Skip to main content

Porsaita Äidin

 Hei,

Tällä viikolla on vahva “back to basics” -tunnelma. Pitkästä aikaa vuorossa on vanha kunnon 80-luvu alun kolikkopelikäännös, Konamin vuonna 1985 julkaisema Pooyan, joka oli alun perin Stern-nimisen kehittäjän kolikkopeli vuodelta 1982. Käännöksiä Pooyanista riittää muutenkin pilvin pimein, lähes jokaiselle aikansa kotitietokoneelle ja konsolille. Jos nimi kuulostaa tutulta jostain muusta yhteydestä, niin nimenomaan tähän peliin viittaavat Metal Gear Solid Peace Walkerin “Pooyan-tehtävät”. 

Pooyanin idea on simppeli: Porsas suojelee poikasiaan susilta, jotka leijuvat ilmapalloilla ampumalla niiden pallot puhki jouskarilla, jolloin sudet mätkähtävät tartaaniin ja palkintona tulee pisteitä. Toisinaan sudet heittävät kiviä (tai palloja, en ole varma) takaisin, joten väistelläkin pitää pelkän tähtäämisen lisäksi. Joskus kenttään ilmestyy paisti, jonka poimimalla sen voi heittää kaarella susia kohti. Paisti pudottaa usean suden yhdellä heitolla.  

Kenttiä on kahta sorttia: Ensin sudet hyppäävät puun latvasta ja leijuvat alaspäin. Ehjin nahoin maahan päässeet sudet tulevat ja täyttävät yhden Porsaan neljästä ampumapaikasta ja yrittävät puraista Possua, jos samalla kohtaa viipyy pientä hetkeä pidempään. Jos kaikki paikat täyttyvät ennen ammuttujen susien vaadittua määrää, possut päätyvät susien suuhun. Toisessa kentässä sudet täyttävät pallonsa maassa ja leijuvat ylöspäin, kohti kielekettä, joka on Possun ampumapaikan yläpuolella. Perille päässeet sudet alkavat vierittää isoa kivenlohkaretta reunaa kohti, aikeina liiskata Possu. Yksi susi vierittää kiveä todella hitaasti, useampi nopeammin, määrästä riippuen. Tavoitteena on listiä tarpeeksi susia ennen kuin lohkare putoaa. Siinä koko homma lyhykäisyydessään. Simppeli, mutta se on tämän ajan kolikkopeleissä ideakin.

Yksinkertaisuudesta huolimatta haastetta riittää. Susia alkaa tulla pian sen verran paljon, että tähtäyksen on syytä olla hyvä ja etenkin priorisointi nousee tärkeäksi, koska perille päässeet sudet vaikeuttavat tai asettavat aikarajan kenttään. Luonnolllisesti peli looppaa loputtomiin, tai ainakin oletan niin, vaikeutuen joka kierroksella.

Ulkoasu on näin yksinkertaiseksi jotenkin todella sympaattinen. Possun tuima ilme kun se tähtää susia ja ylhäällä koria edestakaisin vinssaavat apulaiset ovat jotenkin todella hauskan näköisiä, vaikka kaikki ovat vain muutaman pikselin hahmoja. Kokonaisuudessaan värikäs ulkoasu ja yksinkertainen mutta toimiva äänimaailma on yllättävän miellyttävä, vaikka sama biisi rallattaakin loputtomalla kasetilla. Se kuuluu asiaan.

Pooyan on yksinkertainen, mutta haastava ja jopa yllättävän koukuttava kolikkopelikäännös, joka poikkeaa teemaltaan loputtomasta avaruusalusten virrasta. Luultavasti juuri tämä tekee Pooyanista klassikon, joka on valitettavan vähän tunnettu. Lisäksi Pooyan on hauska sanoa. Pooyan, Pooyan!


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-malone





Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...
Post a Comment
Read more

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...
Post a Comment
Read more

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...
Post a Comment
Read more