Skip to main content

Yhteistyön Tulos

 Moi,

Tällä kertaa vuorossa on melko mielenkiintoinen uudelleenjulkaisu. Perinteinen shmup (itsekseen scrollaava perinteinen räiskintä) palasi moderneille konsoleille, tällä kertaa Japanilaisen pelihallin avustuksella. Katsotaan, miltä tuntui Raiden IV x Mikado Remix. Pelasin Xbox Seriesilla, mutta peli löytyy myös kaikilta muiltakin alustoilta. 

MOSSin Raiden on perinteinen ja alan harrastajien piirissä kuuluisa shoot ‘em up -sarja, jonka juuret ovat tiukasti pelihallien hämärässä ja niin ovat myös tämän uudelleenjulkaisun vuoden 2007 pelistä, tai vielä tarkemmin vuoden 2007 pelin vuonna 2014 julkaistusta konsoliversiosta. Kyseessä ei siis ole missään nimessä kokonaan uusi peli, vaan 15 vuotta sitten julkaistu kolikkopeli uudella kuorrutuksella. Pelin on julkaissut länsimaissa NIS. 

Miten tähän liittyy nimessä esiintyvä toinen puolikas, Mikado? No, Mikado on ehkä kuuluisin ja yksi harvoista Tokion jäljellä olevista yksityisomistukessa olevista isommista pelihalleista, loput isot ovat ketjuja, jotka omistaa Taito, Namco jne. Tällaisessa ympäristössä vanhat avaruusräiskinnät eivät koskaan menneet pois muodista rytmipelien ja korttipelien tieltä, vaan jäärät pelaavat niitä edelleen kuin olisi vuosi 1993. Näissä paikoissa näkee myös lähes epäinhimillisen taitavia pelaajia, jotka painavat läpi uskomattoman vaikealta näyttäviä pelejä ilman pienintäkään virhetttä. Kaikki ovat varmasti nähneet vaikkapa Mushihimesaman viimeisen pomon youtubessa. Mikado on siis paikka, jossa tämä porukka majailee, tai oikeastaan paikat, sillä Mikadolla on rakennukset Ikebukurossa ja Takadanobabassa. Käsittääkseni Mikadon porukka teki käytännössä lokaatiotestit ja valitsi suosikkiartistejansa tekemään pelin remix-soundtrackin. 


Raiden IV on monelta osin ennallaan ja siis oikein hyvä peli, mutta moderneja uudistuksia on mukana reippasti, kuten mahdollisuus valita useita vaikeustasoja, lisätä aluksien ja pommien määrää, kaksi uutta “remix” pelimuotoa, jotka hieman muuttavat kenttiä ja pisteiden kertymisen sääntöjä, mahdollisuus valita vanhempi Raiden 3:n alus sekä pelin bonusesineenä ja maskottina toimiva keiju pelattavaksi hahmoksi. Valikoissa on säätövaraa kaikentasoisille pelaajille aloittelijasta Mikadon porukkaan, joita varten löytyy kontrollien säätäminen siten, että yksi pelaaja voi pelata kahdella aluksella itsekseen. 

Ulkoasua ei ole muutettu juurikaan vuodesta 2014, mutta eipä sitä osaa oikeastaan edes kaivata. Peli näyttää edelleen hyvältä ja värikkäältä ja etenkin Raidenin kuuluisa nauhamainen laser näyttää modernin TV:n kontrastilla oikein mainiolta. Pomot ovat tietenkin monivaiheisia ja useimmiten isoja ja näyttäviä robotteja. Pelissä on ylipäänsä sellainen vähän Macrossin tyylinen tunnelma, eli retro scifi/anime -osastolla mennään. 

Musiikista olikin jo puhetta. Meininki on menevää kitaraheviä ja remixit tutuista tunnareista ovat hyvällä maulla toteutettuja. Lähes puolet hyvän shmupin tunnelmaa on musiikki ja siinä onnistutaan mainiosti.

Raiden IV x Mikado Remix on pätevä uudelleenjulkaisu jo valmiiksi hyvästä pelistä, joka sisältää sopivasti nykyajan mukavuuksia, että muidenkin kuin eksperttien on mahdollista pelata tätä. Jos kaipaa peleiltään paljon “sisältöä” -tyyliin Bethesda tai Ubisoft, on tämän noin 30€ hintalappu varmasti kalliin kuuloinen, sillä peli on niin sanotusti “läpi” puolessa tunnissa helpolla vaikeustasolla ja alusten määrä maksimissa. Se ei ole tässä tarkoitus, vaan kehittyä pikkuhiljaa paremmaksi ja ylipäänsä arvostaa ja fiilistellä aikaa, jolloin videopeleissä “shooter” tarkoitti ihan muuta kuin Call of Dutya eikä season passeja tunnettu. 

