Skip to main content

Mahtava Pommi-Jaakko

 Hei,

Tällä viikolla on taas vuorossa Famicomin pelejä, pienen modernin sivuraiteen jälkeen. Tällä kertaa on vuorossa Tecmon klassikko Mighty Bomb Jack vuodelta 1986. Monelle tutuin versio Pommijaakosta lienee jokin lukuisista kotitietokoneiden käännöksistä. Katsotaan siis, kuinka mahtava peli todella on kyseessä.



Alkuperäinen Bomb Jack oli simppeli yhden ruudun kolikkopeli, jossa ida oli tyhjentää ruutu pommeista ja samalla vältellä vihollisia. Tämän jälkeen avautuu ovi, josta pääsee seuraavaan kenttään. Mighty Bomb Jack puolestaan on enemmänkin toimintaseikkailu, jossa Bomb Jack joutuu vielä pukemaan supersankarin trikoot etsiäkseen kuningas Pameran ja kukistaakseen demoni Belzebulin. 



Kenttiä on kahdenlaisia: Alkuperäisen pelin yhden ruudun haasteita sekä scrollaavia kenttiä, joissa ideana on enemmänkin päästä maaliin, pommien keräämisen jälkeen tietysti. Samalla on etsittävä bonusesineitä kirstuista ja tietenkin välteltävä vihulaisia. Maaliin pääsemine ei tosin ole yksiselitteinen juttu, sillä kentissä on useita ovia, jotka johtavat eri reitille, tai jopa takaisinpäin. Toisin sanoen, ilmassa on vahvaa kryptisen “Mitä tässä pitää tehdä?” -pelin tuntua. Tunnetta ei myöskään vähennä, että ilmeisesti myös piilotetut esineet näyttelevät tärkeää roolia pelin läpäisyssä. 



Itse pelaaminen on simppeliä, ristiohjaimella ohjataan, hyppynapilla hypätään. Hyppynapila on tosin sellainen funktio, että pitkään painamalla hyppää pidemmälle tai korkeammalle ja näpyttämällä ilmassa voi liitää hitaasti pudoten. Ohjaaminen on tarkkaa ja nopeaa, mikä on välttämätöntä, sillä vihollisten välttäminen vaatii melkoisia manööverejä. Kirstut avataan päälle hyppimällä, kuten myös piilotetut reitit tiiliseinistä. Ja niitä muuten riittää.  Tärkein bonusesine on kolikot, joita keräämällä jemmaan voi säästää kahden eri tason power uppeja, jotka molemmat tehostavat Jaakon hypyn tehoa. Sininen asu avaa kirstut ja rikkoo tiilet tuplasti nopeammin ja vihreä asu kolminkertaisella voimalla. Tämä on tärkeää, koska pelissä on usein kiire ja useasti paikallaan hyppiminen, vaikkapa kolme kertaa jättää hahmon lähes aina vaaraan ja piiritetyksi.


 


Vaikeusaste on hurja. Yksi osuma tappaa, vihollisia spawnaa jatkuvalla syötöllä ja ne liikkuvat aika nopeasti, elämiä on neljä ja sen jälkeen homma on ohi. Kenttiä on 17 kappaletta ja mukana on warppisysteemi, joka toimii niin, että pommeissa on sytytyslanka ja keräämällä aina sen pommin, jonka lanka palaa järjestyksessä koko kentän ajan, avautuva ovi on warppi. En saanut tolkkua, miten tämä tarkalleen toimii. Sanomattakin on selvää, että en löytänyt kaikkia jemmattuja juttuja, joita ilmeisesti vaaditaan kunkun löytämiseksi. Se on joku random tiili jossain kentässä ja pitää vielä tehdä joku kikka kolmonen -tyyppinen juttu. Ehkä otan vielä joku päivä selvää. 



Ulkoasu on ihan mukava ja värikäs, hahmoja on runsaasti ja kentissä on pientä vaihtelua. Bomb Jack näyttää ruudulla hauskalta ja etenkin alaspäin pudotessa viitta on asianmukaisesti “lepattava”. Musiinkin renkutus on perus 8-bit looppia, mutta ei huonoimmasta päästä. 


Mighty Bomb Jack on ihan hyvällä ajatuksella “konsoloitu” kolikkopeli, jonka suurin kompastuskivi on naurettavan korkea vaikesutaso ja kryptisyys. Pidän ilman opasta läpäisyä lähes mahdottomana, tai ainakin todella aikaavievänä. Tosin, kärsivällisille superpelaajille on varmasti luvassa hyvää haastetta ja pelattavuuden tarkkuus mahdollistaa todella huimat pujottelumanööverit. Tämä vaatii syventymistä, yhden illan pelailulla tuli lähinnä nöyryytetty fiilis :D




Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...