Skip to main content

Muovisia Muskeleita

 Moi,

Tehdäänpä unboksaus tähän väliin. Tällä kertaa tarjolla on vähän jotain uutta, sillä tämän kaltaisia figuja ei ole vielä blogin aikana nähty. Katsotaan, millaisia ovat CCP:n (Character Contents Production) Muscular Collection Kinnikuman figuurit. 

Kinnikuman, länsimaissa paremmin tunnettu kasarilla nimellä M.U.S.C.L.E. on alunperin mangasarja, joka alkoi vuonna 1979 ja toimi esikuvana ja innoittajana monelle tämän hetken tunnetulle Shonen-sarjalle, kuten Dragon Ballille ja Narutolle. Kyseessä on koominen supersankarisarja, joka muuttuu hyvin nopeasti showpainisarjaksi, jossa päähahmo Suguru Kinniku, tohelo supersankari ja Muskeliplaneetan kadonnut prinssi seikkailee vaihtuvissa tapahtumissa ja mittelee otteluissa voimiaan mitä erikoisimpia vastustajia vastaan. Hahmojen pään päällä olevat harjakset tulevat suoraan Ultraman Sevenista. 

80-luvulla Kinnikuman hahmot olivat pieniä, kumisia hahmoja, jotka muistuttivat pyyhekumia, mutta nyt niitä julkaisee firma nimeltä CCP, joka tuottaa erinäisiä tokusatsu- ja kaijusarjoihin perustuvia hahmoja, kuten Ultramania, Godzillaa ja Gameraa Kinnikumanin ohella. Tämän tyyliset figuurit kantavat Japanissa nimeä “sofubi” joka on lyhenne sanoista Soft Vinyl. Näillä figuureilla on pitkä historia Japanissa joka alkoi jo 50-luvulla ja ne ovat edelleen suosittuja nostalgiaa kaipaavien keräilijöiden silmissä. Toki nykyään yksityiskohtia on usein enemmän ja kaiverrus on terävämpää kuin vanhoissa, edullisiksi lasten leluiksi tarkoitetuissa hahmoissa, mutta sofubeja tehdään edelleen runsain määrin eri hintaluokissa ja eri kokoisina. Aiheina ovat yleensä samat nostalgiset hahmot kuin vuosikymmeniä sitten, eli tokusatsusankarit ja monsterit.  

Nämä kaksi figuuria löysin Akihabaran juna-asemalta, johon oli pystytetty Kinnikuman pop up -kauppa, jossa myytiin muutakin aiheeseen liittyvää tavaraa, kuten t-paitoja ja sen sellaista tavaraa.

Katsotaan sitten, miltä näyttävät Kinniku Suguru, sinisessä “US-expedition” asussaan ja Kinnukuman Soldier, tai toiselta nimeltään Ataru Kinniku, joka on “Burning Fire Power” -läpinäkyvä versio. Molemmat tulevat samanlaisessa, tyylikkään kiiltävässä laatikossa ja ovat noin 23cm korkeita. 

Kinniku Suguru kerää katseita vaikuttavasti kaiverretuilla lihaksillaan ja todella miellyttävästi sävytetyllä maalauksellaan. Ellei hahmolla olisi päässään koomista lucha-naamaria ja hyvin sarjakuvamaista ilmettä, niin tämän muskelimiehen voisi ottaa vakavasti. 

Kinnikuman Soldier taas puolestaan on kuin suoraan Mad Max -leffasta tai Fist of the North Starista vetäisty hahmo auki olevine takkeineen, niittirannekkeineen ja saappaineen. Tämän figuurin erikoisuus on kuitenkin läpikuultava, oranssin eri sävyissä oleva väritys. Vanhat “sofubit” olivat usein yksivärisiä tai niissä oli joitain erikoisia sävyjä, mikä ei ollut lähelläkään hahmon oikeaa väriä ja tässä mennään samalla idealla, joskin mukana on maalattu naamio ja pari muutakin yksityiskohtaa. Väriin saadaan tässä tapauksessa myös syy, sillä ideana on, että hahmo hohtaa tulisena erikoiskykynsä takia.


Molemmat hahmot ovat ilmeikkäitä ja yksityiskohtaisesti kaiverrettuja ja syytä on ollakin, sillä nämä eivät ole aivan halvimmasta päästä. Kaiken kaikkiaan tervetullut ja vaikuttava lisä harvalukuiseen joukkoon muita samankaltaisia, saman kokoluokan (pari Yakuza pelisarjan hahmoa) figuurejani. Alan nähdä “sofubien” viehätyksen. 



