Skip to main content

Mahtava Pommi-Jaakko

 Hei,

Tällä viikolla on taas vuorossa Famicomin pelejä, pienen modernin sivuraiteen jälkeen. Tällä kertaa on vuorossa Tecmon klassikko Mighty Bomb Jack vuodelta 1986. Monelle tutuin versio Pommijaakosta lienee jokin lukuisista kotitietokoneiden käännöksistä. Katsotaan siis, kuinka mahtava peli todella on kyseessä.



Alkuperäinen Bomb Jack oli simppeli yhden ruudun kolikkopeli, jossa ida oli tyhjentää ruutu pommeista ja samalla vältellä vihollisia. Tämän jälkeen avautuu ovi, josta pääsee seuraavaan kenttään. Mighty Bomb Jack puolestaan on enemmänkin toimintaseikkailu, jossa Bomb Jack joutuu vielä pukemaan supersankarin trikoot etsiäkseen kuningas Pameran ja kukistaakseen demoni Belzebulin. 



Kenttiä on kahdenlaisia: Alkuperäisen pelin yhden ruudun haasteita sekä scrollaavia kenttiä, joissa ideana on enemmänkin päästä maaliin, pommien keräämisen jälkeen tietysti. Samalla on etsittävä bonusesineitä kirstuista ja tietenkin välteltävä vihulaisia. Maaliin pääsemine ei tosin ole yksiselitteinen juttu, sillä kentissä on useita ovia, jotka johtavat eri reitille, tai jopa takaisinpäin. Toisin sanoen, ilmassa on vahvaa kryptisen “Mitä tässä pitää tehdä?” -pelin tuntua. Tunnetta ei myöskään vähennä, että ilmeisesti myös piilotetut esineet näyttelevät tärkeää roolia pelin läpäisyssä. 



Itse pelaaminen on simppeliä, ristiohjaimella ohjataan, hyppynapilla hypätään. Hyppynapila on tosin sellainen funktio, että pitkään painamalla hyppää pidemmälle tai korkeammalle ja näpyttämällä ilmassa voi liitää hitaasti pudoten. Ohjaaminen on tarkkaa ja nopeaa, mikä on välttämätöntä, sillä vihollisten välttäminen vaatii melkoisia manööverejä. Kirstut avataan päälle hyppimällä, kuten myös piilotetut reitit tiiliseinistä. Ja niitä muuten riittää.  Tärkein bonusesine on kolikot, joita keräämällä jemmaan voi säästää kahden eri tason power uppeja, jotka molemmat tehostavat Jaakon hypyn tehoa. Sininen asu avaa kirstut ja rikkoo tiilet tuplasti nopeammin ja vihreä asu kolminkertaisella voimalla. Tämä on tärkeää, koska pelissä on usein kiire ja useasti paikallaan hyppiminen, vaikkapa kolme kertaa jättää hahmon lähes aina vaaraan ja piiritetyksi.


 


Vaikeusaste on hurja. Yksi osuma tappaa, vihollisia spawnaa jatkuvalla syötöllä ja ne liikkuvat aika nopeasti, elämiä on neljä ja sen jälkeen homma on ohi. Kenttiä on 17 kappaletta ja mukana on warppisysteemi, joka toimii niin, että pommeissa on sytytyslanka ja keräämällä aina sen pommin, jonka lanka palaa järjestyksessä koko kentän ajan, avautuva ovi on warppi. En saanut tolkkua, miten tämä tarkalleen toimii. Sanomattakin on selvää, että en löytänyt kaikkia jemmattuja juttuja, joita ilmeisesti vaaditaan kunkun löytämiseksi. Se on joku random tiili jossain kentässä ja pitää vielä tehdä joku kikka kolmonen -tyyppinen juttu. Ehkä otan vielä joku päivä selvää. 



Ulkoasu on ihan mukava ja värikäs, hahmoja on runsaasti ja kentissä on pientä vaihtelua. Bomb Jack näyttää ruudulla hauskalta ja etenkin alaspäin pudotessa viitta on asianmukaisesti “lepattava”. Musiinkin renkutus on perus 8-bit looppia, mutta ei huonoimmasta päästä. 


Mighty Bomb Jack on ihan hyvällä ajatuksella “konsoloitu” kolikkopeli, jonka suurin kompastuskivi on naurettavan korkea vaikesutaso ja kryptisyys. Pidän ilman opasta läpäisyä lähes mahdottomana, tai ainakin todella aikaavievänä. Tosin, kärsivällisille superpelaajille on varmasti luvassa hyvää haastetta ja pelattavuuden tarkkuus mahdollistaa todella huimat pujottelumanööverit. Tämä vaatii syventymistä, yhden illan pelailulla tuli lähinnä nöyryytetty fiilis :D




Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia kaikille lukijoille, palaan taas pian asiaan! 


-malone


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv