Puhtoisempi Pari

 Moi,

Tällä viikolla pelinä on kulttimainetta nauttiva Famicomin harvinaisuus, niin ikään kesän Japanin reissun tuliaisia. Katsotaan, millainen peli on bd-SOFTin vuonna 1986 julkaistu Layla.

Layla on selvästi Dirty Pair -mangasta inspiraatiota hakeva scifi-seikkailu, jossa pääosassa ovat nuoret naiset, joiden ulkonäkö on selvästi poikia miellyttävällä tavalla suunniteltu. Ei sillä, että siinä olisi mitään vikaa, mutta asialla on merkitystä myös siltä kantilta että Layla saattaa olla joko toinen tai kolmas tiedossa oleva konsolipeli koskaan, jossa on päähahmoina tyttöjä. Epävarmuus tulee siitä, että Valkyrie No Boken tuli kauppoihin ennemmin, mutta se ehtikö Layla vai SNK:n Athena toiseksi on hieman hämärän peitossa, sillä pelit ilmestyivät niin samaan aikaan ja sellasia juttuja kuin tarkkoja julkaisupäiviä ei tuohon aikaan tunnettu. Samuksen salaisuus oli vielä paljastumatta, vaikka Metroid oli julkaistu Famicom Disk Systemille juuri näitä ennen.

Laylan tarina menee siten, että 17-vuotias Layla on tietenkin aitoon animetyyliin pätevä erikoisjoukkojen agentti ja hänen tehtävänsä on pelastaa aisapari Iris ja samalla laittaa stoppi pahan Dr. Manitokan maailmanvalloitusuunnitelmille. Peli mainostaa olevansa “maze action game” joka enemmän 8-bittisen ajan pelejä pelanneelle saattaa aiheuttaa traumaattisten muistojen nousua pintaan sellaisista tapauksista kuin Simon’s Quest tai Milon’s Secret Castle ja mitä niitä tarpeettoman kryptisiä itse lanseeraamani genren “NES-haahuiluja” nyt olikaan. Nimi on kuitenkin hieman harhaanjohtava, sillä tässä pelissä ei haahuilla edestakaisin, vaikka luolissa ja tunneleissa seikkaillaankin, sillä ruutu scrollaa ekan Marion tapaan vain oikealle. Tämä siis ei ole NES-haahuilu, vaan enemmän toimintatasoloikka. 

Meno on tuttuun tapaan sitä, että A hyppää, B ampuu. Kentässä olevista laatikoista saa uusia pyssyjä, joissa on ammukset, perus pistoolia voi myös päivittää tehokkaammaksi ja siinä on rajattomat kudit. Ammuksia saa reippaasti, joten tiukkaa säännöstelyä ei ole luvassa, vaan kyse on enemmän siitä, että käyttää oikeaa asetta oikeassa paikassa tai pomossa, johon tietty ase tepsii parhaiten. Poimittavat aseet vaihtelevat konepistoolista sinkoon, kranaatteihin, liekinheittimeen, vähän erikoisempaan heittokirveeseen ja mukana on jopa valomiekka, tai ehkä kuitenkin Gundamin Beam Saber. 

Pelissä on 8 asteroidia, joissa on kaksi osuutta, pinta ja tukikohta pinnan alla. Lopussa tietysti pomotaistelu. Jokaisen asteroidin jälkeen saa salasanan, joten peliä ei tarvitse pelata läpi yhdellä istumalla. Kenttien välissä on bonustaso, jossa Layla lentää avaruusprätkällä ja ampuu vihollisia Gradiuksen tyyliin. Vihollisia on useaa tyyppiä ja ne ovat tyypiltään vaihtelevia, melko paljon Metroidin tapaan. Osa tarttuu seiniin, osa lentää, toiset kävelevät kohti jne. Pelissä no energiapalkki, joka kuluu osumasta ja palautuu poimimalla vihollisilta putoavia kakkuja ja jäätelöitä. Elämiä on vain yksi, mutta pelissä voi palata aina viimeisimmän asteroidin alkuun.    

Laylassa on selvästi omanlaisensa tyyli ja tunnelma, joka alkaa jo heti kättelyssä kun alkuruudussa pärähtää käyntiin menevä animetunnari ja hahmojen kuvat. Sama tunnari jatkuu läpi pelin parin muun lyhyen biisiin ohessa, joten mitenkään erityisen vaihteleva musiikkitarjonta ei ole. Tältäkin osin peli muistuttaa Athenaa, jossa tuli mukana tunnaribiisi oikein kasetilla. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja söpöjä, kuten asiaan kuuluu. Tässä pelissä, jos missä on selvä kohdeyleisö, mikä on harvinaista, kun miettii millaisia pelit tähän aikaa olivat. Pakko myöntää, että ulkoasu iskee varsin hyvin, kun pitää tämän tyylisestä kasarin estetiikasta. 

Layla on periaatteessa hyvin tavanomainen, mutta toimiva toimintaseikkailu, joka ei tee mitään paremmin kuin vaikka Mega Man tai Contra, taikka ole yhtä monipuolinen seikkailu kuin Metroid, mutta siinä on omanlaisensa tunnelma, joka nojaa vahvasti kasarin animetyyliin. Tämä on todellinen malliesimerkki kulttimainetta nauttivasta pelistä, josta asiaan vihkiytyneet tietävät, mutta suurin osa pelaajista ei ole kuullutkaan. Peli ei ole myöskään ihan halpa, joten sitä on vaikea suositella varauksetta muille kuin minun tyyliselleni erikoisuuksien harrastajalle. Tästä pelistä on olemassa myös ROMhack nimeltään Iris Missions, jossa pelataan toisella tytöllä, Iriksella. 

Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!

-jarmo