Skip to main content

Hän-Mies ja Setä-Mies

 Moi,

Tuumasin, että on taas aika tehdä pieni lootan avaus. Nimittäin, tiesittekö että He-Man ja Masters of the Universe täytti tänä vuonna 40v? Minä tiesin, sillä Mattel on pitänyt huolen siitä, ettei asia ole päässyt unohtumaan. Olen maininnut tämän asian useammankin kerran, mutta sanotaan nyt vielä, että Masters of the Universe oli 80-luvulla ehdoton ykkönen ja isoäidin (kiitos sinne pilven reunalle) lähimarketista ostama Skeletor aiheutti lähes manian, joka jatkui useamman vuoden ja johti lopulta siihen, että meikäläisellä taisi olla suurin osa hahmoista sekä tietysti Grayskull-linna. Asiaa auttoi se, että jostain syystä etenkin äitini ja tätini huomasivat, miten tärkeä juttu se oli minulle, eivätkä ollenkaan vastustelleet ajatusta ostaa näitä outoja kummajaisia juhlapäiviksi. Arvelen vielä tänäkin päivänä, että he taisivat myös pitää lihaksikkaasta He-Manista, ainakin jollain lailla. Voin myös jäljittää tähän päivään saakka kestäneen innostukseni action figuureihin ja niiden keräilyyn suoraan siihen Skeletoriin vuonna 1984.

Siinä oli pitkä tapa sanoa, että He-Man on lapsuuteni tärkein hahmo ja vaikka 80-luvun animaatiosarja ei enää kestä oikein minkäänlaista kriittistä tarkastelua, niin figuureissa on edelleen vetoa ja ne herättävät jonkinlaisen nostalgian tunteen, mitä on vaikea kuvailla. He-Manin 40-vuotispäiviä on juhlittava sopivalla tavalla, eli hankkimalla uusi juhla He-Man. Katsotaan siis, miltä näyttää Masterverse 40th anniversary He-Man.

Loota on erilainen kuin vanhan tyyliset pahvitaustaiset kuplat, joita perusfiguurit käyttävät edelleen, mutta tässä on pientä deluxe-makua mukana. Grafiikka on edelleen sama, räjähtävine punaisine kivenlohkareineen, mikä on välttämätöntä, sillä alkuperäinen logo ja tyyli on paras mahdollinen, eikä sitä ole tarpeen muuttaa. Loota mainostaa myös että moderni, kookkaampi He-Man sisältää 30 artikulaatiopistettä, siinä missä alkuperäisellä oli viisi.

Mukana ei ole paljon tilpehööriä, mutta silti kaikki tarpeellinen, eli miekka, kirves ja kilpi. Pari vaihtokättä on mukava bonus. Tässä kohtaa pitää mainita, että asetta pitelevän käden nivel on viimein oikeaan suuntaan, eli pystysuunnassa kääntyvä, joten He-Man voi osoittaa miekalla ylöspäin uskottavan näköisesti. Alkuperäistä astetta kookkaampi figuuri on myös maalattu hieman yksityiskohtaisemmin, tämä näkyy etenkin hiuksissa ja kasvoissa, sekä saappaissa ja karvakalsareissa. Yleistuntuma on jämäkkä, mutta oikea olkapää on hieman turhan löysä jo heti kättelyssä. Se on kuitenkin helppo korjata joko kynsilakalla tai lattiavahalla. Arvostan sitä, että tämä näyttää viimein sisältävän oikean mallisen kirveen, joka on suosikkiaseeni, johtuen varmaan varhaisista maalauksista ja piirroksista, jossa kirves oli mukana enemmän, ennen piirrossarjaa, jossa miekasta tehtiin He-Manin ainoa varuste. Tässä kirveessä yläosan kartio ja pallukka ovat oikean muotoiset ja terässä oleva kaiverrus muistuttaa alkuperäistä. He-Manin kasvot ja ilme muistuttavat todella lähelle alkuperäistä, joka on ainoa oikea, vaikka modernisaatioita on tehty useampia.

He-Man liikkuu hyvin, vaikkakin joitain rajoitteita löytyy, koska kyseessä on edelleen 30-40€ hintaluokan figuuri, eikä satasien premium-julkaisu. Muovin tuntuma on kuitenkin melko jämäkkä ja tämän etuna, vaikkapa johonkin satkun Japani-importtiin on, että nivelien ja varusteiden rikkoutumista pitää varoa huomattavasti vähemmän, joten tämä soveltuu jopa lapsen mankeloitavaksi. 

40-vuotis He-Man on paras näkemäni versio klassisesta figuurista, joka ei ole satojen eurojen överijulkaisu tai patsas.Jos haluaa yhden, perinteisen He-Manin eikä omista alkuperäistä tai haluaa hieman isomman ja näyttävämmän 80-luvun hengessä kohtuuhintaan, niin se on tämä.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



  


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...