Skip to main content

Muutoksia Tuomioon

 Moi,

Ajankohtaan sopivasti olen viime viikolla etsinyt jotain jänskätyspeliä pelattavaksi. Ongelma vaan on siinä, että en ole modernin tyylisten kauhupelien ystävä ja niitä on tarjonta pullollaan, jokusen visual novellin tai seikkailun lisäksi. Suurin osa PC:lle suositelluista ja kehutuista menee justiinsa tähän uuden ajan kategoriaan “kävelysimulaattorit, joissa on jump scare-efektejä ja paperilappuja pöydillä” jotka ovat sen verran tylsää tavaraa, että tartun sellaiseen vain jos joskus tulevaisuudessa unettomuus iskee.

Sitten tajusin, että on olemassa sellainen peli kuin Doom, johon löytyy loputon määrä lisätilpehööriä joita en ole koskaan edes kokeillut. Ryhdyin siis selaamaan sivustoja, joista saisi ladattua sopivat lisäosat ja miten ne kannattaa asentaa. Päädyin yhdistelmään Final Doom/Brutal Doom vahvistettuna joillakin lisäpyssyköillä, ynnä parilla muulla pikku jutulla. Heti asennuksista tuli nostalgisesti mieleen vanhat ajat, jolloin piti oikeasti tietää, mitä ja mihin niistä Zipeistä puretaan. 

Itse peli näytti alkuvalikoissa tutulta, mutta options-valikkoon oli ilmestynyt karmaiseva määrä lisää vaihtoehtoja. Muutamaa juttua piti vähän viilata, että kokemuksesta tuli miellyttävä, mutta jo alusta saakka oli selvää, että näillä modipaketeilla on saatu aikaan melkoisia parannuksia. Pyssyjä on enemmän, vihollisilla on uusia animaatioita, räjähdykset ovat suurempia ja muutenkin menoa ja meininkiä on lisätty pari pykälää lisää kaikin tavoin. Perus-Doon tuntuu jopa melko kesyltä ja hidastempoiselta vertailussa tähän uuteen versioon. Jännällä tavalla merkittävän juttu on nimenomaan vihollisten uudet animaatiot. Moni on oppinut samalla uusia temppuja, esim. perusviholliset, ruskeat Impit osaavat nyt kiipeillä katossa ja loikata kimppuun. Ei kuulosta kummoiselta uudistukselta, mutta kun näitä lisää riittävän monta, niin koko pelikokemus muuttuu aivan erilaiseksi ja paljon nopeatempoisemmaksi, koska nyt on otettava huomioon enemmän asioita ja tähdättävä eri tavalla. 

Ehkä tärkein lisäys on kuitenkin karttapaketit, jotka lisäävät uusia kenttiä ja joista osa on jopa varsin hyvin suunniteltuja. Teema tuntuu olevan “enemmän ja vaikeampaa” mutta se on ymmärrettävää, sillä näitä varmaan tehtailevat tyypit, jotka ovat pelanneet Doomia tauotta ysäriltä lähtien. Vaikeutta kompensoi kuitenkin uudet, tehokkaat pyssyt ja niiden laajempi valikoima. 

Doom muistutti tehokkaasti, miksi se on eniten eri laitteille (mikroaaltouuneja myöten) portattu peli, joka ei vaan suostu häviämään mihinkään. Sen varmistaa juuri tämä loputon muokattavuus, joka kieltämättä aiheuttaa myös runsauden pulaa, sillä sopivien pakettien ja asetusten muokkaamiseen meni jo useampi tunti ennen kuin edes pääsi alkuruutua ihailemaan. Kuitenkin, näitä modeja ei olisi alettu edes tekemään, ellei Doom olisi myös erittäin hyvä peli. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...