Skip to main content

Yhteistyön Tulos

 Moi,

Tällä kertaa vuorossa on melko mielenkiintoinen uudelleenjulkaisu. Perinteinen shmup (itsekseen scrollaava perinteinen räiskintä) palasi moderneille konsoleille, tällä kertaa Japanilaisen pelihallin avustuksella. Katsotaan, miltä tuntui Raiden IV x Mikado Remix. Pelasin Xbox Seriesilla, mutta peli löytyy myös kaikilta muiltakin alustoilta. 

MOSSin Raiden on perinteinen ja alan harrastajien piirissä kuuluisa shoot ‘em up -sarja, jonka juuret ovat tiukasti pelihallien hämärässä ja niin ovat myös tämän uudelleenjulkaisun vuoden 2007 pelistä, tai vielä tarkemmin vuoden 2007 pelin vuonna 2014 julkaistusta konsoliversiosta. Kyseessä ei siis ole missään nimessä kokonaan uusi peli, vaan 15 vuotta sitten julkaistu kolikkopeli uudella kuorrutuksella. Pelin on julkaissut länsimaissa NIS. 

Miten tähän liittyy nimessä esiintyvä toinen puolikas, Mikado? No, Mikado on ehkä kuuluisin ja yksi harvoista Tokion jäljellä olevista yksityisomistukessa olevista isommista pelihalleista, loput isot ovat ketjuja, jotka omistaa Taito, Namco jne. Tällaisessa ympäristössä vanhat avaruusräiskinnät eivät koskaan menneet pois muodista rytmipelien ja korttipelien tieltä, vaan jäärät pelaavat niitä edelleen kuin olisi vuosi 1993. Näissä paikoissa näkee myös lähes epäinhimillisen taitavia pelaajia, jotka painavat läpi uskomattoman vaikealta näyttäviä pelejä ilman pienintäkään virhetttä. Kaikki ovat varmasti nähneet vaikkapa Mushihimesaman viimeisen pomon youtubessa. Mikado on siis paikka, jossa tämä porukka majailee, tai oikeastaan paikat, sillä Mikadolla on rakennukset Ikebukurossa ja Takadanobabassa. Käsittääkseni Mikadon porukka teki käytännössä lokaatiotestit ja valitsi suosikkiartistejansa tekemään pelin remix-soundtrackin. 


Raiden IV on monelta osin ennallaan ja siis oikein hyvä peli, mutta moderneja uudistuksia on mukana reippasti, kuten mahdollisuus valita useita vaikeustasoja, lisätä aluksien ja pommien määrää, kaksi uutta “remix” pelimuotoa, jotka hieman muuttavat kenttiä ja pisteiden kertymisen sääntöjä, mahdollisuus valita vanhempi Raiden 3:n alus sekä pelin bonusesineenä ja maskottina toimiva keiju pelattavaksi hahmoksi. Valikoissa on säätövaraa kaikentasoisille pelaajille aloittelijasta Mikadon porukkaan, joita varten löytyy kontrollien säätäminen siten, että yksi pelaaja voi pelata kahdella aluksella itsekseen. 

Ulkoasua ei ole muutettu juurikaan vuodesta 2014, mutta eipä sitä osaa oikeastaan edes kaivata. Peli näyttää edelleen hyvältä ja värikkäältä ja etenkin Raidenin kuuluisa nauhamainen laser näyttää modernin TV:n kontrastilla oikein mainiolta. Pomot ovat tietenkin monivaiheisia ja useimmiten isoja ja näyttäviä robotteja. Pelissä on ylipäänsä sellainen vähän Macrossin tyylinen tunnelma, eli retro scifi/anime -osastolla mennään. 

Musiikista olikin jo puhetta. Meininki on menevää kitaraheviä ja remixit tutuista tunnareista ovat hyvällä maulla toteutettuja. Lähes puolet hyvän shmupin tunnelmaa on musiikki ja siinä onnistutaan mainiosti.

Raiden IV x Mikado Remix on pätevä uudelleenjulkaisu jo valmiiksi hyvästä pelistä, joka sisältää sopivasti nykyajan mukavuuksia, että muidenkin kuin eksperttien on mahdollista pelata tätä. Jos kaipaa peleiltään paljon “sisältöä” -tyyliin Bethesda tai Ubisoft, on tämän noin 30€ hintalappu varmasti kalliin kuuloinen, sillä peli on niin sanotusti “läpi” puolessa tunnissa helpolla vaikeustasolla ja alusten määrä maksimissa. Se ei ole tässä tarkoitus, vaan kehittyä pikkuhiljaa paremmaksi ja ylipäänsä arvostaa ja fiilistellä aikaa, jolloin videopeleissä “shooter” tarkoitti ihan muuta kuin Call of Dutya eikä season passeja tunnettu. 

Mikado muuten streamaa livenä youtubeen lähes joka päivä, useimmiten taistelupeliturnauksia ja juuri shmupeja. Kannattaa käydä katsomassa ja tukemassa katoavaa kansanperinnettä, jos asia kiinnostaa. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...