Skip to main content

Tehtaanmyymälän Tuliaisia

 Moi,

Otetaan toinen figuuriblogaus peräjälkeen, sillä näitä tuntuu olevan nyt jemmassa niin runsain mitoin että materiaalia riittää pitkälle ensi vuoteen. Mukana on myös vähän matkailua, sillä tämänkertainen aihe liittyy tiiviisti tiettyyn paikkaan. Katsotaan, millainen paikka oli Yokohaman Gundam Factory ja miltä näyttää Robot Spirits Gundam Factory Yokohama Exclusive Gundam RX-78 F00.

Gundam Factory Yokohama on satama-alueella sijaitseva nähtävyys, jossa tönöttää kolmas Japanissa sijaitseva 1:1 mittakaavan Gundam-patsas. Tai, tässä tapauksessa patsas on harhaanjohtava nimitys, sillä Yokohaman Gundam on itseasiassa liikkuva robotti, joka vain sattuu olemaan 18 metriä korkea ja painaa noin 24 henkilöauton verran. Japanilaisten insinöörien taidonnäytettä ja innostusta mechoja kohtaan pääsee pällistelemään noin 12€ pääsylipulla. Jos mielii päästä ylös “huoltosillalle” niin saa pulittaa vielä noin 17€ lisää. Telakalla seisova Gundam liikkuu noin puolen tunnin välein, soundtrackin ja tehosteiden kera, noin 5 minuuttia kerrallaan. Animaatiot ovat etukäteen purkitettuja, eikä vauhti totta puhuen päätä huimaa, mutta siitä huolimatta näky on vaikuttava. On vaikea kuvailla, kuinka epätodelliselta se tuntuu, kun näkee kerrostalon korkuisen anime-mechan liikkuvan omin silmin. 

Paikalla sijaitsee näyttelytila, jossa esitellään tarkemmin liikkuvan Gundamin teknologiaa ja henkilöitä sekä yrityksiä, joiden avulla moinen projekti saatiin toteutumaan. Rakennuksessa on myös Gundam Café ja tietysti kauppa, joissa myydään useita “vain täällä” myytäviä annoksia ja matkamuistoja. Ja tietysti figuureja sekä rakennussarjoja, koska ne ovat kohta 45 vuotiaan Gundamin menestyksen todelliset salaisuudet. 

Olin paikalla kesäkuun lopulla aurinkoisena päivänä, mutta onneksi ei ollut kuitenkaan tukalan kuuma, sillä minulla oli tietysti piletti pällistelemään moista Idän Ihmettä ihan telakan ylätasanteelta. Sisäinen pikkupoikani ei olisi antanut itselleni koskaan anteeksi, jos olisin lentänyt toiselle puolelle maailmaa ja jättänyt tämän tilaisuuden käyttämättä. Keikka oli Japanilaiseen tyyliin hyvin organisoitu, mutta erittäin tarkasti ohjattu. Sanoisin, että se kannatti, mutta vaatii tietysti rakkautta lajia kohtaan, että asiasta voi todella innostua. Ehkä kuitenkin jokainen voi arvostaa ylipäänsä vaikuttavaa näkyä jollain lailla. Yleisöä oli paikalla yllättävän monipuolisesti vauvasta vaariin. Otin kuvan nuorelle Aasialasinaiselle, joka oli niin ikään yksin liikkeellä ja halusi kuvan itsestään Gundam taustalla. Vaihdoimme muutaman sanan ja minulle jäi mieleen, että yli 40 vuotta vanha mecha-anime tavoittaa laajemman yleisön, kuin moni voisi luulla. 

Kävin tietysti myös kahvilassa sapuskalla, koska olin päättänyt ottaa tilaisuudesta kaiken irti ja “kokonaisvaltaisen kokemuksen”. Ruoka oli, kuten arvata saattaa, hintavaa mutta kuitenkin hyvää. Sanoisin, että paikallisten kahviloiden mittapuulla ylempää keskitasoa, mikä meinaa kotimaisella tasolla oikein hyvää, kun vertaa vaikka perus ABC-osastoon. Sitten oli aika suunnistaa museon kautta ostoksille. Mukaan tarttui kaksi mechaa, joista toisen esittelen tässä ja toisen joskus myöhemmin. Valikoima oli pieni ja keskittyi tietysti näytillä olevaan RX-78 F00:n, josta oli tarjolla useampi versio. Valtavaa valikoimaa kaipaavan on syytä suunnata ennemmin Odaiban Gundam Base Tokyoon.