Mikado muuten streamaa livenä youtubeen lähes joka päivä, useimmiten taistelupeliturnauksia ja juuri shmupeja. Kannattaa käydä katsomassa ja tukemassa katoavaa kansanperinnettä, jos asia kiinnostaa. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


Comments

Popular posts from this blog

Vuoden 2021 Parhaat

 Moi, Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa perinteiseen “vuoden parhaat” -gaalaani, jossa listaan menneen vuoden parhaita juttuja täysin mielivaltaisilla kriteereillä ja säännöillä, missä sattuu kategorioissa. Käydäänpä asiaan pidemmittä puheitta.  Vuoden parhaat pelit Tässä oli mukana kaikki, paitsi reroblogausten puolelle menevät tapaukset. Pelejä tuli pelailtua ihan mukava määrä, vaikka videopelit, tai pikemminkin sen alan seuraaminen aktiivisena “gaming” -harrastuksena on vähentynyt vuosi vuodelta. Keskityn nykyään lähinnä omiin juttuihini.  #1. Lost judgement Yagamin etsivätoimiston edesottamusten jatko-osa löytyy vähemmän yllättäen kärkipaikalta, Yksikään vuosi, milloin ilmestyy Yakuza-universumin peli tuskin säästyy tältä ilmiöltä. Luvassa oli jälleen riipaisevaa dramatiikkaa, kung fu-tappelua, minipelejä, loistavia hahmoja ja juonia, kaikki käärittynä mukavalta näyttävään pakettiin, jota on hauska pelata. Ensimmäisestä osasta parannettiin monella osa-alueella, mut...

Niskakarvat Pystyssä

 Moi, Tällä kertaa pelataan Famicomin peliä Halloween-teemalla, nimeltään Warwolf (länsimaissa Werewolf). Pelin on kehittänyt Data East ja julkaissut Takara vuonna 1991, NES-versio julkaistiin poikkeuksellisesti jo vuonna 1990. Peli on, toisin kuin ihmissusi-aiheesta voisi luulla scifiä: Tapahtumat sijoittuvat “Red Earth” -siirtokuntaplaneetalle. Pahiksena on ilmeisesti jonkin avaruus henkiolennon possessoima Dr. Faryan. Aina ne pahikset ovat jonkin sortin tohtoreita. Sankarin nimi on Ken ja hän on ihmissusi, jolla on sapelin terät käsissä. Edes 80-luvun Heavy Metallissa ei päästy samalle tasolle tämän kaverin kanssa.   Pelityyppi on tietenkin sivulle scrollaava toimintatasoloikka, eli sama kuin suurimmassa osassa tämän ajan pelejä. Erikoisuutena normaaleiden lisäenergian ynnä muiden pelityypin vakio esineiden lisäksi on kentistä löytyvät “W” -symbolit, joita on kahden värisiä, sinisiä ja punaisia. Punaiset muuttavat hahmon ihmissuden muotoon ja siniset takaisin ihmiseksi...

Prototyypistä Tyypiksi

 Hei, Tällä kertaa tulee yllättäen toinen lootan avaus peräjälkeen, johtuen siitä, että kyseessä on erikoistapaus ja osittain myös muutaman edellisen viikon vähäisestä videopelien pelailun määrästä. Eilen nimittäin kävi niin, että kusti polki käsiini Takaran Transformers Missing Link -sarjan viimeisimmän julkaisun, Arceen.  Missing Link on uudehko sarja retrotyylisiä Transformers robotteja, joiden idea on muistuttaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisiä kasarin figuureja   ulkomuodoltaan, mutta nykyaikaisella liikkuvuudella, materiaaleilla ynnä muilla hienouksilla. Tästä sarjasta blogissa on esiintynyt aiemmin Cliffjumper . Mikä tekee nimenomaan tästä Arceesta erikoistapauksen on se, että tätä figuuria ei koskaan julkaistu, vaan hahmo perustuu varhaiseen piirrettyyn hahmotelmaan ja prototyyppiin. Vaikka Arcee on saanut useita figuureja myöhemmin moderneissa Transformers-sarjoissa, niin Takara paikkaa nyt alkuperäisen sarjan kirjaimellisen puuttuvan renkaan, 40 vuotta my...