Skip to main content

Muutoksia Tuomioon

 Moi,

Ajankohtaan sopivasti olen viime viikolla etsinyt jotain jänskätyspeliä pelattavaksi. Ongelma vaan on siinä, että en ole modernin tyylisten kauhupelien ystävä ja niitä on tarjonta pullollaan, jokusen visual novellin tai seikkailun lisäksi. Suurin osa PC:lle suositelluista ja kehutuista menee justiinsa tähän uuden ajan kategoriaan “kävelysimulaattorit, joissa on jump scare-efektejä ja paperilappuja pöydillä” jotka ovat sen verran tylsää tavaraa, että tartun sellaiseen vain jos joskus tulevaisuudessa unettomuus iskee.

Sitten tajusin, että on olemassa sellainen peli kuin Doom, johon löytyy loputon määrä lisätilpehööriä joita en ole koskaan edes kokeillut. Ryhdyin siis selaamaan sivustoja, joista saisi ladattua sopivat lisäosat ja miten ne kannattaa asentaa. Päädyin yhdistelmään Final Doom/Brutal Doom vahvistettuna joillakin lisäpyssyköillä, ynnä parilla muulla pikku jutulla. Heti asennuksista tuli nostalgisesti mieleen vanhat ajat, jolloin piti oikeasti tietää, mitä ja mihin niistä Zipeistä puretaan. 

Itse peli näytti alkuvalikoissa tutulta, mutta options-valikkoon oli ilmestynyt karmaiseva määrä lisää vaihtoehtoja. Muutamaa juttua piti vähän viilata, että kokemuksesta tuli miellyttävä, mutta jo alusta saakka oli selvää, että näillä modipaketeilla on saatu aikaan melkoisia parannuksia. Pyssyjä on enemmän, vihollisilla on uusia animaatioita, räjähdykset ovat suurempia ja muutenkin menoa ja meininkiä on lisätty pari pykälää lisää kaikin tavoin. Perus-Doon tuntuu jopa melko kesyltä ja hidastempoiselta vertailussa tähän uuteen versioon. Jännällä tavalla merkittävän juttu on nimenomaan vihollisten uudet animaatiot. Moni on oppinut samalla uusia temppuja, esim. perusviholliset, ruskeat Impit osaavat nyt kiipeillä katossa ja loikata kimppuun. Ei kuulosta kummoiselta uudistukselta, mutta kun näitä lisää riittävän monta, niin koko pelikokemus muuttuu aivan erilaiseksi ja paljon nopeatempoisemmaksi, koska nyt on otettava huomioon enemmän asioita ja tähdättävä eri tavalla. 

Ehkä tärkein lisäys on kuitenkin karttapaketit, jotka lisäävät uusia kenttiä ja joista osa on jopa varsin hyvin suunniteltuja. Teema tuntuu olevan “enemmän ja vaikeampaa” mutta se on ymmärrettävää, sillä näitä varmaan tehtailevat tyypit, jotka ovat pelanneet Doomia tauotta ysäriltä lähtien. Vaikeutta kompensoi kuitenkin uudet, tehokkaat pyssyt ja niiden laajempi valikoima. 

Doom muistutti tehokkaasti, miksi se on eniten eri laitteille (mikroaaltouuneja myöten) portattu peli, joka ei vaan suostu häviämään mihinkään. Sen varmistaa juuri tämä loputon muokattavuus, joka kieltämättä aiheuttaa myös runsauden pulaa, sillä sopivien pakettien ja asetusten muokkaamiseen meni jo useampi tunti ennen kuin edes pääsi alkuruutua ihailemaan. Kuitenkin, näitä modeja ei olisi alettu edes tekemään, ellei Doom olisi myös erittäin hyvä peli. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...