Skip to main content

Muutoksia Tuomioon

 Moi,

Ajankohtaan sopivasti olen viime viikolla etsinyt jotain jänskätyspeliä pelattavaksi. Ongelma vaan on siinä, että en ole modernin tyylisten kauhupelien ystävä ja niitä on tarjonta pullollaan, jokusen visual novellin tai seikkailun lisäksi. Suurin osa PC:lle suositelluista ja kehutuista menee justiinsa tähän uuden ajan kategoriaan “kävelysimulaattorit, joissa on jump scare-efektejä ja paperilappuja pöydillä” jotka ovat sen verran tylsää tavaraa, että tartun sellaiseen vain jos joskus tulevaisuudessa unettomuus iskee.

Sitten tajusin, että on olemassa sellainen peli kuin Doom, johon löytyy loputon määrä lisätilpehööriä joita en ole koskaan edes kokeillut. Ryhdyin siis selaamaan sivustoja, joista saisi ladattua sopivat lisäosat ja miten ne kannattaa asentaa. Päädyin yhdistelmään Final Doom/Brutal Doom vahvistettuna joillakin lisäpyssyköillä, ynnä parilla muulla pikku jutulla. Heti asennuksista tuli nostalgisesti mieleen vanhat ajat, jolloin piti oikeasti tietää, mitä ja mihin niistä Zipeistä puretaan. 

Itse peli näytti alkuvalikoissa tutulta, mutta options-valikkoon oli ilmestynyt karmaiseva määrä lisää vaihtoehtoja. Muutamaa juttua piti vähän viilata, että kokemuksesta tuli miellyttävä, mutta jo alusta saakka oli selvää, että näillä modipaketeilla on saatu aikaan melkoisia parannuksia. Pyssyjä on enemmän, vihollisilla on uusia animaatioita, räjähdykset ovat suurempia ja muutenkin menoa ja meininkiä on lisätty pari pykälää lisää kaikin tavoin. Perus-Doon tuntuu jopa melko kesyltä ja hidastempoiselta vertailussa tähän uuteen versioon. Jännällä tavalla merkittävän juttu on nimenomaan vihollisten uudet animaatiot. Moni on oppinut samalla uusia temppuja, esim. perusviholliset, ruskeat Impit osaavat nyt kiipeillä katossa ja loikata kimppuun. Ei kuulosta kummoiselta uudistukselta, mutta kun näitä lisää riittävän monta, niin koko pelikokemus muuttuu aivan erilaiseksi ja paljon nopeatempoisemmaksi, koska nyt on otettava huomioon enemmän asioita ja tähdättävä eri tavalla. 

Ehkä tärkein lisäys on kuitenkin karttapaketit, jotka lisäävät uusia kenttiä ja joista osa on jopa varsin hyvin suunniteltuja. Teema tuntuu olevan “enemmän ja vaikeampaa” mutta se on ymmärrettävää, sillä näitä varmaan tehtailevat tyypit, jotka ovat pelanneet Doomia tauotta ysäriltä lähtien. Vaikeutta kompensoi kuitenkin uudet, tehokkaat pyssyt ja niiden laajempi valikoima. 

Doom muistutti tehokkaasti, miksi se on eniten eri laitteille (mikroaaltouuneja myöten) portattu peli, joka ei vaan suostu häviämään mihinkään. Sen varmistaa juuri tämä loputon muokattavuus, joka kieltämättä aiheuttaa myös runsauden pulaa, sillä sopivien pakettien ja asetusten muokkaamiseen meni jo useampi tunti ennen kuin edes pääsi alkuruutua ihailemaan. Kuitenkin, näitä modeja ei olisi alettu edes tekemään, ellei Doom olisi myös erittäin hyvä peli. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv