Skip to main content

Muutoksia Tuomioon

 Moi,

Ajankohtaan sopivasti olen viime viikolla etsinyt jotain jänskätyspeliä pelattavaksi. Ongelma vaan on siinä, että en ole modernin tyylisten kauhupelien ystävä ja niitä on tarjonta pullollaan, jokusen visual novellin tai seikkailun lisäksi. Suurin osa PC:lle suositelluista ja kehutuista menee justiinsa tähän uuden ajan kategoriaan “kävelysimulaattorit, joissa on jump scare-efektejä ja paperilappuja pöydillä” jotka ovat sen verran tylsää tavaraa, että tartun sellaiseen vain jos joskus tulevaisuudessa unettomuus iskee.

Sitten tajusin, että on olemassa sellainen peli kuin Doom, johon löytyy loputon määrä lisätilpehööriä joita en ole koskaan edes kokeillut. Ryhdyin siis selaamaan sivustoja, joista saisi ladattua sopivat lisäosat ja miten ne kannattaa asentaa. Päädyin yhdistelmään Final Doom/Brutal Doom vahvistettuna joillakin lisäpyssyköillä, ynnä parilla muulla pikku jutulla. Heti asennuksista tuli nostalgisesti mieleen vanhat ajat, jolloin piti oikeasti tietää, mitä ja mihin niistä Zipeistä puretaan. 

Itse peli näytti alkuvalikoissa tutulta, mutta options-valikkoon oli ilmestynyt karmaiseva määrä lisää vaihtoehtoja. Muutamaa juttua piti vähän viilata, että kokemuksesta tuli miellyttävä, mutta jo alusta saakka oli selvää, että näillä modipaketeilla on saatu aikaan melkoisia parannuksia. Pyssyjä on enemmän, vihollisilla on uusia animaatioita, räjähdykset ovat suurempia ja muutenkin menoa ja meininkiä on lisätty pari pykälää lisää kaikin tavoin. Perus-Doon tuntuu jopa melko kesyltä ja hidastempoiselta vertailussa tähän uuteen versioon. Jännällä tavalla merkittävän juttu on nimenomaan vihollisten uudet animaatiot. Moni on oppinut samalla uusia temppuja, esim. perusviholliset, ruskeat Impit osaavat nyt kiipeillä katossa ja loikata kimppuun. Ei kuulosta kummoiselta uudistukselta, mutta kun näitä lisää riittävän monta, niin koko pelikokemus muuttuu aivan erilaiseksi ja paljon nopeatempoisemmaksi, koska nyt on otettava huomioon enemmän asioita ja tähdättävä eri tavalla. 

Ehkä tärkein lisäys on kuitenkin karttapaketit, jotka lisäävät uusia kenttiä ja joista osa on jopa varsin hyvin suunniteltuja. Teema tuntuu olevan “enemmän ja vaikeampaa” mutta se on ymmärrettävää, sillä näitä varmaan tehtailevat tyypit, jotka ovat pelanneet Doomia tauotta ysäriltä lähtien. Vaikeutta kompensoi kuitenkin uudet, tehokkaat pyssyt ja niiden laajempi valikoima. 

Doom muistutti tehokkaasti, miksi se on eniten eri laitteille (mikroaaltouuneja myöten) portattu peli, joka ei vaan suostu häviämään mihinkään. Sen varmistaa juuri tämä loputon muokattavuus, joka kieltämättä aiheuttaa myös runsauden pulaa, sillä sopivien pakettien ja asetusten muokkaamiseen meni jo useampi tunti ennen kuin edes pääsi alkuruutua ihailemaan. Kuitenkin, näitä modeja ei olisi alettu edes tekemään, ellei Doom olisi myös erittäin hyvä peli. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...