Skip to main content

Muutoksia Tuomioon

 Moi,

Ajankohtaan sopivasti olen viime viikolla etsinyt jotain jänskätyspeliä pelattavaksi. Ongelma vaan on siinä, että en ole modernin tyylisten kauhupelien ystävä ja niitä on tarjonta pullollaan, jokusen visual novellin tai seikkailun lisäksi. Suurin osa PC:lle suositelluista ja kehutuista menee justiinsa tähän uuden ajan kategoriaan “kävelysimulaattorit, joissa on jump scare-efektejä ja paperilappuja pöydillä” jotka ovat sen verran tylsää tavaraa, että tartun sellaiseen vain jos joskus tulevaisuudessa unettomuus iskee.

Sitten tajusin, että on olemassa sellainen peli kuin Doom, johon löytyy loputon määrä lisätilpehööriä joita en ole koskaan edes kokeillut. Ryhdyin siis selaamaan sivustoja, joista saisi ladattua sopivat lisäosat ja miten ne kannattaa asentaa. Päädyin yhdistelmään Final Doom/Brutal Doom vahvistettuna joillakin lisäpyssyköillä, ynnä parilla muulla pikku jutulla. Heti asennuksista tuli nostalgisesti mieleen vanhat ajat, jolloin piti oikeasti tietää, mitä ja mihin niistä Zipeistä puretaan. 

Itse peli näytti alkuvalikoissa tutulta, mutta options-valikkoon oli ilmestynyt karmaiseva määrä lisää vaihtoehtoja. Muutamaa juttua piti vähän viilata, että kokemuksesta tuli miellyttävä, mutta jo alusta saakka oli selvää, että näillä modipaketeilla on saatu aikaan melkoisia parannuksia. Pyssyjä on enemmän, vihollisilla on uusia animaatioita, räjähdykset ovat suurempia ja muutenkin menoa ja meininkiä on lisätty pari pykälää lisää kaikin tavoin. Perus-Doon tuntuu jopa melko kesyltä ja hidastempoiselta vertailussa tähän uuteen versioon. Jännällä tavalla merkittävän juttu on nimenomaan vihollisten uudet animaatiot. Moni on oppinut samalla uusia temppuja, esim. perusviholliset, ruskeat Impit osaavat nyt kiipeillä katossa ja loikata kimppuun. Ei kuulosta kummoiselta uudistukselta, mutta kun näitä lisää riittävän monta, niin koko pelikokemus muuttuu aivan erilaiseksi ja paljon nopeatempoisemmaksi, koska nyt on otettava huomioon enemmän asioita ja tähdättävä eri tavalla. 

Ehkä tärkein lisäys on kuitenkin karttapaketit, jotka lisäävät uusia kenttiä ja joista osa on jopa varsin hyvin suunniteltuja. Teema tuntuu olevan “enemmän ja vaikeampaa” mutta se on ymmärrettävää, sillä näitä varmaan tehtailevat tyypit, jotka ovat pelanneet Doomia tauotta ysäriltä lähtien. Vaikeutta kompensoi kuitenkin uudet, tehokkaat pyssyt ja niiden laajempi valikoima. 

Doom muistutti tehokkaasti, miksi se on eniten eri laitteille (mikroaaltouuneja myöten) portattu peli, joka ei vaan suostu häviämään mihinkään. Sen varmistaa juuri tämä loputon muokattavuus, joka kieltämättä aiheuttaa myös runsauden pulaa, sillä sopivien pakettien ja asetusten muokkaamiseen meni jo useampi tunti ennen kuin edes pääsi alkuruutua ihailemaan. Kuitenkin, näitä modeja ei olisi alettu edes tekemään, ellei Doom olisi myös erittäin hyvä peli. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Ruostunut Teräsmies

 Moi, Tällä kertaa on luvassa taas blogia aiheesta “muut harrasteet kuin pelit”. Nyt nimittäin otetaan testiin kaksi tuotetta, jotka liittyvät pienoismallien rakentamiseen. Ensimmäinen ja tämän projektin kannalta vähemmän tärkeä ovat Tamiyan akryylimaali, tarkemmin X10 Gun Metal ja toinen, varsinainen testin aihe on niin ikään Tamiyan valmistama Weathering Master-setti.  Käytetyt Välineet Weathering, suomeksi ilmeisesti vakiintunut termi “säistäminen” on sitä, kun pienoismalliin lisätään kulumaa tai likaa tuomaan lisää realismia. Moista hommaa olen harrastanut toisinaan ennenkin, kuten joissain aiemmissa Gundam-blogeissa, mutta melko kevyesti ja hyvin pienillä yksityiskohdilla. Tällä kertaa on tarkoituksena testata ns. ammattilaisten käyttämää menetelmää ja tehdä hieman aiempaa laajempaa ja erottuvampaa jälkeä. Uhriksi ..anteeksi kohteeksi valikoitui tuoreessa muistissa oleva Robot Spirits Char’s Gelgoog. Se on mainio treenikohde, koska siinä on paljon tasaista pintaa ja Weath...

Akiba's Trip, osa 3

 Hei, Blogi palaa tauolta ja minä palasin reissulta pari päivää sitten. Jatkan blogihommia pienellä ja kevyellä katsauksella Tokion nörttihommia harrastavan vierailijan havaintoihin. Onko mikään muuttunut parissa vuodessa ja jos on, niin miten?  Akihabara Se tunnetuin ja eniten turisteja houkutteleva vaihtoehto on hyvin pitkälle ennallaan. Ainoa merkittävä ero on, että entinen Segan (nykyään Gigo) suuri pelihalli on remontissa. Tilalle tulee ilmeisesti uusi samanmoinen. Onneksi parhaat, eli retropelejä, pelkkien UFO catchereiden ja rytmipelien sijaan (toinen Gigon halli hieman edempänä pääkadun varressa, Hirose Entertainment Yard ja Try Amusement Tower) sisältävät pelihallit olivat edelleen auki. Videopelejä oli edelleen saatavilla kutakuinkin samoilla, tai hieman korkeammilla hinnoilla kuin ennenkin. Tarjontaa oli ilahduttavan paljon, eikä tyhjiä hyllyjä juuri näkynyt. Ilmeisesti hintojen korotus on tepsinyt ainakin suurimpaan osaan länkkäri trokareista. Klassinen Superpotato...

Lohenpunainen Paroni Palaa

 Moi, tällä viikolla on vaihteeksi vuorossa pieni harrasteblogi. Palaamme aiemmista blogeista tuttuun Mobile Suit Gundamin maailmaan, kun tällä kertaa avataan ja tuunataan Bandain Robot Spirits-sarjan MS-14S Gelgoog Char’s Custom Model.  Kyllä vain, ensimmäisestä Gundamista tuttu antagonisti, Punainen Komeetta, Char tekee paluun. Tällä kertaa mobile suit on päivitetty perinteisestä Zaku 2:sta viimeistä huutoa olevaan Gelgoog Commander Typeen. Tässä uudessa mallissa erityistä oli sen Gundamin tasoinen suorituskyky ja mahdollisuus käyttää ensimmäistä kertaa tehokkaita beam-aseita Zeonin kehittämässä laitteessa. Näitä valmistettiin Gundamin historiikin mukaan 25 kappaletta ja Char sai tietysti yhden laitteen testiin, loput menivät Zeonin muille pilottiässille.  Lootasta löytyy reilu satsi vaihto-osia, kuten käsiä, tutut moottoriefektit ja useat erilaiset beam naginatan efektit esim. vauhdikkaita dioraamoja varten. Erikoisuutena löytyy jopa katkennut käsi kuvaamaan tiettyä ko...