Katsotaan sitten, millainen on Robot Spiritsin versio F00:sta. Ensimmäinen merkillöe pantava asia on, että tässä on huomattavasti enemmän maalia ja merkintöjä kuin muissa sarjan figuureissa. Malli muistuttaa melko tarkasti isompaa esikuvaansa, joskaan ihan kaikkia yksityiskohtia ei 1/144 mittakaavan kokoon ole voinut sisällyttää. 

Tähän on muuten laitettava lootassa komeileva Englanniksi kirjoitettu kuvaus: "A robot figure for high targets created by Tamshii Nations. For many years and technologies accumulated by robot love = Robot Spirit. With state-of-the-art CAD technology + craftmanship skill of all the craftsmen woven strange modeling we will solidify numerous robots with overwhelming degree of completion."

Japani, älä koskaan muutu. :D

Myös kaiverrus on tarkkaa ja terävää. Pidän erityisesti siitä, että paneelien reunoja on runsaasti ja pään, käsien ja jalkojen muoto on selvästi erilainen kuin perus Pappa-Gundamilla, joka tämä siis ei ole, vaikka sitä muistuttaakin. Niveliäkin on onnistuttu lisäämään pari kappaletta vanhempaa mallia enemmän. 

Mukana ei tule valtavasti tilpehööriä, mutta erikoisuutena mukana on “peace” -käsi, jota ei ole mukana missään muussa mallissa. Mukana on kuitenkin kaikki tarvittava, eli kilpi, pari Beam Saberia ja miellyttävän retron mallinen Beam Rifle sekä efektit. 

Siinä oli hieman matkailua ja figuurin katsastusta. Yokohaman Gundam Factory oli minulle henkilökohtaisesti tärkeä paikka, ja kokemus jota en varmasti tule unohtamaan koskaan. Toivottavasti sain tässä jaettua teille lukijoille osan tunteesta, mikä tähän reissuun liittyy.



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo 

  


Comments

Popular posts from this blog

Lucasin Hengessä

 Hei, Tällä viikolla tutustuin lisää Capcom Fighting Collection 2:n valikoimaan. Pelinä on Plasma Sword, tai vaihtoehtoisesti Star Gladiators 2. Peli on alunperin vuodelta 1998, mutta Dreamcastin kotikonsoliversio julkaistiin vuotta myöhemmin. Kolikkopeliversio nähdään siis pelihallien ulkopuolella ensimmäistä kertaa tämän kokoelman myötä.  Plasma Sword jatkaa Capcomin vähemmän tunnettujen 3D-pelien sarjaa selvästi Star Wars-vaikutteisella asetelmalla, missä monen sorttiset avaruustaistelijat kohtaavat perinteisessä 1 vs 1 taistelussa. Pelin pahis on sonnustautunut mustaan, samurain haarniskaa muistuttavaan kostyymiin, joten mielleyhtymä on selvä. Mukana on myös melkoisesti Wookieta muistuttava karvaturri. Hahmoja on melko runsas määrä, mutta valikoima ei ole ihan niin monipuolinen kuin voisi luulla, koska suurin osa hahmoista muistuttaa suuresti jotain toista taistelijaa. Kaikista on siis vähän niinkuin “hyvis” ja “pahis” versiot hieman eri ulkonäöllä.  Capcom käyttää tä...

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Lisää Capcomia

 Hei, Tällä kertaa blogit jatkuvat jälleen Capcomin taistelupelien merkeissä, nimittäin Toukokuussa julkaistiin lisää klassikkopelejä uudessa paketissa. Capcom Fighting Collection 2 sisältää 8 peliä vuosituhannen vaihteen tienoilta, vuosilta 1998-2004. Tällä kertaa mukana on myös Capcomille vähemmän tyypillisiä 3D-taisteluita, joista muutama on varsin harvinaista herkkua. Nyt keskitytään yhteen näistä vähemmän tunnetuista, mutta sitäkin mielenkiintoisimmista peleistä, nimeltään Project Justice, tai Moero! Justice Gakuen, vuodelta 2000. Peli on Rival Schools -nimisen mätkinnän toinen osa. Kuten nimestä voi päätellä, peli on animetyylisen lukion ympärille rakennettu asetelma, jossa koulujen varsin värikkäät oppilaat ja opettajat osallistuvat 3 vs 3 mätkintöhin rehtoria myöten. Tuttujen tyylien, kuten Karaten ja Judon lisäksi tehokkaaksi taistelijaksi oppii pelaamalla mm. baseballia, lentopalloa ja viulun soitolla. Tai sitten vain olemalla liikunnan opettaja. Hahmojen design on lennok...