Hei,
Tällä viikolla on vahva “back to basics” -tunnelma. Pitkästä aikaa vuorossa on vanha kunnon 80-luvu alun kolikkopelikäännös, Konamin vuonna 1985 julkaisema Pooyan, joka oli alun perin Stern-nimisen kehittäjän kolikkopeli vuodelta 1982. Käännöksiä Pooyanista riittää muutenkin pilvin pimein, lähes jokaiselle aikansa kotitietokoneelle ja konsolille. Jos nimi kuulostaa tutulta jostain muusta yhteydestä, niin nimenomaan tähän peliin viittaavat Metal Gear Solid Peace Walkerin “Pooyan-tehtävät”.
Pooyanin idea on simppeli: Porsas suojelee poikasiaan susilta, jotka leijuvat ilmapalloilla ampumalla niiden pallot puhki jouskarilla, jolloin sudet mätkähtävät tartaaniin ja palkintona tulee pisteitä. Toisinaan sudet heittävät kiviä (tai palloja, en ole varma) takaisin, joten väistelläkin pitää pelkän tähtäämisen lisäksi. Joskus kenttään ilmestyy paisti, jonka poimimalla sen voi heittää kaarella susia kohti. Paisti pudottaa usean suden yhdellä heitolla.
Kenttiä on kahta sorttia: Ensin sudet hyppäävät puun latvasta ja leijuvat alaspäin. Ehjin nahoin maahan päässeet sudet tulevat ja täyttävät yhden Porsaan neljästä ampumapaikasta ja yrittävät puraista Possua, jos samalla kohtaa viipyy pientä hetkeä pidempään. Jos kaikki paikat täyttyvät ennen ammuttujen susien vaadittua määrää, possut päätyvät susien suuhun. Toisessa kentässä sudet täyttävät pallonsa maassa ja leijuvat ylöspäin, kohti kielekettä, joka on Possun ampumapaikan yläpuolella. Perille päässeet sudet alkavat vierittää isoa kivenlohkaretta reunaa kohti, aikeina liiskata Possu. Yksi susi vierittää kiveä todella hitaasti, useampi nopeammin, määrästä riippuen. Tavoitteena on listiä tarpeeksi susia ennen kuin lohkare putoaa. Siinä koko homma lyhykäisyydessään. Simppeli, mutta se on tämän ajan kolikkopeleissä ideakin.
Yksinkertaisuudesta huolimatta haastetta riittää. Susia alkaa tulla pian sen verran paljon, että tähtäyksen on syytä olla hyvä ja etenkin priorisointi nousee tärkeäksi, koska perille päässeet sudet vaikeuttavat tai asettavat aikarajan kenttään. Luonnolllisesti peli looppaa loputtomiin, tai ainakin oletan niin, vaikeutuen joka kierroksella.
Ulkoasu on näin yksinkertaiseksi jotenkin todella sympaattinen. Possun tuima ilme kun se tähtää susia ja ylhäällä koria edestakaisin vinssaavat apulaiset ovat jotenkin todella hauskan näköisiä, vaikka kaikki ovat vain muutaman pikselin hahmoja. Kokonaisuudessaan värikäs ulkoasu ja yksinkertainen mutta toimiva äänimaailma on yllättävän miellyttävä, vaikka sama biisi rallattaakin loputtomalla kasetilla. Se kuuluu asiaan.
Pooyan on yksinkertainen, mutta haastava ja jopa yllättävän koukuttava kolikkopelikäännös, joka poikkeaa teemaltaan loputtomasta avaruusalusten virrasta. Luultavasti juuri tämä tekee Pooyanista klassikon, joka on valitettavan vähän tunnettu. Lisäksi Pooyan on hauska sanoa. Pooyan, Pooyan!
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments