Skip to main content

Hän-Mies ja Setä-Mies

 Moi,

Tuumasin, että on taas aika tehdä pieni lootan avaus. Nimittäin, tiesittekö että He-Man ja Masters of the Universe täytti tänä vuonna 40v? Minä tiesin, sillä Mattel on pitänyt huolen siitä, ettei asia ole päässyt unohtumaan. Olen maininnut tämän asian useammankin kerran, mutta sanotaan nyt vielä, että Masters of the Universe oli 80-luvulla ehdoton ykkönen ja isoäidin (kiitos sinne pilven reunalle) lähimarketista ostama Skeletor aiheutti lähes manian, joka jatkui useamman vuoden ja johti lopulta siihen, että meikäläisellä taisi olla suurin osa hahmoista sekä tietysti Grayskull-linna. Asiaa auttoi se, että jostain syystä etenkin äitini ja tätini huomasivat, miten tärkeä juttu se oli minulle, eivätkä ollenkaan vastustelleet ajatusta ostaa näitä outoja kummajaisia juhlapäiviksi. Arvelen vielä tänäkin päivänä, että he taisivat myös pitää lihaksikkaasta He-Manista, ainakin jollain lailla. Voin myös jäljittää tähän päivään saakka kestäneen innostukseni action figuureihin ja niiden keräilyyn suoraan siihen Skeletoriin vuonna 1984.

Siinä oli pitkä tapa sanoa, että He-Man on lapsuuteni tärkein hahmo ja vaikka 80-luvun animaatiosarja ei enää kestä oikein minkäänlaista kriittistä tarkastelua, niin figuureissa on edelleen vetoa ja ne herättävät jonkinlaisen nostalgian tunteen, mitä on vaikea kuvailla. He-Manin 40-vuotispäiviä on juhlittava sopivalla tavalla, eli hankkimalla uusi juhla He-Man. Katsotaan siis, miltä näyttää Masterverse 40th anniversary He-Man.

Loota on erilainen kuin vanhan tyyliset pahvitaustaiset kuplat, joita perusfiguurit käyttävät edelleen, mutta tässä on pientä deluxe-makua mukana. Grafiikka on edelleen sama, räjähtävine punaisine kivenlohkareineen, mikä on välttämätöntä, sillä alkuperäinen logo ja tyyli on paras mahdollinen, eikä sitä ole tarpeen muuttaa. Loota mainostaa myös että moderni, kookkaampi He-Man sisältää 30 artikulaatiopistettä, siinä missä alkuperäisellä oli viisi.

Mukana ei ole paljon tilpehööriä, mutta silti kaikki tarpeellinen, eli miekka, kirves ja kilpi. Pari vaihtokättä on mukava bonus. Tässä kohtaa pitää mainita, että asetta pitelevän käden nivel on viimein oikeaan suuntaan, eli pystysuunnassa kääntyvä, joten He-Man voi osoittaa miekalla ylöspäin uskottavan näköisesti. Alkuperäistä astetta kookkaampi figuuri on myös maalattu hieman yksityiskohtaisemmin, tämä näkyy etenkin hiuksissa ja kasvoissa, sekä saappaissa ja karvakalsareissa. Yleistuntuma on jämäkkä, mutta oikea olkapää on hieman turhan löysä jo heti kättelyssä. Se on kuitenkin helppo korjata joko kynsilakalla tai lattiavahalla. Arvostan sitä, että tämä näyttää viimein sisältävän oikean mallisen kirveen, joka on suosikkiaseeni, johtuen varmaan varhaisista maalauksista ja piirroksista, jossa kirves oli mukana enemmän, ennen piirrossarjaa, jossa miekasta tehtiin He-Manin ainoa varuste. Tässä kirveessä yläosan kartio ja pallukka ovat oikean muotoiset ja terässä oleva kaiverrus muistuttaa alkuperäistä. He-Manin kasvot ja ilme muistuttavat todella lähelle alkuperäistä, joka on ainoa oikea, vaikka modernisaatioita on tehty useampia.

He-Man liikkuu hyvin, vaikkakin joitain rajoitteita löytyy, koska kyseessä on edelleen 30-40€ hintaluokan figuuri, eikä satasien premium-julkaisu. Muovin tuntuma on kuitenkin melko jämäkkä ja tämän etuna, vaikkapa johonkin satkun Japani-importtiin on, että nivelien ja varusteiden rikkoutumista pitää varoa huomattavasti vähemmän, joten tämä soveltuu jopa lapsen mankeloitavaksi. 

40-vuotis He-Man on paras näkemäni versio klassisesta figuurista, joka ei ole satojen eurojen överijulkaisu tai patsas.Jos haluaa yhden, perinteisen He-Manin eikä omista alkuperäistä tai haluaa hieman isomman ja näyttävämmän 80-luvun hengessä kohtuuhintaan, niin se on tämä.


Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo



  


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...