Skip to main content

Muovisia Muskeleita

 Moi,

Tehdäänpä unboksaus tähän väliin. Tällä kertaa tarjolla on vähän jotain uutta, sillä tämän kaltaisia figuja ei ole vielä blogin aikana nähty. Katsotaan, millaisia ovat CCP:n (Character Contents Production) Muscular Collection Kinnikuman figuurit. 

Kinnikuman, länsimaissa paremmin tunnettu kasarilla nimellä M.U.S.C.L.E. on alunperin mangasarja, joka alkoi vuonna 1979 ja toimi esikuvana ja innoittajana monelle tämän hetken tunnetulle Shonen-sarjalle, kuten Dragon Ballille ja Narutolle. Kyseessä on koominen supersankarisarja, joka muuttuu hyvin nopeasti showpainisarjaksi, jossa päähahmo Suguru Kinniku, tohelo supersankari ja Muskeliplaneetan kadonnut prinssi seikkailee vaihtuvissa tapahtumissa ja mittelee otteluissa voimiaan mitä erikoisimpia vastustajia vastaan. Hahmojen pään päällä olevat harjakset tulevat suoraan Ultraman Sevenista. 

80-luvulla Kinnikuman hahmot olivat pieniä, kumisia hahmoja, jotka muistuttivat pyyhekumia, mutta nyt niitä julkaisee firma nimeltä CCP, joka tuottaa erinäisiä tokusatsu- ja kaijusarjoihin perustuvia hahmoja, kuten Ultramania, Godzillaa ja Gameraa Kinnikumanin ohella. Tämän tyyliset figuurit kantavat Japanissa nimeä “sofubi” joka on lyhenne sanoista Soft Vinyl. Näillä figuureilla on pitkä historia Japanissa joka alkoi jo 50-luvulla ja ne ovat edelleen suosittuja nostalgiaa kaipaavien keräilijöiden silmissä. Toki nykyään yksityiskohtia on usein enemmän ja kaiverrus on terävämpää kuin vanhoissa, edullisiksi lasten leluiksi tarkoitetuissa hahmoissa, mutta sofubeja tehdään edelleen runsain määrin eri hintaluokissa ja eri kokoisina. Aiheina ovat yleensä samat nostalgiset hahmot kuin vuosikymmeniä sitten, eli tokusatsusankarit ja monsterit.  

Nämä kaksi figuuria löysin Akihabaran juna-asemalta, johon oli pystytetty Kinnikuman pop up -kauppa, jossa myytiin muutakin aiheeseen liittyvää tavaraa, kuten t-paitoja ja sen sellaista tavaraa.

Katsotaan sitten, miltä näyttävät Kinniku Suguru, sinisessä “US-expedition” asussaan ja Kinnukuman Soldier, tai toiselta nimeltään Ataru Kinniku, joka on “Burning Fire Power” -läpinäkyvä versio. Molemmat tulevat samanlaisessa, tyylikkään kiiltävässä laatikossa ja ovat noin 23cm korkeita. 

Kinniku Suguru kerää katseita vaikuttavasti kaiverretuilla lihaksillaan ja todella miellyttävästi sävytetyllä maalauksellaan. Ellei hahmolla olisi päässään koomista lucha-naamaria ja hyvin sarjakuvamaista ilmettä, niin tämän muskelimiehen voisi ottaa vakavasti. 

Kinnikuman Soldier taas puolestaan on kuin suoraan Mad Max -leffasta tai Fist of the North Starista vetäisty hahmo auki olevine takkeineen, niittirannekkeineen ja saappaineen. Tämän figuurin erikoisuus on kuitenkin läpikuultava, oranssin eri sävyissä oleva väritys. Vanhat “sofubit” olivat usein yksivärisiä tai niissä oli joitain erikoisia sävyjä, mikä ei ollut lähelläkään hahmon oikeaa väriä ja tässä mennään samalla idealla, joskin mukana on maalattu naamio ja pari muutakin yksityiskohtaa. Väriin saadaan tässä tapauksessa myös syy, sillä ideana on, että hahmo hohtaa tulisena erikoiskykynsä takia.


Molemmat hahmot ovat ilmeikkäitä ja yksityiskohtaisesti kaiverrettuja ja syytä on ollakin, sillä nämä eivät ole aivan halvimmasta päästä. Kaiken kaikkiaan tervetullut ja vaikuttava lisä harvalukuiseen joukkoon muita samankaltaisia, saman kokoluokan (pari Yakuza pelisarjan hahmoa) figuurejani. Alan nähdä “sofubien” viehätyksen. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el

Ajelulla tekoälyn kanssa

 Moi, Tällä viikolla on luvassa lisää PS1:n tuliaispelejä. Katsotaan, miltä vaikutti manga- ja animeklassikkoon perustuva Ghost In The Shell vuodelta 1997. Pelin on kehittänyt Exact yhteistyössä Production I.G.:n kanssa, mikä oli aika harvinaista vielä tähän aikaan. Koko hommaan on ylipäänsä panostettu keskimääräistä ysärin lisenssipeliä enemmän, sillä alkuperäisen mangan tekijä Masamune Shirow oli tiiviisti mukana pelin suunnittelussa. Oletan, että Ghost In The Shell on kaikille lukijoille jossain määrin tuttu. Jos ei ole, niin nyt kiireesti lukemaan manga tai katsomaan animeleffa. 2017 Hollywood-versiolla ei ole niin väliä, vaikka se onkin ehkä aavistuksen mainettaan parempi. Olen tehnyt Ghost In The Shellista podcastin ja mangasta youtube-videon, joten niistä voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa tarkempia mietteitä, jos sellainen kiinnostaa.   Pelin tarina menee siten, että pelaaja on Jaosto 9:n uusi tulokasagentti ja ohjastaa Fuchikoma-mechaa erinäisissä tehtävissä. Majuri Kusanag

Super Sissit

 Moi, Tällä viikolla pelailussa on jälleen Famicomin peli, jonka ilmestyminen näinkin “myöhään” on vähän yllättävää. Se johtuu siitä, että minulla ei ollut alkuperäistä pelikasettia, ennen kuin nyt. Vuorossa on Konamin toimintapeli Super C, eli Super Contra vuodelta 1990. Contra tuskin esittelyjä kaipaa. Tai, ehkä internetiä täysin seuraamaton kaipaa, sillä peli oli Euroopassa nimellä Probotector ja Gryzor. Joka tapauksessa homman idea on simppeli, Arnoldin ja Stallonen näköiset muskelikommandot pelastavat maailman muukalaisten hyökkäykseltä tuttuun 8-bittiseen tapaan, eli loikkimalla tasoilla ja ampumalla pyssyllä Minulle Super Contra, joka muuten jännästi ei ole Super Nintendon peli, kuten kaikki muut Super-alkuiset, on meikäläiselle selvästi NESin Contrista se vähemmän tuttu, ihan sen takia, että kenelläkään tutulla tai minulla ei ollut peliä silloin aikoinaan. Ei se missään nimessä tuntematon ole, mutta peliajassa Perus Contra vs Super C on varmasti 95% vastaan 5%. Tämä on vaan hyv