Moi,
Tällä viikolla on vuorossa aiemmin lupaamani mysteeri-import. Reilu viikko sitten kusti toi pelin, jonka aiempi osa nähtiin vilaukselta aivan tämän blogin alkuaikoina. Samalla on luvassa eräänlaista juhlahumun tuntua, tämä on nimittäin myös ensimmäinen Nintendo Switchin peli! Katsotaan siis, miltä Taiton kehittämä ja Square Enixin julkaisema Densha de Go! Hashiro Yamanote Sen vaikuttaa.
Densha de Go on ysärin puolivälistä saakka julkaistu junasimu, joka on saanut uusia iteraatioita tasaisin väliajoin. Tykästyin pelisarjaan PS1:n sarjan toisen osan myötä ja olin melko innoissani kun huomasin, että tänä vuonna ilmestyi uusi osa Switchille ja PS4:lle. Tämä konsoliversio perustuu kolikkopeliin, kuten aiemmatkin. Tähän konsoliversioon on tosin lisätty materiaalia, joka on tervetullut uudistus verrattuna alkuaikojen suoriin käännöksiin. Halusin pelin nimenomaan Switchille, koska tämä on parasta rentoutumispelailua koskaan ja soveltuu erittäin hyvin lyhyeen pelihetkeen sohvalla röhnöttäen Switchin kannettava muoto kourassa.
Kuten nimestä voi päätellä, tämä osa keskittyy Tokion kuuluisaan Yamanote-kehärataan, joka kiertää ympäri kaikki tärkeimmät kaupunginosat. Tokiossa ei voi juuri liikkua törmäämättä Yamanote-radan asemiin. Tämän lisäksi löytyy ainakin Naritan lentokentälle kulkeva Narita Express. Pelkän kolikkopelityylisen asemalta toiselle ajelun lisäksi konsoliversioissa on pelimuoto nimeltä “Junankuljettajan Tie”, joka on eräänlainen kampanja-mode, jossa on tehtäväpuu, jota etenemällä avautuu uusia asemavälejä ja junatyyppejä. Pelaajan suhaus arvioidaan pisteillä ja lisäksi pitää suorittaa ainakin pari tehtävää, tai pikemminkin osa-aluetta kunnialla. Onnistunut suoritus avaa seuraavan tehtävän ja lisäksi “mukavan miehen” sydämillä, joita saa myös ansiollaasta toiminnasta avautuu lisää tilpehööriä. Tämän lisksi on “onnenpyörä” joka käsittääkseni arpoo satunnaisen tehtävän, asemat ja kuljetettavan junan.
Parametrejä löytyy: Matkustajien määrä, sää, päivänaika ja niinpoispäin. Näillä on ihan oikea vaikutus, sillä täysi juna on painavampi, sade pidentää jarrutusmatkoja ja kaikki vaikuttaa ajotuntumaan. Tämän lisäksi pitää noudattaa turvaohjeita, nopeusrajoituksia ja aikataulua. Lisäksi on hyvä huomioida vastaantuleva kuljettaja tuttavallisella valojen vilautuksella, junafanien vilökutukset ylikulkusilloilta tuuttauksella, korjaustöitä tekevät työntekijät ja tasoristeykset niin ikään huomiotööttäyksellä. Myös jarrutuksissa on hyvä huomioida matkustajamukavuus, vaikka nykyjunista löytyykin G-voimia mittaava automaattinen laitteisto ja lukkiutumattomat jarrut. Lopuksi olisi hyvä osua asemalle mahdollisimman tarkasti ja mielellään aikataulussa. Kaikki tämä pisteytetään ja lopussa annetaan arvosana väliltä D-S.
Ohjaaminen tapahtuu analogitatilla, joka säätelee kaasun ja jarrun määrää eteen ja taakse työntämällä. Ohjaus toimii yllättävän hyvin ja siinä on hienovaraisuutta, mitä myös tarvitaan, jos meinaa osua asemalle kohdilleen ja noudattaa nopeusrajoituksia tarkasti. Saatavana on myös todellisten veturinkuljettajien työkalu, joka näyttää aidoilta junan ohjausvivuilta. Ihan niin syvälle jäniksenkoloon en ole vielä valmis. Tatin lisäksi neljälle napille on käyttöä. Yhdellä kuitataan kaikki veturiin radiolla tulevat ohjeet, yhdellä kytketään valot, yhdellä äänitorvi ja yhdellä tuulilasinpyyhkimet. Yksi päätynappi taitaa olla hätäjarru, mutta sitä en ole vielä tarvinnut.
Ulkoasu miellyttää silmää. Valikot ovat todella pirteät ja hyvän näköiset, Ohjeita antava chibi-konduktööri nainen söpö ja musiikki leppoisaa ja hyväntuulista. Junat ja reitit ovat pikkutarkasti mallinnettuja, oli tosi mukava huomata tunnistavansa paikkoja ja maamerkkejä ajaessaan (sen, mitä hiki hatussa mittareita ja ohjeita tuijottamiselta ehtii) pitkin kaupunkia. Ensimäinen bongattu ahaa-elämys oli Kuuluisa Jingu Bashin-silta Harajukussa. Eli justiinsa se cosplay-silta, mikä johtaa Meiji-keisarin pyhätön puistoon ja mihin cossaajat ja ne rockabilly-jäbät tulevat viikonloppuisin hengailemaan.
Tämä uusin Densha de Go on myös armeliaampi ja helpompi kuin pelaamani retro-versio. Se on ihan tervetullut juttu ja huomasin klaaraavani ainakin alkupään tehtävät jo vanhoilla meriiteillä, sen verran samankaltaista tämä on edelleen, vaikka aikaa pelien välillä on kulunut lähes 30 vuotta. Ohjaustuntuma on erilainen, mutta samat periaatteet pätevät. Tekemistä riittää myös todella mukavasti ja lisäksi mukana on 4 vaikeusastetta, jotka kaikki muuttavat asioita hieman. Vähän lisää matkustajia, vähän huonompaa säätä ja niinpoispäin. Tehokkaammat veturit ovat myös vaikeampia kuljettaa.
Densha de Go! Hashiro Yamanote Sen on täydellinen rentoutumispeli ja ymmärrän hyvin sarjan suosion ja viehätyksen. Kielitaito ei ole muuten mitenkään pakollista, vaikka tietysti helpottaa, varsinkin alussa mutta jos lunttaa merkkien ja tehtävien nimet etukäteen, niin tätä voi pelata aivan mainiosti ilman minkäänlaista Japanin taitoa. Länsijulkaisua tai käännöstä en jäisi odottelemaan, tämä on kuitenkin niin niche. Se on vähän sääli, sillä minusta tällä on samanlaista potentiaalia kun kaiken maailman rekka- ja farmaussimulaattoreillakin, mutta ulkoasu ja tunnelma, sekä tietysti aihepiiri voisi iskeä jopa osaan Animal Crossing tai Harvest Moon-yleisöä.
Siinä kaikki tällä kertaa. Veturimies heiluttaa ja palaa pian asiaan!
-malone
Comments
Snou
PS1:n Densha de Go:sta. Ei sentään pidä madella, mutta riittävällä määrällä möhläyksiä tulee hylsy ja samalla oletan että kengänkuva teryleenihousujen takamukseen.