Skip to main content

90-luvun samuraihenkeä, osa 5

 Moi,

Tänään on vuorossa Samurai Shodown Neo Geo -kokoelman katsauksen viimeinen osa. Tai oikeastaan osat, sillä Samurai Shodown vitosesta on kolme eri julkaisua. Pelit eivät eroa niin merkittävästi toisistaan, että olisi järkevää lähteä ruotimaan jokaista erikseen, joten luon ensin pienen katsauksen pelin alkuperään ja sitten keskityn tämän kokoelman vetonaulaan, eli ennen julkaisemattomaan Samurai Shodown V Perfectiin.

Konkurssin partaalta pelastettu SNK, tai tähän aikaan SNK Playmore julkaisi vielä vuonna 2003 pelin ikääntyneelle Neo Geo-kolikkopelille ja tämä peli oli siis Samurai Shodown V. Aikaa edellisestä sarjan pelistä oli kulunut seitsemän vuotta ja välissä oli ehtinyt tapahtua kaksi omistajanvaihdosta ja pelin kehittänyt tiimikin oli eri. Tässä projektissa siis oli kaikki katastrofin ainekset. Vaan, vastoin odotuksia SS V oli vallan mainio peli, joka ei varsinaisesti mullistanut sarjaa, mutta hioi pelin taas hieman aiempaa sujuvammaksi jättämättä käytännössä mitään pois. Peli sai hyvän vastaanoton ja myös PS2 käännöksen Japanissa ja Euroopassa. Jostain syystä jenkki-Sony ei lämmennyt, eikä ottanut peliä levitykseen. Vuotta myöhemmin julkaistiin vielä hiotumpi päivitysversio, Samurai Shodown V Special, joka on Neo Geon viimeinen virallinen peli. 

Siirrytään sitten nykypäivään.  Elpymisen merkkejä osoittanut SNK julkaisi 2020 tämän kokoelman, josta olen kirjoitellut jo viiden blogauksen verran ja ilmoitti, että bonuksena levyllä olisi ennen julkaisematon Neo Geon Samurai Shodown. Tämä peli on siis SS Perfect, joka toimi varmasti usealle houkuttimena tämän kokoelman hankkimiseen. Perfect kehitettiin käytännössä valmiiksi, mutta jäi aikoinaan pöytälaatikkoon ja nyt, 18 vuotta edellisen pelin jälkeen, se on tarjolla ensimmäistä kertaa.

Lyhykäisyydessään Samurai Shodown V Perfect tekee käytännössä kaiken saman kuin perus vitonen ja Special, mutta lisää pari hahmoa ja muuttaa pieniä nyansseja, jotka eivät varmasti aukea kuin pelejä enemmän pelanneille. Pohja on kuitenkin jo valmiiksi niin vahva, ettei tarvitsekaan. Sarjan viides osa on mielestäni paras pelimekaniikoiltaan ja uudet hahmotkin ovat jälleen onnistuneita, highlightseina etenkin ogre Kusaregado, Tokugawa Yoshitora ja erikoisesti jousta käyttävä Mina Makimiya.

Samurai shodown V Perfect ei ehkä ole nimensä mukaisesti aivan täydellinen peli, mutta se on erittäin hyvä 2D-tappelu, jota pelaa vielä tänäkin päivänä mielellään. Kadonneeksi luullun pelin tuominen saataville osana tätä kokoelmaa oli hieno kulttuuriteko.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone


 


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...