Skip to main content

Yhteistyön Tulos

 Moi,

Tällä kertaa vuorossa on melko mielenkiintoinen uudelleenjulkaisu. Perinteinen shmup (itsekseen scrollaava perinteinen räiskintä) palasi moderneille konsoleille, tällä kertaa Japanilaisen pelihallin avustuksella. Katsotaan, miltä tuntui Raiden IV x Mikado Remix. Pelasin Xbox Seriesilla, mutta peli löytyy myös kaikilta muiltakin alustoilta. 

MOSSin Raiden on perinteinen ja alan harrastajien piirissä kuuluisa shoot ‘em up -sarja, jonka juuret ovat tiukasti pelihallien hämärässä ja niin ovat myös tämän uudelleenjulkaisun vuoden 2007 pelistä, tai vielä tarkemmin vuoden 2007 pelin vuonna 2014 julkaistusta konsoliversiosta. Kyseessä ei siis ole missään nimessä kokonaan uusi peli, vaan 15 vuotta sitten julkaistu kolikkopeli uudella kuorrutuksella. Pelin on julkaissut länsimaissa NIS. 

Miten tähän liittyy nimessä esiintyvä toinen puolikas, Mikado? No, Mikado on ehkä kuuluisin ja yksi harvoista Tokion jäljellä olevista yksityisomistukessa olevista isommista pelihalleista, loput isot ovat ketjuja, jotka omistaa Taito, Namco jne. Tällaisessa ympäristössä vanhat avaruusräiskinnät eivät koskaan menneet pois muodista rytmipelien ja korttipelien tieltä, vaan jäärät pelaavat niitä edelleen kuin olisi vuosi 1993. Näissä paikoissa näkee myös lähes epäinhimillisen taitavia pelaajia, jotka painavat läpi uskomattoman vaikealta näyttäviä pelejä ilman pienintäkään virhetttä. Kaikki ovat varmasti nähneet vaikkapa Mushihimesaman viimeisen pomon youtubessa. Mikado on siis paikka, jossa tämä porukka majailee, tai oikeastaan paikat, sillä Mikadolla on rakennukset Ikebukurossa ja Takadanobabassa. Käsittääkseni Mikadon porukka teki käytännössä lokaatiotestit ja valitsi suosikkiartistejansa tekemään pelin remix-soundtrackin. 


Raiden IV on monelta osin ennallaan ja siis oikein hyvä peli, mutta moderneja uudistuksia on mukana reippasti, kuten mahdollisuus valita useita vaikeustasoja, lisätä aluksien ja pommien määrää, kaksi uutta “remix” pelimuotoa, jotka hieman muuttavat kenttiä ja pisteiden kertymisen sääntöjä, mahdollisuus valita vanhempi Raiden 3:n alus sekä pelin bonusesineenä ja maskottina toimiva keiju pelattavaksi hahmoksi. Valikoissa on säätövaraa kaikentasoisille pelaajille aloittelijasta Mikadon porukkaan, joita varten löytyy kontrollien säätäminen siten, että yksi pelaaja voi pelata kahdella aluksella itsekseen. 

Ulkoasua ei ole muutettu juurikaan vuodesta 2014, mutta eipä sitä osaa oikeastaan edes kaivata. Peli näyttää edelleen hyvältä ja värikkäältä ja etenkin Raidenin kuuluisa nauhamainen laser näyttää modernin TV:n kontrastilla oikein mainiolta. Pomot ovat tietenkin monivaiheisia ja useimmiten isoja ja näyttäviä robotteja. Pelissä on ylipäänsä sellainen vähän Macrossin tyylinen tunnelma, eli retro scifi/anime -osastolla mennään. 

Musiikista olikin jo puhetta. Meininki on menevää kitaraheviä ja remixit tutuista tunnareista ovat hyvällä maulla toteutettuja. Lähes puolet hyvän shmupin tunnelmaa on musiikki ja siinä onnistutaan mainiosti.

Raiden IV x Mikado Remix on pätevä uudelleenjulkaisu jo valmiiksi hyvästä pelistä, joka sisältää sopivasti nykyajan mukavuuksia, että muidenkin kuin eksperttien on mahdollista pelata tätä. Jos kaipaa peleiltään paljon “sisältöä” -tyyliin Bethesda tai Ubisoft, on tämän noin 30€ hintalappu varmasti kalliin kuuloinen, sillä peli on niin sanotusti “läpi” puolessa tunnissa helpolla vaikeustasolla ja alusten määrä maksimissa. Se ei ole tässä tarkoitus, vaan kehittyä pikkuhiljaa paremmaksi ja ylipäänsä arvostaa ja fiilistellä aikaa, jolloin videopeleissä “shooter” tarkoitti ihan muuta kuin Call of Dutya eikä season passeja tunnettu. 

Mikado muuten streamaa livenä youtubeen lähes joka päivä, useimmiten taistelupeliturnauksia ja juuri shmupeja. Kannattaa käydä katsomassa ja tukemassa katoavaa kansanperinnettä, jos asia kiinnostaa. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv