Moi,
Tällä kertaa luomme katsauksen pelisarjaan, josta olen kirjoittanut jo aiemmin, mutta vain modernista näkökulmasta. Nyt katsotaan, miltä Nobunaga’s Ambition näyttää Famicomilla. Pelin on julkaissut Koei vuonna 1986 ja tämä sai myös kunnollisen länsijulkaisun Pohjois-Amerikassa. Famicomin versio ei kuitenkaan ole lähellekään ensimmäinen sarjan peli, nimittäin ensiesiintyminen tapahtui kotitietokoneilla jo niinkin varhain kuin 1983.
Nobunaga’s ambition on yksi pitkäikäisimmistä edelleen jatkuvista pelisarjoista ja sillä vaikuttaa olevan vankkumaton suosio strategia- ja historianörttien keskuudessa. Siinä ohessa se sattui luomaan Koein nokkamiehelle Kou Shibusawalle uran pelinkehittäjänä ja jenejä sen verran, että hemmo on yksi Japanin rikkaimpia miehiä. Aihe on varmasti useimmille tuttu: Sengoku-ajan Japani pitäisi valloittaa vuoropohjaisessa strategiapelissä, keinoina politiikka, talous, sekä tietysti sotiminen. Hahmot ja tapahtumapaikat ovat olleet aitoja jo ensimmäisestä pelistä lähtien, mutta tekniikan kehitys on sallinut laajentamisen sekä ulkoasun että sisällön puolesta. Katsotaan siis, millaisen pelikokemuksen Famicom tarjoaa. Kuvat ovat muuten NES-versiosta koska ne ovat havainnollisempia englanninkielisen tekstin vuoksi.
Tällä kertaa voidaan todellakin puhua kokemuksesta, sillä ulkoasu on nykymittapuulla kauniisti sanottuna pelkistetty. Menuja ja tekstiä riittää ja meikäläisen melko alkeellisella Japanin taidolla olisi homma jäänyt jo lähtökuoppiin ilman kokemusta pelisarjasta ja käsitystä siitä, miten peli toimii ja mitä pelaajan halutaan tekevän. Onneksi tämä on “aikuisten peli”, joten tekstissä käytetään kanjeja pelkkien hiraganojen sijaan. Tämä itseasiassa helpottaa lukemista ja ymmärrystä, mistä puhutaan, tai mitä menun teksti koskee.
Alussa valitaan tietysti klaani ja sitten aloitetaan valloitus. Tai pikemminkin armoton menujen lukeminen ja toimintojen etsiminen. Jollain ihmeen kaupalla sain jotain aikaiseksi Odan klaanilla ja valloitin jopa muutaman lääninkin voitettujen taisteluiden kera. Koko saaren valloitus jäi kyllä pahasti kesken, mutta kasetissa on onneksi paristotallennus. Pelin hahmoilla oli näköjään jo aulsta saakka pitkä rivistö statseja ja kaupunkien ja armeijoiden kehitys tapahtuu hämmästyttävän samalla tavalla kun nykyäänkin. No, toisaalta, kaikki strategiapelit ovat lähinnä taulukkolaskentoja graafisella käyttöliittymällä, jos oikein haluaa pelkistää.
Ulkoasu on todella pelkistetty, mutta itseasiassa Famicomin mittapuulla melko näyttävä, kun ottaa huomioon, miten laaja peli on kyseessä. Tässä on myös ihan kunnollinen musiikkiraita. Ei peli mitenkään näyttävä ole, mutta teknisesti vaikuttava, koska Famicomin rajalliselle pelikasetille on saatu niin paljon tavaraa.
Famicomin ensimmäinen Nobunaga’s ambition on nykyään lähinnä historiallinen kuriositeetti, koska sarjan uudemmat osat ovat kaikin puolin kehittyneempiä, hienompia ja vaivattomampia pelata. Halusin kuitenkin kokeilla, miten sarja on vanhentunut ja koska peli ei ole mitenkään kallis se oli helppo napata plakkariin. Famicomilla tai NESillä ei kuitenkaan ole montaa kunnollista strategiaa ja tämä on yksi niistä. Omana aikanaan onnistunut peli, mutta kannattaa suosiolla pelata jotain lukuisista viime vuosien vaihtoehdoista, sillä kyllä tämä oli pieni järkytys jopa vanhoihin peleihin tottuneelle.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
-malone
Comments