Moi,
Avataan viikonlopun iloksi laatikollinen nostalgiaa. Edellisestä onkin jo aikaa useampi kuukausi, joten on korkea aika katsastaa Transformerseja. Vuorossa on Takara Tomyn Transformers Masterpiece MP-19 Smokescreen.
Smokescreenin homma on pitää huoli, etteivät Decepticonit pääse oikein koskaan jyvälle, mitä Autobotit touhuavat operaatioiden aikana. Siinä, missä serkkupoika Prowl hoitaa Optimus Primen kakkosmiehen hommia ja Isojen linjojen päätöksiä, Smokescreen miettii enemmän ruohonjuuritason taktiikkaa. Smokescreen on myös eräänlainen politrukki, jonka homma on olla mukava kaikkien kaveri, mutta sitten raportoida heikko moraali tai muut miehistön ongelmat Primelle. Hahmo oli muistikuvani mukaan aina ikään kuin B-listan Autoboteja, mutta pääsi parrasvaloihin parissa kakkoskauden jaksossa, etenkin Devastatoria vastaan.
Smokescreen on kolmas ns. Nissan/Datsun -kolmikosta Prowlin ja Bluestreakin kanssa, jotka kaikki käyttävät runkona samaa Nissan Fairlady 280Z:a. Prowl ja Bluestreak ovat lähes samoja, vain pää ja maalaus on vaihdettu, plus Prowlille asennettu poliisiauton vilkut katolle, mutta Smokescreen poikkeaa serkkupojista enemmän, koska on muokattu kilpa-autoksi: Maalausten ja tarrojen lisäksi mukana on takaspoileri ja edessä keulaa madaltava maski. Hauskasti kaikki sponsoritarrat ovat ulkonäöltään aivan kuin tavallisessa Nissanissa, mutta kaikki teksti on vaihdettu Transformers-kontekstiin. Auton ulkonäkö perustuu ilmeisesti johonkin ihan oikean kisan voittaneeseen pirssiin.
Katsotaan sitten lootaan: Tutusta mustasta paketista löytyvä Pirssi kiinnittää huomion menevällä ja silmää miellyttävällä värityksellään. Punaisen ja sinisen sävyt ovat hyvällä maulla valittuja ja ne erotellaan toisistaan sopivista paikoista valkoisella. Sponsoritarrat sun muut ovat kohdallaan ja virheettömästi painettu. Tilpehöörejä ei ole paljon: Vain ylimääräiset sivupeilit, kivääri ja Smokescreenin trademark-hartiapyssykät. Smokescreenin aseistus oli enimmäkseen EMP-juttuja ja kirjaimellisesti savuverhoja.
Automuodosta robotiksi muuttuminen on täsmälleen sama kuin Prowlillla ja Bluestreakilla, joten sen osalta ei tullut yllätyksiä. Koko homma on simppeli ja sujuva, varsinkin kun vertaa joihinkin uudempiin ja monimutkaisempiin Autoboteihin, esimerkiksi Sunstreakeriin. Tämän Nissan-mallin ainoa heikkous on yksi todella tiukka keskikropan tapin kiinnitys, jota pitää ihan oikeasti painaa aikamiehen voimilla lähes hampaat irvessä paikoilleen ja samalla pelätä kuollakseen, että jokin leviää kirjaimellisesti käsiin. Toinen pikku miinus on takaa “ontot” jalat, kun vertaa muutamaan uudempaan, mutta niissä hintana on paljon monimutkaisempi muuntautuminen ja paljon pieniä, kääntyviä paneeleja peittämään koloja, joka meinaa automuodossa enemmän “saumoja”. Itse en osaa oikein päättää, kumpaa tyyliä suosin, onhan se hieno olla lähes täydellinen ja silti muuttuva robotti, mutta samalla hinta pompsahtaa kolmanneksen ylöspäin.
Tämän Nissan-mallin vahvuus näistä vanhemmista Autoboteista on ehdottomasti hyvä liikkuvuus. Kaikki tarvittavat asennot onnistuvat jopa yllättävän helposti, vaikka iso, ulkoneva keskikroppa ja vähän erikoiset jalat eivät välttämättä siltä näytä.
Kaiken kaikkiaan Smokescreen on selvästi suosikkini Nissan-kolmikosta. Värit ovat mainiot ja huomiota herättävät, sekä sopivan 80-luvun henkisesti kirkkaat. Huomasin että hyllyllä Smokescreen kerää katseet yhdessä Arceen pinkin ja Sunstreakerin keltaisen kera tehokkaimmin.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments