmiiksi, mutta jäi aikoinaan pöytälaatikkoon ja nyt, 18 vuotta edellisen pelin jälkeen, se on tarjolla ensimmäistä kertaa.

Lyhykäisyydessään Samurai Shodown V Perfect tekee käytännössä kaiken saman kuin perus vitonen ja Special, mutta lisää pari hahmoa ja muuttaa pieniä nyansseja, jotka eivät varmasti aukea kuin pelejä enemmän pelanneille. Pohja on kuitenkin jo valmiiksi niin vahva, ettei tarvitsekaan. Sarjan viides osa on mielestäni paras pelimekaniikoiltaan ja uudet hahmotkin ovat jälleen onnistuneita, highlightseina etenkin ogre Kusaregado, Tokugawa Yoshitora ja erikoisesti jousta käyttävä Mina Makimiya.

Samurai shodown V Perfect ei ehkä ole nimensä mukaisesti aivan täydellinen peli, mutta se on erittäin hyvä 2D-tappelu, jota pelaa vielä tänäkin päivänä mielellään. Kadonneeksi luullun pelin tuominen saataville osana tätä kokoelmaa oli hieno kulttuuriteko.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...