Siinä kaikki tällä kertaa. Kiitoksia lukijoille, palaan taas pian asiaan!


-jarmo


 


Comments

Popular posts from this blog

Polttopalloa ja pompadoureja

Moi, Viime aikoina on tullut katsastettua usemapikin Kunio-kun Nekketsu -sarja peli, joten jatketaan samaa aihetta. Tällä kertaa vuorossa on vuoden 1988 Nekketsu Koukou Dodgeball B u. Tästä on olemassa NES-käännös nimellä Super Dodgeball, josta on taas tuttuun tapaan häivytetty kaikki viittaukset River City-sarjaan. Tämä on järjestyksessä sarjan ensimmäinen urheilu-spinoff, joten aiemmin käsitelty jääkiekkopeli on tätä uudempi. Kuten nokkelimmat jo varmasti arvaavat, tällä kertaa Kunio kumppaneineen osallistuu polttopalloturnaukseen. Nyt ei tosin ole enää koulujen väliset ottelut, vaan joukkue kiertää ympäri maailmaa ihan MM-kisoissa. Peli on siis perus polttopalloa, jossa kaksi joukkuetta yrittää osua toisen tiimin pelaajiin vastakkaisella kenttäpuoliskolla. Molemmissa on kolme sisäkentän pelaajaa ja kolme vastustajan puoliskon ulkoreunoilla. Toisin kun perus koulun polttopallossa, yksi osuma ei polta pelaajaa, vaan tässä mätkäistään pallo päin lärviä, joka vie pisteitä el...

Analogista Scifiä Alan Mestarilta

 Moi, Tuumasin, että tällä viikolla otan mukaan blogiin jotain hieman uutta ja erilaista, koska vaihtelu virkistää. Nyt ei ole luvassa retropeliä tai lootan avausta (ei hätää, niiden pariin palataan piakkoin) vaan kirjakatsaus. Kirja on tosin hieman harhaanjohtava sana, koska luvassa on lähestulkoon pelkästään kuvitusta, mutta ei tämä ole myöskään sarjakuva. Nyt katsotaan Akira-animaation tuotantoa sekä siihen liittyviä juttuja ja tutustutaan kirjaan nimeltä: Otomo The Complete Works, osa 25. Animation Akira Layouts & Key Frames 3. Akira on minulle yksi tärkeistä vaikuttajista siihen, että ylipäänsä kiinnostuin scifiharrastuksesta, piirtämisestä, animesta ja sarjakuvista joten tämän kaltaiset kirjat ovat enemmän kuin suuri mielenkiinnon aihe. Se sattaa olla ensimmäinen animeleffa, jonka olen nähnyt ja on myös ehkä ensimmäinen DVD-elokuva, jonka olen ostanut omaksi. Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä ovat saatavilla Japanin Amazonista.  Otomo The Complete Works on Japaniss...

Yön Ritari Pikselöityy

 Moi, Tällä kertaa on luvassa paluu retropelien pariin. Eikä ihan minkä tahansa retropelin, vaan kyseessä on yksi parhaista NES/Famicom -lisenssipeleistä ja monissa keskusteluissa ainakin ehdokkaana ehkä jopa kaikkein parhaaksi, mikä on aika kova saavutus jo pelkästään siitä syystä, että useimmat lukuisista Capcomin Disney-peleistä olivat loistavia. Kyseessä on siis Sunsoftin Batman vuodelta 1989. Muualla kuin Japanissa julkaisu tosin livahti vuodelle 1990. Tim Burtonin Batman oli ensimmäinen supersankarielokuva, jonka minä muistan saaneen suuren ennakkohypen, mainostusta ja paljon oheistuotteita. Se tuli lisäksi täsmälleen oikeaan aikaan, eli kun olin 9 -vuotias. Oikeaan aikaan tuli myös Nintendon NES ja sitä myötä Batman-peli. En koskaan omistanut NES-Batmania itse, mutta silti sitä tuli pelattua usein, joko vuokralla tai kaverin luona. Monen muun sen ajan pelin tapaan Batman ei ollut helppo, joten läpi asti se ei koskaan mennyt, eli nyt oli aika korjata tilanne, kun löysin Famic...