Moi,
Tällä viikolla luodaan katsaus taistelulajien maailmaan. Vuorossa on Hiryu no Ken Special: Fighting Wars vuodelta 1991. Pelin on julkaissut ja kehittänyt Culture Brain.
Kun katsoo pelin kansikuvaa ja hahmoja, niin voisi luulla, että kyseessä on anime tai mangalisenssi, vaan yllätykseni oli suuri, kun paljastui, että eipä olekaan, vaan koko porukka on ihan omia keksintöjä. Hiryu no Ken -sarjan ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1985 ja tässä on kyseessä ilmeisesti Famicomin kolmas julkaisu. Sarjan julkaisutahti ja ilmestymiset ovat, sanoisinko hieman “rönsyileviä”, eikä tietoa ole tarjolla runsain mitoin. Tämän pelin julkaisua valmisteltiin myös Jenkki-NESille, mutta jäi lopulta Famicomin yksinoikeudeksi.
Kuten nimestä voi päätellä, niin jonkin sortin taistoja on luvassa. Tällä kertaa tyyli on perinteinen aivulta kuvattu 1 vs 1 mätkintä, joskin melko uniikilla tyylillä, varsinkin aikaansa nähden, sillä peli on ikään kuin “taistelulaji simulaattori” pienellä urheiluanime vivahteella (Hajime no Ippo yms). Alussa valitaan hahmo tusinasta eri vaihtoehdosta, jotka vaihtelevat Itämaisista taistelulajeista aina nyrkkeilyyn ja wrestlinkiin. Kakilla hahmoilla on reilu määrä statseja, joissa on eriksen jopa ylä ja alaraajojen voimakkuus, heittojen voima, kesto, yms. Kuten arvata saattaa, niin lajit painottavat osa-alueita eri tavalla. Potkunyrkkeilijän ja painijan statsit ovat eri ominaisuuksissa. Hahmon valittua voi jakaa bonuspisteitä vapaaavalintaisesti ja sitten siirrytään otteluun. Homma etenee turnaustyyppisesti ja matsien väleissä on lyhyitä dialogeja ja treenaussessioita, joista saa palkintorahoja käyttämällä lisäpisteitä ominaisuuksiin tai erikoisliikkkeitä.
Kontollit ovat Famicomin ohjaimen rajoitusten vuoksi simppelit, A potkaisee ja B lyö, ellei hahmo ole nyrkkeilijä, jolloin potkunappi on vain erilainen lyönti. Meno ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista, kun voisi luulla, muistatteko kun alussa luonnehdin peliä “simulaattoriksi”? Tässä vaiheessa päästään siihen, missä se varsinaisesti näkyy. Elissä ei hakata nappeja miten sattuu, vaan peli “merkkaa” hahmoihin tilaisuuksia hyökätä ja velvollisuuksia puolustautua. Käytännössä ukkoon ilmestyy maalitaulu, jolloin pelaajan pitää reagoida oikealla tavalla. Jos maali on vaikkapa päässä, niin oikea reaktio on hyökkäysnappia ja ohjaimesta ylös. Jos taas oma hahmo saa maalitaulun, niin taakse painamalla torjutaan. Hommaan tulee variaatioita suunnilla ja maalitaulun värillä, joka indikoi tilaisuutta heitoille. Hahmoilla on kaksi mittaria, kesto, jonka laskiessa nollaan ei enää nousta kanveesista ja “erikoisliikemittari” jonka ollessa täynnä maalitaulun indikaattori muuttuu tähdeksi, jolloin on tilaisuus tehdä hahmosta riippuvainen tyrmäisisku tai sarja. Aika monipuolinen systeemi siis. Minulle tulee lähinnä Punch Out, jossa pitää reagoida oikealla tavalla eri tilanteisiin ja visuaalisiin vihjeisiin.
Alussa peli on varsin helppo, mutta rookieturnauksen jälkeen alkaa vastus koventua aika merkittävästi. Pelissä on onneksi pari vaikeusastetta ja helpompi ei tuntunut mitenkään mahdottoman hankalalta. Erikoinen systeemi vaatii kyllä totuttelua ja eri ohjeiden ja lukuisten statsien ymmärtäminen vaatii hieman kielitaitoa. Luulisin, että ilmankin pärjää, jos löytyy kärsivällisyyttä kokeilla eri vaihtoehtoja.
Pelin ulkoasu on näyttävä. Etenkin hahmot ovat Famicomin mittapuulla parhaasta päästä ja kaikki ovat animoitu todella tyylikkäästi. Tämän mahdollistaa todennäköisesti se, että taustagrafiikoina ovat vain kehä ja simppeli katsomo taustalla. Äänet ja musiikki muistuttaa todella paljon Konamin urheilupelejä.
Aivan Punch Outin mahtavuuteen ei ylletä, mutta siitä huolimatta erikoinen systeemi, joka kiertää kahden napin rajoituksen liikkeissä kekseliäästi viehättää. Hiryu no Ken on pelisarjana mielenkiintoinen erikoisuus, joka sai pelejä vielä 200-luvun taitteeseen. Tämä osa on varmasti paras 8-bit aikakaudelta, mutta jos muita osuu kohdalle sopivaan hintaan, niin kyllä minulle kelpaa. Jos ei muuta, niin tämä on varmasti Famicomin ainoa MMA-simulaatio ja vieläpä melko onnistunut. Tämän pelin henki on lähempänä EA:n Fight Nightia kuin Tekkeniä tai Street Fighteria.
Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!
Comments